Näinä iltoina oli sydän pakahtua onnesta.
Maassa pieni lumipeite,
ilmassa pieni pakkanen,
vatsa täynnä herkkuja,
kasvot hymyä tulvillaan.
Näin Turussa.
Ja kyllä, Kylli-tädin tarinan pätkä on lähes suora lainaus eräästä keskustelusta, jonka kävin.
"Voi Kylli, miten säälinkään sinua", sanoi poikaystäväni Rauman seminaarin ajoilta kerran minulle.
Kysyin hämmästyneenä: "Miksi ihmeessä sinä minua säälit?"
"No, kun sinä olet iloinen niin mitättömistä asioista", hän vastasi.
3 kommenttia:
Ilahtua pienistä asioista- se on taito se. Outoa sääliä exältäsi.
<3
Ihanat kuvat, tunnelmat ja tarina.
Vilma,
Tuo keskustelu oli Kylli-tädin käymää. Itse vaihdoin olotilan informaatiota muuten vaan läheisteni kanssa. Aiheuttaen hämmennystä.
Alma,
Kiitos.
Lähetä kommentti