2013-12-29

Vuosi sitten

Tihrustettiin kyyneleitä harva se päivä sanoessa heippoja ystäville. Niin ihmisille, joista oli muotoutunut ystäviä, henkilöitä, jotka tiesivät ja tunsivat paremmin kuin kukaan muu. Hassua sanoa sellaisille ihmisille heippoja, joita on tottunut näkemään lähes päivittäin ja yhtäkkiä et tiedäkään milloin on seuraava kerta vai onko ollenkaan. Ja toiset ne tietävät mikä minua piristäisi...

Hassua on myös pakata kaikki tavarat, sulkea taakseen ne ovet, jotka ovat tuoneet turvaa ja lohdutusta kun ikävä on iskenyt. Ja toki pitiväthän nämä seinät minut turvassa 11/03/11. Kaipaan yhä toisinaan Tokion kotiin...niin koti siitä minulle tuli.


Ja juna, joka kuljetti minua kaivatessani muille maaperille, mutta joka aina kuljetti minut myös takaisin.


Niin se helpotti myös viimeistä matkaani. Huomasin kuinka aika kulkee. Tietyt asiat vain pysyvät. Toiset asiat muuttuvat, mutta ei sekään ole huono asia.

2013-12-01

Se tunne

Kun joulukuun ensimmäisen viettää näissä maisemissa ei voi kuin virnistää.
Elämä on ihana matka! Eikä todellakaan se, että palaa paikkaan entiseen tarkoita, että aika palaisi. Se tunne, onni, on siellä kuitenkin.

Ihanaa joulukuun alkua kaikille!

2013-11-22

Lähtölaskenta aloitettu


Unelmien täyttymys!
Pelko rinnassa, mitä jos kaikki onkin ollut harhaa!
Mitä jos en haluakaan tulla takaisin ja kaipaan taas koko seuraavan vuoden?
Mutta voi sitä syksyistä luontoa!
Elävää kaupunkia!
Lämpimiä kylpyjä!
Herkullista ruokaa!
Kumarruksia!
Hymyjä!

Kohta kaivetaan laukkuja, pohditaan vaatetusta, parhaita kävelykenkiä, täytetään laukku, varmistetaan kameroiden muistikorttien nollaus, tarkistetaan matka-aikataulu, ollaan matkalla.

Mutta sitä ennen vielä vähän joulutunnelmointia..




2013-11-18

Suomalaista kauneutta

Huomasin aiemmin, että Japanissa on suomalaisen Lumi-merkin tuotteita myynnissä. Ainakin Kiotossa toimiva melumo putiikilla on näitä valikoimissaan. Mielestäni se ei ole ollenkaan ihme, onhan suomalainen design omaankin mieleeni. Myöskin japanilaiset tuntien niin varmasti myös usein heidän mieleensä. 

Tänään huomasin, että myös suomalainen muotibloggaus, Lumi-laukkujen ohella, on päässyt siellä esille. Ainakin Luukku-blogi on todistetusti tullut huomioiduksi.


Onnea sinne Wikkelle!



2013-11-15

On a cold and frosty morning

Tiedättekö sen lastenlaulun...
This is the way we wash our hands, wash our hands, wash our hands. 
This is the way we wash our hands on a cold and frosty morning.
Tämä soi päässäni, kiitos työstäni lasten parissa aiemmin, nykyään useana aamuna. 


Olin viikon poissa ja lämpötilat laskivat huomattavasti. Ei ole villapaita enää ihan turhake, vaan mielelläni kaivan sen aamulla ylleni. Villasukat myös ovat päässeet todelliseen hommaansa. Samoin kuin sytytän takkaan tulen iltaisin, syy ei ole enää vain pelkkä tunnelma vaan nautin myös sen hyödystä. Vettä keitetään monta termospullollista päivässä, jotta saa lämmintä juotavaa pitkin päivää ilman, että pitää koko ajan olla keittopuuhissa.


Mutta en valita. Nautin kun huomaa vuodenaikojen vaihtelun. Olen pienesti kateellinen esimerkiksi To Destination Unknown-blogin Satulle, joka kertoo pääsevänsä murtsikoimaan. Mutta niin onnellinen, että jossain sellainen talvi jo on! En siis todellakaan olisi oikea ihminen asumaan talvet etelässä ja kesät Suomessa, koska kaipaisin kuitenkin lunta. Sinänsä nämä viimeiset asuinpaikat ovat olleet vähän huonosti valittuja ;)


Mutta vaikka ulkona viluttaa ja se yrittää saada vallan myös täällä sisällä, niin onneksi meillä on kaasu, joka lämmittää. Vaikka taisinkin alkuvuodesta epäillä naapurin tädin kokkaavaan jotain todella käryisää tai koko talon olevan tulessa, kun ensimmäisen kerran kiinnitin huomion talon kulmalta nousevaan höyryyn. Sitten minulle kerrottiin, että meidän talon kulmalta nousee ihan samanlainen...


Onko muita vuodenaikojen fiilistelijöitä? 
Ja onko lisää vinkkejä mukavaan lämpimään oloon, kun lämpötila ulkona laskee? 

Glögikausi korkattu!

Kun katselin kalenteria ja säätiedotteita, totesin olevan aika lämpimien juomien! Ja koska joulu on nopeammin kuin ehdin sormiani napsauttaa, kuten se joka vuosi on, päätin kiehauttaa glögiä. Vähän salaa kaipaan Marlin kunnon glögiä, mutta vain koska on arki-ilta ja olisin halunnut nauttia nopeasti ja hyvää. Varastossa olisi toki ollut paikallinen mulled wine, mutta odottakoon se siellä vielä hetken.


Sen sijaan piti käydä ostamassa omenamehua. Mausteethan olin jemmannut jo hyvissä ajoin. Kaadoin omenamehua noin puolisen litraa kattilaan, perään kanelitanko, tähtianis, pala tuoretta inkivääriä, kardemumman siemeniä ja vaniljatangosta siemenet. Ja kiehautin ja annoin hautua reilu puolituntia.


Lämmitin juoman uudelleen ja nautin kynttilän valossa.


Olen salaa jo aloittanut joulutunnelmoinnin. Apuna on ollut pinterest, pari joulunaluselokuvaa, kynttilät, jouluherkkusuunnitelmat ja viimeisenä, muttei vähimpänä tämä glögi.

Nautitaanhan tästä ajasta kiireettä ja tunnelmoiden!

2013-11-14

InstagramTravelThursday:Travelling light



Olin viime viikon reissussa. Lähdin perjantai aamuyöstä, palasin viikon kuluttua lauantain puolella. Matkan määränpäänä Italian Garda-järven seutu eli onni onnettomuudessa ei maailman kylmin kolkka. Matkatavaroina tämä reppu.

Reppu sisälsi: joogamaton, palikan, huovan, vyön ja therabandin, muistiinpanovälineet, pari opusta sekä kindle. Lisäksi siis 3 joogahousut, 3 hihatonta, 3 pitkähihaista t-paitaa, 3 sukat, sadettä pitävät housut, alusvaatteita viikoksi, pyjama, kännykkä latureineen, villasukat, hygieniatarvikkeet, pyykinpesujauhetta sekä kaurahiutaleita pariksi aamuksi. 

Yllä oli farkut, kuoritakki, villapaita, pitkähihainen t-paita ja hihaton. Koko viikko mentiin samoilla niken tossuilla. En ehkä ollut tyylikkäin matkustaja, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen kun matkassa oli vain yksi kassi.

Onni oli tosiaan hyvä sää, pyykinpesumahdollisuus sekä ihanat, ystävälliset italialaiset. Oli tosin hyvä idea ottaa alusvaatteita tarpeeksi, koska oli kimppakämppä niin kaikille ehkä oli mukavampi näin. Kosmetiikkapussukkaan valitsin vain deodorantin, kookosöljyn, ripsivärin, shampoon, huulirasvan ja hammastahnan ja -harjan. Ostin myös minipienen hiusharjan lentokentältä kun kotona oleva ei mahtunut.

Onneksi tavaraa ei ollut enempää, koska saavuin italialaisten pyhäpäivänä ja saavuttuani parin tunnin matkan jälkeen samalle bussiasemalle, jossa aiemmin odotin bussia viisi(!) tuntia ja varmistettuani bussiaikataulun lipun myyjältä ja ostettuani lipun "kertoi" bussikuski, ettei määränpäänä olevaan kylääni mene bussi koko päivänä. Hyppäsin siis bussiin kun kuski sanoi, että joltain pysäkiltä on muutaman kilometrin kävelymatka.. Ja niin hyppäsin pois bussista ja kävelin kuskin osoittamaan suuntaan. Kiitin, etten ollut pakannut matkalaukkua! 

Kaikki kommunikointi tapahtui siis minun puhuessa englantia ja paikallisten puhuessa italiaa ja molempien osapuolten viittoessa. En voinut kuin nauraa tallustaessani tuntemattomilla teillä, keskellä ei mitään. Mutta niin pääsin kuin pääsinkin perille!

Italia tuntuu kovertavan paikkaa sydämessäni kerta kerran jälkeen yhä vaam syvemmälle. Olisiko vaikea oppia italian kieltä? Jos ensi kerralla osaisi jo muutankin kuin Grazie! Vaikka pitkälle silläkin tuntuu pääsevän.

Instagram Travel Thursday on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.


Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknownKaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

2013-11-12

Valoa elämään


Miten pienestä ihmisen elämä tulee paremmaksi! 
Ymmärsin kyllä kolmisen viikkoa sitten kun keittiön kattoon reikä ilmestyi, että siitä tilanteesta ei ole kuin suunta ylöspäin. Sen verran asumismukavuuteen vaikutti katosta roikkuvat "rämmäleet" ja rakenteista levinnyt "tuoksu". Kaksi viikkoa sitten luvattiin, että homma on hoidettu reilussa viikossa. Olikin siis yllätys kun saavuin viikon mittaiselta reissulta viime lauantaiaamuna ja vastassa oli pimeä keittiö. "Rämmäleet" olivat poissa, samoin reikä, mutta niin oli myös valo. Ja tiedättekö, kyllä se pimeä vaan koittaa aika ajoissa täälläkin. 

Mikä onni olikaan eilen, kun vihdoin saapui mies maalipurkkeineen kolkuttamaan oven taakse ja hetken päästä seurasi mies, jolla oli lamput kainalossa. Neljä tuntia myöhemmin oli valoa keittiössä silmiä häikäsevästi ja valkoiset seinät loistivat hohtavina. Ja minä kaikesta uhomisesta huolimatta leveä hymy huulilla kiittelin ja napsauttelin kytkintä...päällä...pois...päällä...pois....päällä...

Nyt on keittiöstä pölyjä pyhitty, imuroitu ja laittiat pesty. Mutta koska remonttipöly tuntuu löytävänsä tiensä löytämättömästä piilosta ja tuplaantuvan yön aikana uskon, että samaa siivousruljanssia jatketaan varmaan vielä jokunen päivä, mutta onni on saada tehdä kaikki tämä kirkkaassa valossa.

2013-11-04

Oxford kuvina


 Kuvia Oxfordista löytyi lisää koneelta. Hämmentävää, miten on löytynyt paikat, joilla ei ole tungosta. Kuvat kuitenkin ovat sieltä aika keskustasta ja oli viikonloppu. Olisi voinut luulla olevan enemmänkin tunkua. Ihana kaupunki!
















2013-10-31

IGTravelThursday: Oxfordin kahvilat

Matkalla on parasta kun voi rauhassa istua alas, nauttia kuppi lämmittävää kuumaa tai lasillinen virkistävää kylmää ja katsella elämää ympärillä. Kahviloita on nykyään useimmissa kaupungeissa vaikka muille jakaa, mutta tässä muutama vinkki Oxfordiin.

Cafe Loco
Ainakin heidän kaakonsa on lämmittävää ja virkistävää.

Orgaaninen Vaults&Garden Cafe
Saattaa olla tunkua ja jonoa. Jonotus kuitenkin kannattaa ja ainakin meidän tapauksessa eteni sutjakkaasti. Aika kaikuva tila kun ihmisiä on paljon, mutta omalla tavallaan tunnelma on ihana!


Tämän paikan kahvin sanotaan olevan Oxfordin parasta! 
Valitettavasti paikka oli piipahtaessamme täysi, emmekä päässeet tätä väittämää todistamaan oikeaksi. Ensi kerralla sitten.






Instagram Travel Thursday on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.


Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknownKaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

2013-10-29

Kodin sydän

Keittiö. Yleensä nousee aika korkealle lempihuonelistassani kodissani. Tässä talossa se jää jotenkin vähän valjuksi. Kaapistoissa näen paljon parantamisen varaa...ja niiden asentamisessa. Mutta keittiö toimii, siellä saa laitettua kattilat porisemaan ja uunit kuumaksi. Lempikohtani keittiöstäni onkin tämä pieni seinämä. Nautin siitä, että tietyt asiat ovat helposti saatavilla ja tykkään tuosta täyspuisesta aputasostakin ihan hirmuisen paljon.



Tai sanottaisiinko, että juuri tällä hetkellä ei tämä kohta ole ollenkaan lempilistallani vaan hyvin kaukana siitä. Kehikko seinällä roikkuu tyhjänä, odottaa pyyhkijää ja taso on siirretty toista seinää koristamaan. Katossa on miehen mentävä aukko.

Niin, kun kattoa on seurattu jo lähes vuoden verran, että onkohan siellä kosteutta, falskaako jostain kylpyhuoneesta, laajeneeko läikkä vai onko se jotain vanhoja. Kunnes viikko sitten keskiviikkona alkoi kuulumaan tiputusta. Torstaina kävi mies toteamassa, kuinka suihkuseinämme vaatii uudistamista ja siten on vuoto korjattu. Siitä helpottuneena laitan tiskikoneen päälle ja vähän myöhemmin pyykinpesukoneen päälle, ihmetellen kuinka veden tulo vaan kiihtyy ja reiät lisääntyy..."Nooh, ehkä se mies ehti päästämään aika lailla vettä kokeillessaan.."

Illalla nukkumaan mennessämme kuului valtaisa röjähdys. Epäilin koko suihkun tulleen alas, mutta ei. Keittiön kattohan se oli pettänyt alta noin 10 litran vadin tullessa täyteen ja vuotaessa pikkuhiljaa vettä rakenteisiin eli lastulevyyn, jota kattomme on. Ei ollut vuoto suihkumme syytä, saatikka suihkuseinän, vaan yhden liitoksen, joka ilmeisesti on vuotanut jo jokusen tovin...onhan sitä korjattukin ja korjaajatkin olleet varsin nokkelia vatinsa kanssa.

Perjantaina kävi mies laittamassa liitoksen kunnolla kiinni, ihmetellen. Ja ensi viikolla saamme uuden katon. Tänä aikana on mielessä käynyt muutto, englantilaiseen rakentamiseen luottamisen olemattomuus, onnekkuus mukavista huoltomiehistä, onnellisuus suihkun ja kaikkien vesiputkien toimivuudesta sekä lykky, ettei kukaan ollut sen 10 litran vettä täynnä olevan vadin alla... Englanti on yllätysten maa, kun rakenteistakin voi tulla vastaan mitä vaan! Eikä vain vanhoja sanomalehtiä ;)



2013-10-25

Tip-tip-tip



Tiedättekö mitä tässä kuvassa tapahtuu? Siinä otetaan kiinni pisaroita. Kuuluu vain tip-tip-tip. Toivon, etten yön aikana herää suurempaan spläsh-ääneen. Eihän kaikki "kaivot" ole ehtymättömiä..?

2013-10-16

Omenaa keitossa

Tiedättehän kun lokakuun saapuessa joka puolella alkaa olemaan koko ajan kasvavassa määrin koko ajan kasvavia kurpitsoja. Niitä oransseja. Alkukuussa ne ovat vielä taskukokoisia muuten. Sitten harmaana päivänä kun syksyn huomaa todella saapuneen ja huomaa kaipaavansa piristystä, väriläikkää sitä kohtaa sellaisia myyvän kojun niin pakkohan niitä on kotiinkin tuoda. Ajatuksena, että miten ne ovatkaan kauniita ja piristäviä koristuksia. Vähän jo suunnittelee loppukuun kaiverruksia.


Ja piristäväthän ne vielä siinäkin vaiheessa kun et enää tiedä mihin ne pistäisit, on nälkä ja kaapit ammottavat tyhjyyttä. Pöydällä keikkunut kurpitsa ei todellakaan koollaan kummastanut, mutta lisäksi sai omasta puutarhasta haettua omenoita. Ja niitä kun hetken kypsentää ja pehmentää ja lopulta soseuttaa niin niistä tulee maukas keitto. Taisin laittaa joukkoon pienen lorauksen kermaakin... En enää muista, koska keiton teosta on jo jokunen tovi ja kun se lopulta oli niin herkullista, että vei kielen mennessään niin sitä tavallaan jäi vaan kummastelemaan miten sitä niin hyvin onnistuikin. Pitänee alkaa kirjoittamaan vähän ohjeita ylös. Mutta jaetaan tämä nyt näin vinkkinä, jos vaikka ette ole vielä kokeilleet.

Keitto myös lämmitti sisältä ja piristi mieltä ja teki siis juuri sen mitä kurpitsan kuvittelinkin tekevän.

2013-10-14

Tyypillistä

Tyypillisiä näkymiä, nämä tosin otettu Oxfordissa, mutta tuntuvat pätevän myös muualla...ja ihan varmasti myös siellä Oxfordissa.

Pyöräilevä opiskelija. Pääsääntöisesti pyörän kunnolla tai koolla ei ole väliä, mutta sillä on, että sen saa halvalla...koska se kuitenkin viedään jonain opiskelijarientoiltana.

Lisää pyöriä, koska kaikki kulkevat pyörillä. Kaikkialle. Mikä tuntuu näin syksyn tullen todella hullulta kun itse tunnun haluavan vain piiloutua peiton alle tuota tuulta ja sadetta. Mutta kyllä pyörä (tai jalat) kuljettavat tätäkin asukkia.

 Värikkäät ovet ja mahdollisimman eriväriset vieretysten. 

 Katutaide. Näitä neuloksia, virkkauksia on tullut vastaan todella paljon.

Ja katutaiteilijoihin törmää myös kaikkialla. Parhaita on ne patsasmaisesti ilmassa istuskelevat :)

Ja vanhat talot ja tornit. Niissä on jotain, mikä kiehtoo, mutta vähän ne pelottaakin. Varsinkin kun on lukenut ja kuullut kaikista mahdollisista kummituksista, joita tällä saarella asustaa. Ja niitä on useita!


Ja syksy. Se tulee täälläkin kauniissa väreissä ja pikkuhiljaa, hiipien. Ellet ole varuillasi saattaa se ehtiä hyökkäämään kulman takaa. Tuona päivänä Oxfordissa huomasin kuinka syksy oli saapunut. Yhdessä yössä.

Pidetään itsemme lämpimänä!

Aamutuoksu

Englanti on koko kesän ajan näyttänyt parastaan. Jopa niin hyvää, että on aiheuttanut ihmettä niin paikallisissa kuin myös niissä, jotka kuvittelivat tällä saarella aina vain sadepilvien roikkuvan pään yläpuolella. Sitten koitti syksy. Ja siinä kun katselen instagramista kaikkien "kaunein syksy ikinä" -kuvia, iskee koti-ikävä. Täällä kun on jo melkein viikon näyttänyt tältä heti aamusta alkaen. 


Siinä kun herää sateen haketessa ikkunaan ja tuulen vinkuessa nurkissa toivoisi olevansa hotellissa, jossa saisi herättävän kahvikupin nenänsä eteen lähes sormia napsauttamalla. Tai vaihtoehtoisesti miehen olevan kotona ja valmiina nousemaan kahvinkeittoon...tai vielä parempi, jo nousseen aamupalatuokiota kasaamaan.















Pakko myöntää, että kun silmät ensimmäisen kerran raottui oli ulkonakin vielä niin pimeää, että uhkasin tekstiviestissäni jäädä peiton alle ainakin tiistaihin asti, silloin on luvattu olevan seuraava aurinkoinen päivä. Mutta sitten alkoi vatsassa kurnia ja huomasin oli aika kääriytyä vilttiin ja könytä itsensä keittiöön. Ja onneksi könysin, koska vasta jauhettua kahvintuoksua ei voita mikään! Ja se tunne kun istuu sohvalla vilttiin käärittynä kahvikuppi kädessä ja tuoksu täyttää koko ympäristön.



 En tiedä onko kahvi uusi onnen tuoksuni vai mitä tapahtui, mutta päivääni tuli virtaa, aurinkokin pilkahti juuri siksi aikaa, että pääsin tervehtimään karvakuonoja puistoon ja näkemään, että on se syksy tuonut tännekin kaunista hehkua.


2013-10-04

Instagram Travel Thursday: Oxford

Juttuja ja tarinoita, muistoja riittäisi Japanista vaikka kuinka...Instagram kuvia ei. Ja kuten jo otsikossakin kerron niin jälleen otan osaa Instagram Travel Torstaihin. Huijaan tosin...vain yksi kuva on instagramista. Mitenköhän sekin on niin vaikeaa...

Mutta siis tällä kertaa pysytään tällä sumujen ja sateiden saarella ja suuntaamme Oxfordiin. Päädyin sinne n. 48 liikenneympyrän kautta ja totesin heti siellä olevan tilaa hengittää. Ja olla ja katsella. Ja opiskella netistä niitä tarinoita, mitä kaikkea ne fiksut miehet, mm. CS Lewis ja JRR Tolkie, ovat aikoinaan siellä tehneet. Oxford on hyvinkin yliopistokaupunki, kuten Cambridgekin, mutta isompi ja väljempi.


Jos päivämme ei olisi ollut täynnä tavoitteellista ohjelmaa olisin voinut osallistua pari tuntia kestävälle käppäilykierrokselle, vaihtoehtoisesti kummituskierros houkutti myös. Niin ja tietenkin, jos olisimme osuneet lyhyemmän jonon hetkellä Christ Church collegen sisäänkäynnille niin olisin mielelläni kurkistanut sisään Harry Potteri maailmaan. No, ensi kerralla sitten vähemmän niitä muunlaisia tavotteita ja enemmän turismia :)



The Radcliffe Camera


Bridge of Sighs, saanut nimensä vastaavanlaisesta sillasta Venetsiassa. Kopiointi ei kuitenkaan ole ollut arkkitehdilla Sir Thomas Jacksonilla mielessä.


Ja viimeisenä se Instagram-kuva.

Kaupunki ei ehkä sovi samalle reissulle Cambridgen kanssa, mutta ei hullumpi kohde tämäkään. Niin ja Lontoosta pääsee auton lisäksi myös bussilla ja junalla. Matkaa kertyy n.80 km.