Purikura

Eli valokuvauskoppi. Ei kuitenkaan sellainen tylsä passikuva-valokuvakoppi, vaan paljon hauskempi. Niistä saa kavereiden kanssa hauskoja muistoja tarrakuville. Jos oikein näppärä on, saattaa niitä kuvia saada tilattua puhelimen sähköpostiin. Paikkana nämä purikura-liikkeet olivat hupaisia, koska siellä oli tietenkin oma kulmaus meikkaukselle, kampausten laitolle, vaatteitten vaihdolle ja sai sieltä jotain korujakin ostaa. Vaikka tänne ei miehet omalla laumalla päässeetkään niin ei tämä pelkästään tyttöjen juttu ole, vaan kaveriporukat, joissa on myös tyttöjä tai pariskunnat saattavat käydä myös näitä kuvia nappaamasta.

Nämä tarrakuvat ovat koulun tarrakuvia paljon hauskempia, koska näihin saa itse valittua taustan sekä sen, että tuleeko kokovartalokuva vai vain kasvot. Sen lisäksi niitä pystyy koristelemaan jälkikäteen. Saa laittaa partaa, viiksiä, hattuja ripsienpidennyksiä, poskipunaa, erilaisia tekstejä...siis vaikka mitä!

Ja aikaakin näissä saa ihan kivasti kulutettua ja kuvien lisäksi myös kuvien ottamisesta ja poseerauksesta saa hauskoja muistoja.

Harajukussa

Harajukussa on mahdollista nähdä:

katutaidetta,

poikia kissankorvat päässä ja naisen kuvaamassa heitä mainoksineen,

samat pojat poseeraamassa kameralle

ja tietenkin myös tyttöporukan "samiskasseilla". 

Nämä kassit ovatkin olleet täällä ainakin viime aikoina kovassa huudossa, koska niiden kanssahan on mahdollista käydä ostoksilla vaikka kuinka näppärästi, ei tarvitse kantaa ostoskasseja kun ostokset voi vetää perässään. Niin, kuulin täällä ensimmäistä kertaa, että shoppailu voi olla harrastus samalla lailla kuin lenkkeily tai kuntosali tai pianon soitto.

Gundam

Vuodesta 1979 sai ensi-esityksen tv:ssä sarjakuva Gundam. Sen kunniaksi vuonna 2009 kesällä rakennettiin aidon kokoinen Gundam-näköispatsas Odaiban rannalla olevaan puistoon. Siellä se vartioi Odaibaa ja koko Tokiota. Tosin ei enää, mutta sen hetken kun se siellä törötti keräsi se paljon niin paikallisia kuin ulkomaalaisiakin ihailemaan ja kuvailemaan.

Lisää tietoa tästä hahmosta Wikipediasta :)

Syksyn lehtien pelto

Eli Akihabara, tunnetaan myös nimellä Akiba. Paikka, johon otakut menevät viettävät vapaa-aikaansa, tunnettu se on siitä, että siellä on Elektroniikka Kaupunki. Tokiossa on hauska ilmiö se, että monesti tietyssä kaupungissa on jonkin asian keskittymä. Kuten nyt Akihabarassa on reippaasti elektroniikkaa ja pieniä elektroniikkaliikkeitä riittää ja voi melkein taata, että jos ei sieltä jotain löydy niin eipä sitä sitten oikeastaan tarvitakaan tai sitten sitä ei edes ole saatavilla.

Elektroniikan lisäksi sieltä löytyy myös paljon erilaista anime-, sarjakuva-, elokuvatuotteita. Ja niin myös tämä Gundam kahvila, johon tietenkin oli jonoa.

Pikkuliikkeiden lisäksi Akibasta löytyvät myös valtavat ketjuelektroniikkaliikkeet, kuten Yodobasikamera. Pakko myöntää, että vaikkei elektroniikka mielestäni mielenkiintoisin alue olekaan saan sujuvasti kulutettua aikaa näissä Yodobasheissa ja Biccameroissa. Aika kuluu sujuvasti jos jonkinmoisten laitteiden ihmettelyssä. Ensimmäisellä visiitillä kyllä korvissa vinkui ja pääkin alkoi siellä särkemään, mutta taisi kuulo sen verran heiketä sillä kerralla, ettei se möykkä ja "Irasshaimase"-tervehdykset tunnu enää "missään".

Alussa mainitsemani otakut ovat ihmisiä, jotka ovat omistautuneet omalle harrastukselleen, joka yleensä näillä liittyy tietokoneisiin, peleihin, animeen tai sarjakuviin. Sen voisi tavallaan kai mieltää ei niin sosiaaliseksi nörtiksi tai, kuten Wikipedia sen selittää, peräkammarin pojaksi.

Voi Gyoza!

Gyoza, se kiinalainen herkku, jota täältäkin saa vaikka mistä ja jos ei juuri sillä hetkellä satu löytymään niin sitten niitä voi näpertää itse. Sen lisäksi, että niitä saa vaikka mistä on täällä myös Gyoza Stadium. Tarkoittaa siis sitä, että 11 kuuluisaa gyoza liikettä on koottu saman katon alle. Sisäänpääsy maksaa 300 jeniä ja sen lisäksi gyoza annos maksaa n. 500 jeniä.

Vaikean päätöksen jälkeen, päädyttiin ostamaan aika erilaisia nyyttejä, mitä ei yleensä syödä, ihan vaan todetaksemme, että on ne meidän perusnyytit vaan herkullisia...kaiken kukkuraksi tuli syötyä aivan liikaa :)

Stadium sijaitsee Ikebukuron kaupungissa Sunshine Cityssä ja on auki 10-22.

Mutta koska siis ne gyozat ovat herkullisia, että joskus niitä saattaa tehdä mieli vaikkei täällä enää asuisikaan. Senpä vuoksi pidimme gyoza partyt. Kaveripariskunta tuli opettamaan...

Eka itsetehty gyozalta näyttävä gyoza.

...ja todettava on, että harjoitus tekee tässäkin mestarin.

Puolet gyozista tehtiin itsetehdyllä kuorella ja toisen puolen kuoret ostettiin kaupasta. Itsetehdyt olivat tietty herkullisempia, mutta pakko se on todeta, että oli ne kaupasta ostetut kuoret vaan näppäriä. Paistuivatkin nätimmin ja se kokoaminenkin oli helpompaa.

Täytteeksi tuli tällä kertaa perinteinen jauheliha-katkarapu-kaali-purjo-valkosipuli-sekoitus. Seuraavaksi kokeillaan ehkä vähän jotain vähemmän perinteistä...

Maukasta oli ja vatsa tuli juuri sopivasti täyteen. Illallinen ei myöskään ollut hinnalla pilattu. 

Kannatti siis tutustua tämänkin ruoan saloihin.

Mihinköhän ruokalajiin seuraavaksi perehtyisi?

Katusoittajat

Täällä katusoittajat kyllä panostavat ja lyövät laudalta Suomessa esiintyvät haitarin soittajat mennen tullen. Onhan täällä kyllä yleisöäkin enemmän. Välillä sitä oikein luulee oikeaan konserttiin tulleensa.

Tällainen katutaide on mielestäni hienoa ja piristävää.

Saattaahan yksi syy olla se, että treenikämpät maksavat huimasti tai että niitä on liian vähän. Kotona ei ole tilaa, samalla saattaa saada itseään vähän myytyä jo ihmisille ja kyllähän sitä kykyjä etsitään kadultakin, kai. Monilla asemilla näkee myös erilaisia performanssin harjoittelijoita. Usein varsinkin tanssijat ovat treenaamassa suurien ikkunoiden edessä, jotka oikealla valaistuksella heijastavat peilin tavoin. Ja onhan tässä kansassa paljon taitoa ja tahtoa osata.

Kesätyyliä

Karvahattu!

Kyllähän siltä auringolta on hyvä suojautua, mutta... Itselläni tuona päivänä farkkuhameessa ja hihattomassa hiki virtasi, mutta kukin tyylillään :)

Piskuinen kahvila

Kasvatamme hieman yrttejä ja vihanneksia sekä näitä mustikoita. Terassimme on oikein viehättävä, eikä ollenkaan suuren kadun varrella. Mutta koska me emme joskus aina avaa, tarkastathan ensin netistä blogistamme olemmeko auki.

Ihania nämä kahvilat!

Kirjoitin joskus keväällä siitä, miten kulutan aikaa lukien paikallista sanomalehteä ja pänttäämällä kielioppia sekä näitä paikallisia koukeroita.

Tänään kävimme lounaalla ja kotiin päin kävellessä sanoin, että pitääkin netistä tarkastaa, että milloin ne tulokset siitä heinäkuun kokeesta tuleekaan. Samalla mieleen tulvahti muisto siltä testipäivältä. Tai oikeammin jo sitä edeltävältä lauantailta. "Ajattelin tehdä vielä viime hetken tarkastukset ja "tärppien" tankkauksen. Kauhukseni huomasin, että ne aiemmin päivänselvät asiatkin olivat haihtuneet yhden yön aikana taivaan tuuliin. Paniikkihan siinä iski. Eikä sitä helpottanut se, että aikaa oli alle 24 tuntia varsinaiseen koitokseen ja pää tuntui tyhmemmältä ja tyhjemmältä kuin koskaan ennen. Huonosti nukutun yön jälkeen huomasin paniikin yhä olevan vallalla kehossani ja niinpä lähdin hermostuneena matkaamaan testipaikalle.

Kokeessa koko teksti näytti aivan vieraalta kieleltä, kävi jo mielessä,että miten saisi vähän anottua lisäaikaa, sydän sykki kurkussa asti, kädet hikosivat, ajatukset harhailivat, rivit hyppivät...No, aikahan loppui aivan täysin kesken. Kyyneleitä nieleskellen totesin kaverille, että nähdään tämän kokeen parissa jälleen joulukuussa. Tehty suuri työ tuntui aivan turhalta."

Mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Kotiin päästyä tarkastettiin posti ja minulle oli postia. 

JLPT koostuu siis kolmesta osiosta: kielioppi/sanasto, lukeminen ja kuuntelu. Kaikista osioista pitää päästä läpi, mutta sekään ei vielä riitä vaan pisteitä pitää saada  90/180 tai yli. Itselläni oli siis kaikki osiot läpi, ja onneksi lähes täydet pisteet kuuntelusta korvasi ne pisteet, jotka jäivät sanasto-osiosta vaille. Nyt on tuota tulosta tuijoteltu sen verran, että sen ehkä jo uskoo. Uskomattomalta se tuntuu. Sai minut jopa hyppimään tuolla ala-aulassa ja huokailemaan onnesta ja helpotuksesta.

Tämän tason kokeen läpäisy auttaa myös työnhaussa. Useimmat firmat vaativat ulkomaalaisilta vähintään tämän tason läpäisyä (tosin kiinalaiset/muut aasialaiset ovat omalukunsa, joilta vaaditaan sitä korkeinta tasoa). 

Ei kun siis uusia haasteita ja unelmia kohti :)

Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!