IGTravelThursday: Oxfordin kahvilat

Matkalla on parasta kun voi rauhassa istua alas, nauttia kuppi lämmittävää kuumaa tai lasillinen virkistävää kylmää ja katsella elämää ympärillä. Kahviloita on nykyään useimmissa kaupungeissa vaikka muille jakaa, mutta tässä muutama vinkki Oxfordiin.

Cafe Loco
Ainakin heidän kaakonsa on lämmittävää ja virkistävää.

Orgaaninen Vaults&Garden Cafe

Saattaa olla tunkua ja jonoa. Jonotus kuitenkin kannattaa ja ainakin meidän tapauksessa eteni sutjakkaasti. Aika kaikuva tila kun ihmisiä on paljon, mutta omalla tavallaan tunnelma on ihana!

Zappi's Bike Cafe

Tämän paikan kahvin sanotaan olevan Oxfordin parasta! 
Valitettavasti paikka oli piipahtaessamme täysi, emmekä päässeet tätä väittämää todistamaan oikeaksi. Ensi kerralla sitten.

Instagram Travel Thursday on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.

Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknown, Kaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

Kodin sydän

Keittiö. Yleensä nousee aika korkealle lempihuonelistassani kodissani. Tässä talossa se jää jotenkin vähän valjuksi. Kaapistoissa näen paljon parantamisen varaa...ja niiden asentamisessa. Mutta keittiö toimii, siellä saa laitettua kattilat porisemaan ja uunit kuumaksi. Lempikohtani keittiöstäni onkin tämä pieni seinämä. Nautin siitä, että tietyt asiat ovat helposti saatavilla ja tykkään tuosta täyspuisesta aputasostakin ihan hirmuisen paljon.

Tai sanottaisiinko, että juuri tällä hetkellä ei tämä kohta ole ollenkaan lempilistallani vaan hyvin kaukana siitä. Kehikko seinällä roikkuu tyhjänä, odottaa pyyhkijää ja taso on siirretty toista seinää koristamaan. Katossa on miehen mentävä aukko.

Niin, kun kattoa on seurattu jo lähes vuoden verran, että onkohan siellä kosteutta, falskaako jostain kylpyhuoneesta, laajeneeko läikkä vai onko se jotain vanhoja. Kunnes viikko sitten keskiviikkona alkoi kuulumaan tiputusta. Torstaina kävi mies toteamassa, kuinka suihkuseinämme vaatii uudistamista ja siten on vuoto korjattu. Siitä helpottuneena laitan tiskikoneen päälle ja vähän myöhemmin pyykinpesukoneen päälle, ihmetellen kuinka veden tulo vaan kiihtyy ja reiät lisääntyy..."Nooh, ehkä se mies ehti päästämään aika lailla vettä kokeillessaan.."

Illalla nukkumaan mennessämme kuului valtaisa röjähdys. Epäilin koko suihkun tulleen alas, mutta ei. Keittiön kattohan se oli pettänyt alta noin 10 litran vadin tullessa täyteen ja vuotaessa pikkuhiljaa vettä rakenteisiin eli lastulevyyn, jota kattomme on. Ei ollut vuoto suihkumme syytä, saatikka suihkuseinän, vaan yhden liitoksen, joka ilmeisesti on vuotanut jo jokusen tovin...onhan sitä korjattukin ja korjaajatkin olleet varsin nokkelia vatinsa kanssa.

Perjantaina kävi mies laittamassa liitoksen kunnolla kiinni, ihmetellen. Ja ensi viikolla saamme uuden katon. Tänä aikana on mielessä käynyt muutto, englantilaiseen rakentamiseen luottamisen olemattomuus, onnekkuus mukavista huoltomiehistä, onnellisuus suihkun ja kaikkien vesiputkien toimivuudesta sekä lykky, ettei kukaan ollut sen 10 litran vettä täynnä olevan vadin alla... Englanti on yllätysten maa, kun rakenteistakin voi tulla vastaan mitä vaan! Eikä vain vanhoja sanomalehtiä ;)

Tip-tip-tip

Tiedättekö mitä tässä kuvassa tapahtuu? Siinä otetaan kiinni pisaroita. Kuuluu vain tip-tip-tip. Toivon, etten yön aikana herää suurempaan spläsh-ääneen. Eihän kaikki "kaivot" ole ehtymättömiä..?

Omenaa keitossa

Tiedättehän kun lokakuun saapuessa joka puolella alkaa olemaan koko ajan kasvavassa määrin koko ajan kasvavia kurpitsoja. Niitä oransseja. Alkukuussa ne ovat vielä taskukokoisia muuten. Sitten harmaana päivänä kun syksyn huomaa todella saapuneen ja huomaa kaipaavansa piristystä, väriläikkää sitä kohtaa sellaisia myyvän kojun niin pakkohan niitä on kotiinkin tuoda. Ajatuksena, että miten ne ovatkaan kauniita ja piristäviä koristuksia. Vähän jo suunnittelee loppukuun kaiverruksia.

Ja piristäväthän ne vielä siinäkin vaiheessa kun et enää tiedä mihin ne pistäisit, on nälkä ja kaapit ammottavat tyhjyyttä. Pöydällä keikkunut kurpitsa ei todellakaan koollaan kummastanut, mutta lisäksi sai omasta puutarhasta haettua omenoita. Ja niitä kun hetken kypsentää ja pehmentää ja lopulta soseuttaa niin niistä tulee maukas keitto. Taisin laittaa joukkoon pienen lorauksen kermaakin... En enää muista, koska keiton teosta on jo jokunen tovi ja kun se lopulta oli niin herkullista, että vei kielen mennessään niin sitä tavallaan jäi vaan kummastelemaan miten sitä niin hyvin onnistuikin. Pitänee alkaa kirjoittamaan vähän ohjeita ylös. Mutta jaetaan tämä nyt näin vinkkinä, jos vaikka ette ole vielä kokeilleet.

Keitto myös lämmitti sisältä ja piristi mieltä ja teki siis juuri sen mitä kurpitsan kuvittelinkin tekevän.

Tyypillistä

Tyypillisiä näkymiä, nämä tosin otettu Oxfordissa, mutta tuntuvat pätevän myös muualla...ja ihan varmasti myös siellä Oxfordissa.

Pyöräilevä opiskelija. Pääsääntöisesti pyörän kunnolla tai koolla ei ole väliä, mutta sillä on, että sen saa halvalla...koska se kuitenkin viedään jonain opiskelijarientoiltana.

Lisää pyöriä, koska kaikki kulkevat pyörillä. Kaikkialle. Mikä tuntuu näin syksyn tullen todella hullulta kun itse tunnun haluavan vain piiloutua peiton alle tuota tuulta ja sadetta. Mutta kyllä pyörä (tai jalat) kuljettavat tätäkin asukkia.

 Värikkäät ovet ja mahdollisimman eriväriset vieretysten. 

 Katutaide. Näitä neuloksia, virkkauksia on tullut vastaan todella paljon.

Ja katutaiteilijoihin törmää myös kaikkialla. Parhaita on ne patsasmaisesti ilmassa istuskelevat :)

Ja vanhat talot ja tornit. Niissä on jotain, mikä kiehtoo, mutta vähän ne pelottaakin. Varsinkin kun on lukenut ja kuullut kaikista mahdollisista kummituksista, joita tällä saarella asustaa. Ja niitä on useita!

Ja syksy. Se tulee täälläkin kauniissa väreissä ja pikkuhiljaa, hiipien. Ellet ole varuillasi saattaa se ehtiä hyökkäämään kulman takaa. Tuona päivänä Oxfordissa huomasin kuinka syksy oli saapunut. Yhdessä yössä.

Pidetään itsemme lämpimänä!

Aamutuoksu

Englanti on koko kesän ajan näyttänyt parastaan. Jopa niin hyvää, että on aiheuttanut ihmettä niin paikallisissa kuin myös niissä, jotka kuvittelivat tällä saarella aina vain sadepilvien roikkuvan pään yläpuolella. Sitten koitti syksy. Ja siinä kun katselen instagramista kaikkien "kaunein syksy ikinä" -kuvia, iskee koti-ikävä. Täällä kun on jo melkein viikon näyttänyt tältä heti aamusta alkaen. 

Siinä kun herää sateen haketessa ikkunaan ja tuulen vinkuessa nurkissa toivoisi olevansa hotellissa, jossa saisi herättävän kahvikupin nenänsä eteen lähes sormia napsauttamalla. Tai vaihtoehtoisesti miehen olevan kotona ja valmiina nousemaan kahvinkeittoon...tai vielä parempi, jo nousseen aamupalatuokiota kasaamaan.

Pakko myöntää, että kun silmät ensimmäisen kerran raottui oli ulkonakin vielä niin pimeää, että uhkasin tekstiviestissäni jäädä peiton alle ainakin tiistaihin asti, silloin on luvattu olevan seuraava aurinkoinen päivä. Mutta sitten alkoi vatsassa kurnia ja huomasin oli aika kääriytyä vilttiin ja könytä itsensä keittiöön. Ja onneksi könysin, koska vasta jauhettua kahvintuoksua ei voita mikään! Ja se tunne kun istuu sohvalla vilttiin käärittynä kahvikuppi kädessä ja tuoksu täyttää koko ympäristön.

 En tiedä onko kahvi uusi onnen tuoksuni vai mitä tapahtui, mutta päivääni tuli virtaa, aurinkokin pilkahti juuri siksi aikaa, että pääsin tervehtimään karvakuonoja puistoon ja näkemään, että on se syksy tuonut tännekin kaunista hehkua.

Instagram Travel Thursday: Oxford

Juttuja ja tarinoita, muistoja riittäisi Japanista vaikka kuinka...Instagram kuvia ei. Ja kuten jo otsikossakin kerron niin jälleen otan osaa Instagram Travel Torstaihin. Huijaan tosin...vain yksi kuva on instagramista. Mitenköhän sekin on niin vaikeaa...

Mutta siis tällä kertaa pysytään tällä sumujen ja sateiden saarella ja suuntaamme Oxfordiin. Päädyin sinne n. 48 liikenneympyrän kautta ja totesin heti siellä olevan tilaa hengittää. Ja olla ja katsella. Ja opiskella netistä niitä tarinoita, mitä kaikkea ne fiksut miehet, mm. CS Lewis ja JRR Tolkie, ovat aikoinaan siellä tehneet. Oxford on hyvinkin yliopistokaupunki, kuten Cambridgekin, mutta isompi ja väljempi.

Jos päivämme ei olisi ollut täynnä tavoitteellista ohjelmaa olisin voinut osallistua pari tuntia kestävälle käppäilykierrokselle, vaihtoehtoisesti kummituskierros houkutti myös. Niin ja tietenkin, jos olisimme osuneet lyhyemmän jonon hetkellä Christ Church collegen sisäänkäynnille niin olisin mielelläni kurkistanut sisään Harry Potteri maailmaan. No, ensi kerralla sitten vähemmän niitä muunlaisia tavotteita ja enemmän turismia :)

The Radcliffe Camera

Bridge of Sighs, saanut nimensä vastaavanlaisesta sillasta Venetsiassa. Kopiointi ei kuitenkaan ole ollut arkkitehdilla Sir Thomas Jacksonilla mielessä.

Ja viimeisenä se Instagram-kuva.

Kaupunki ei ehkä sovi samalle reissulle Cambridgen kanssa, mutta ei hullumpi kohde tämäkään. Niin ja Lontoosta pääsee auton lisäksi myös bussilla ja junalla. Matkaa kertyy n.80 km.