Turun kahviloita

Tästä kesäkaupungista tulen varmasti kirjoittamaan toistekin. Miten voikaan olla, että siellä niin sielu lepää? Tai siis hieman palautetta voisi antaa kahviloille...aika hintsusti niitä ihan aamupalakahviloita tuntuu olevan. Yritin löytää kahvilaa, joka aukeaisi viimeistään kello yhdeksän, mutta ei olisi ketju. No eipä tullut vastaan muuta kuin vanha, kunnon Torikahvila, josta saa santsikupin kahvia samaan hintaan. Jos en olisi ollut niin häikäistynyt lämmittävistä auringonsäteistä ja niin innoissani torilta ostamistani mansikoista, olisi tästäkin kahvilasta kuva. Nyt en voi kuin sanoin hehkuttaa. Tai no, en edes sen enempää hehkuta, menkää käymään ja tuntekaa tunnelma. Nauttikaa auringonpaisteesta ja rennosta tunnelmasta. Siellä kaikilla oli hymy herkässä ja pöydät jaettiin tuntemattomien kanssa.

Toinen aina vaan suosiossa oleva kahvila on Cafe Art, joka ei juuri esittelyä kaipaa. Se on siinä jokirannassa ja tuurilla voit päästä aurinkoisena päivänä ulos istumaan. Sen verran oli suosittu. Eikä suotta, saahan sieltä huippukahvit. Tämä tosin vetää puoleensa myös kurjemmalla säällä.

Kolmantena päivänä löysin uuden lempikahvilan, Cafe Qwenselin. Siellä oli tunnelma kohdillaan, vanhassa 1700-luvun puutalossa, aivan vilkkaimman keskustan ja jokivarren tuntumassa. Sisäpihalle ei juurikaan kaupungin häly kuulunut. Kahvi tarjoiltiin kannusta ja pikkuruisista kahvikupeista, kakku oli suussasulavaa. Jos asuisin Turussa, näkisin itseni siellä joko kirjaa lukien, opiskellen tai, kuten tällä kertaa, ystäviä tavaten. Siellä on kaikki herkut leivottu itse pääsääntöisesti lähituotettuja raaka-aineita käyttäen. Enpä malta odottaa seuraavaa vierailua, ehkä kutsunkin sinne seuraavalla kerralla kaikki kaverit!

Instagram Travel Thursday on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.

Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknown, Kaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

Matkalukemista

Itselleni matkoilla on, jos ei ihan ykkösenä niin todella lähellä paalupaikkaa kuitenkin, lukeminen. Tai lähinnä se, että osaa rauhoittua, löhötä ja uppoutua hyvän kirjaan. Lapsena olinkin kova lukemaan ja muistan kuinka lukupäiväkirja täyttyi ja luokan lukumittarimato sai pituutta useilla lukemillani kirjoilla viikossa. Sitten tapahtui jotain. Tuli työt, opiskelut, kaverit ja toisenlaiset vapaa-ajan viettotavat ja lukeminen jäi.

Yritän kovasti pitää lukuharrastuksesta kiinni, jos ei muuten niin uusia kirjoja hamstraamalla. Mutta, kun tulee joku pidempi matka vastaan, aina epäilyttää yhden kirjan riittävyys ja niin matkalaukku äkkiä täyttyykin kirjoista. Kunnes vastaan tuli Kindle. Välillä mietin voiko tämä pieni kapistus ollut vastaus siihen miksi nykyään pystyn lähtemään vain käsimatkatavaroilla matkaan vai olenkohan vain kehittynyt pakkaamisessa...