Hauskaa vappua!

Tänä vuonna jäi serpentiinit ja ilmapallot kauppoihin, koska perinteistä vappupiknikkiä ei tänä vuonna ole. Mutta sen sijaan kokeiltiin jotain uutta...paljon herkullisempaa eli

munkkia hillosydämellä! 

Olen vihdoin päässyt tälläkin saralla sinuiksi kaasulieden kanssa ja munkit kypsyivät tällä kertaa kauniin ruskeiksi ja sisältäkin vielä kypsiksi. Tosin oman pienen jännitysmomentin tuo munkin paistamiseenkin iPhonen maanjäristyshälytys. Hmm...liesi pois päältä ja mitäs sitten...jatkuuko vai voinko jatkaa. No, tällä kertaa ei jatkunut eli pystyin jatkamaan, mutta selkeästi varovaisemmin kuin aiemmin. 

Sitä vain jäin ihmettelemään, että on se iPhone sittenkin fiksu peli. Eilenkin varmasti tiesi, että nyt on rasvat liedellä lämpeämässä, koska on niitä vahvemminkin tuntuvia järistyksiä ollut, mutta hälytystä ei vain ole kuulunut. 

No mutta siitä viis, se on nyt mennyttä ja kaikki on loistavasti. Nyt enää vain suinkun kautta vapun juhlintaan! 

Iloista vappua kaikille! 

Päivä Takaolla

Se oli sellainen rento keväinen auringon täyteinen viikko, kun ei työt eivätkä huolet painaneet ja aikaa oli tehdä kaikki niitä asioita, joita aina haaveilee vain tekevänsä. Ja niin sitä sitten otettiin puhelu kaverille ja seuraavana päivänä lähdettiin metsään...tai oikeammin vuorelle. Suunnaksi otettiin Tokioon kuuluva Takao-san, jolle pääsee kipuamaan useampia erilaisia haikkausreittejä, kartan saa juna-asemalta, eikä oikeastaan eksymisen vaaraa ole kun muitakin ihmisiä on aina liikkellä. Jos kunto on huono pääsee vuorelle kipuamaan myös hissillä. Näkeehän ne maisemat sieltäkin. Täällä ei myöskään tarvita mitään erikoisempia haikkausvaatteita vaan ihan korkokengissäkin on ihmisiä siellä nähty tallustavan. Kukin tallaa tyylillään.

Jo ylösnousussa nähdyissä maisemissa ei ollut valittamista.

Jos matkalla jo yllätti ihmisten runsaus niin ylhäällä sen vasta tajusi...ei oltu yksin tuona aurinkoisena päivänä liikkeellä. Ja keskustelua herätti kaverin kanssa mm. ikäjakauma. Siinä kun me jutellen kavuttiin ylös niin useampi vanhempi ihminen kulki lastenlastensa perässä meidän ohi. Missä kunnossa onkaan suomalaiset samanikäiset ihmiset?

Ylhäältä näkyi Tokioon asti.

Meillä oli sentään hieman evästä mukana, mutta se ei olisi ollut tarpeen, koska paikan päältä on mahdollista saada vatsan täytettä ja juotavaa. Niin ja jos käy niin hyvä tuuri kuin meillä niin naapurin piknik-lounaan jäännöksinä on grillattu bataatti, on muuten herkullista, sekä mandariini.

Ja vaikka paikka niin sanotusti Tokioon kuuluukin niin luontoa se on kuitenkin. Mahdollista on kuulla sammakoiden kurnutusta niiden piiloistaan sekä nähdä omaa jalkaa suurempi kastemato.

Välillä tuntuu lähteminen kovin työläältä, mutta kun miettii mitä kaikkea siitä ensimmäisen askeleen ottamisen vaikeuden ylittämisestä saa, niin kyllä se vaan kannattaa!

Kiviä

Yksi varsin yleinen tapa näillä paikallisilla on koota kivikasoja. En siis tiedä onko tämäkin tavalla tai toisella liittyvä uskontoon, mutta ainakin erilaisilla ulkoilureiteillä niitä näkee usein. Ja onhan ne hienoja, ei auta kieltää. 

Tie autuuteenko? No periaatteessa...jos siis pitää polkua alaspäin sellaisena.

Rakkautta on kaikkialla. Pitää vain hidastaa katsomaan.

Hitaasti kävellen 8 min

Japanissa on aika usein mahdollisuus helpottaa vaellusreittejä/vuorelle kiipeilyä koppihissien avulla. Niin oli myös Miyajimalla. Ja japanilaiseen tyyliin oli kylttejä miten kyseiselle hissille pääsee. Tällä kertaa oli aikakin sen verran selkeästi merkattu, että varmasti pystyy itse päättelemään kauanko hissille kestää kävellä: Hitaasti kävellen 8 min. Kiirehtien juosten 6min.

Vaikka itse tykkäänkin kävellä ja katsella sekä kuunnella luontoa niin onhan niistä hisseistä vain hienot maisemat. Ja kun kerta varusteetkin olivat mitä olivat niin parasta oli jättää urheillut niille, jotka olivat siihen varautuneet.

Ehdottomasti paras Fujicolorin mainostuspaikka on juuri tuon mäen ylemmän hissin yläasemalla, vai mitä olette mieltä? Ainakin se erottuu, koska muita penkkejä ei siinä kohtaa ole. Ja jossainhan pitää niitä vessassa olijoitakin odotella.

Huonosti näkyy, mutta kynttilöiden takana palaa ikuisen rakkauden tuli. Sen sanotaan palanneen yli 1200 vuotta.

 Tässä maassa pelkästään riittäisi niin paljon katsottavaa ja kerrottavaa, aika tuntuu välillä loppuvan kesken ja kun sitten on vielä kaikki muutkin maailman kolkat, joissa olis kiva päästä käymään. Aika pahassa tenkkapoossa siis välillä ollaan. Matkailuinto olisi kova....olisipa vielä kaikki edellytykset myös siihen. Ei kenelläkään olisi mitään mukavaa työtä, jossa pääsisi reissaamaan, tiedossa? ;) Voisi sitten lomat käyttää tämän maan kiertelyyn ja Suomessa vierailuun.

Aamulenkki

Tältä näytti aamulenkilläni tänään. Valkoiseltakin, mutta kaukana lumesta. Tekisi mieli lähteä heti uudelleen lenkille, mutta taidan odottaa päivän lämpenemistä ja valmistaa sillä välin piknik eväitä. Oikein mahtia lauantaita kaikille!

Kivipäät

Täällä on aina missä on vuori ja missä on vaellusreittejä, niin siellä on myös näitä kivipäitä. Eli suojelevia jumalahahmoja. Ne turvaavat matkasi huipulle asti ja vielä sieltä alaskin. Tietenkin olisi hyvä antaa kolikko tai kaksi tai vaikka sakea...ihan vaan varmuuden vuoksi. Nämä herrat ovat kaikki sieltä Miyajimasta.

Viimeinen herra istui puun varjossa ja musta se vaan oli niin suloista...siinä hän lukee kirjaa. Kääntyi parin paikallisen uteliaan pää tätä kuvaa ottaessa. Tosin niinhän ne kääntyy aina, koska pitää saada tietää mitä toinen kuvaa, katsoo, ihmettelee, osottelee.

Miyajimaa

"Lakkaa nyt ottamasta kuvia ja vippaa jotain syötävää!!"

Käpyjä!

Pose!

Näihin rauhallisiin tunnelmiin on hyvä palata kun ulkona tuuli viheltää ja sade vihmoo ikkunoihin. 

Tyytyväisin mielin voi upota syvemmälle sohvan uumeniin ja ajatella, että sitten huomenna....

...niin mitä sitten? No sen näkee sitten silloin.

Hyvää tiistaita kaikille!

Vatsan täytettä Hiroshimassa

Kyllä reissussakin täytyy syödä ja kun ei ole vaihtoehtona reissumiestä niin sitten...

Lopputalvesta, alkukeväästä kun lähtee Hiroshimaan on kuulemma syötävä ostereita. Missä muodossa tahansa. Esimerkiksi osterit voilla on oikein herkullisia.

Ja mihin vuodenaikaan tahansa sieltä itsensä löytää, on syötävä okonomiyakia.

Ja sitten ihan vain omasta tahdostaan voi juoda sievästä kupista maailman pahimmat kahvit. No, menköön sen piikkiin, että olimme Miyajiman Misen vuorella. Mutta jos sieltä itsensä joskus löytää ja tulee lämpimän juoman jano/kahvihampaan kolotus niin suosittelen valitsemaan muuta kuin kahvia.