2012-01-12

Kotona turva vanhemmista; maailmalla ystävistä.

Nähtyäni uuden sillan pimeällä, jostain syystä päiväsaikaan nähty ei riittänyt, 
oli aika jatkaa matkaa...


Annoimme VR:lle mahdollisuuden näyttää mihin se pystyy.


Matkaan varauduttiin japanilaiseen tyyliin "densha-biiruilla".


Ja pystyihän se VR vaikka mihin, mm. pysymään aikataulussa. 
Niinpä me tapasimme nämä herrat aseman ulkopuolella ja jatkoimme viettämään iltaa ystävien luokse.
Ystävät olivat "vanhoja" Tokio-tuttuja. 


Illan päätteeksi kömmimme siihen Helsingin keskustassa, ihan Stockmannin kulmilla sijaitsevaan hotelli Glohon. Hyvä hotelli, herkullinen aamiainen, isohko huone, sopivan pehmeä vuode. Vain kylpyhuone oli makuumme viileä. Mutta sitä korvaamaan olisi sieltä saanut lunastaa kotiin turvan tunnetta tuomaan söpöisen tikrun pojan.


Ja kyllä aika tänäkin iltana jälleen riensi. 
Huomattua tuli jälleen, että niin se elämä kuljettaa ja vie eteenpäin. 
Hienoja asioita sattuu ja tapahtuu, vaikka alkuun muutos harmittaisikin kyyneleihin asti.
Mutta vuodatetaanhan niitä kyyneliä niiden hyvien asioiden vuoksi toisinaan.
Niitä vain kutsutaan silloin "onnen kyyneleiksi".



Ei kommentteja: