Hanhenmunat!

Voihan hanhenmunat, mutta ovat ne vaan valtavia. Siis ne hanhenmunat...ja herkullisia.

Torilta sai, pikkasen erilaiseen hintaan kun niitä vieressä olevia kananmunia, mutta hei, mitä sitä ei tekisi pääsiäisen kunniaksi. Rairuohot jäi kylvämättä kaikessa muussa tohinassa ja suklaamunatkin ovat (ainakin toistaiseksi) unohtuneet kaupan hyllylle. Tänään on sentään koti puunattu eli voinkin aloittaa pääsiäisen nyt heittämällä koivet oikoiseksi sohvalle...Tai taidankin ottaa vielä vähän rennommin ja heitän ne koivet ihan sohvan selkänojan päälle saakka ja katson hetken maailmaa vähän erilaisesta vinkkelistä.

Ihania, rentouttavia pääsiäisen pyhiä joka iikalle!

Viherrys

Olen maalta, siis niin maalta, että täällä ihmiset ihastelevat, kun muistelen millaista oli olla lapsi. Ja kerron myös pienen kiltin teinitytön tuntemukset, kun "kaikki" kaverit asuivat lähempänä pienen kylän keskustaa.. No onneksi ne ajat ovat taakse jäänyttä elämää ja pakko myöntää, että välillä sitä todella kaipaa etuovelta aukenevaa peltoaukeaa kuin myös takaovelta lähtevää ihmemetsää. Ja ihmemetsä se olikin. Siellä oli parhaat paikat majoille, kauneimmat pikkupurot ja niiden varret. Oli romanttisia keijuja ja peikkoja...ihan varmasti oli...ainakin silloin...leikeissäni.

Mutta siis niin minulle on tuttua myös kierrätys, oman maan antimet kuin myöskin kompostointi. Japanissahan en sitä mitenkään sinne yksiön pikkuparvelle saanut kuviteltua ja yhä edelleen on pihamme liian pieni ja liian vähän oma, että sellaista tuonne pykäisin. Mutta askel lähemmäs ollaan tultu. Täällä on biojätteille oma roskapönttö. Ja niin minä nautin pihaa kuopsuttaessani kuin myös keittiössä häärätessäni. Kun sen ruoanjätteen voi laittaa ihan omaan paikkaan.

Sisällä keräämme siis ruoantähteet ja kuoret ja kahvinpurut, teepussit ym. ihan omaan astiaansa ja se onkin itse tehty viikottain ilmestyvästä sanomalehdestä. Kertaakaan en ole sitä lukenut, mutta hyödyksi se on kuitenkin. Otan siis muutaman tuollaisen aukeaman kokoisen lehdykän.

Taitan sen yläreunaan muutaman sentin taitoksen.

Käännän koko hökötyksen ja taittelen sen kolmeen osaan.

Pujottaen sen päälimmäisen sinne ensin tehdyn taitoksen alle.

Käännän jälleen koko tekeleen ympäri.

Ja taitan alareunan siellä yläreunassa olevan taitoksen alle.

Ja tättädää, valmis!

Sitten sen voi täyttää kuorilla, teepusseilla ym. vastaavalla ja heittää sinne biojäteastiaan.

Ja siis sinne saa heittää nämä jätteet käärittynä sanomalehteen.

Tämä saattoi olla monelle ihan tuttu juttu, mutta mielestäni kuitenkin äärimmäisen näppärä systeemi ja pysyy keittiö siistinä (kun sellaista hienoa roskissysteemiä ei löydy). 

Korkeat hatut

Silloin kun vietin viikon kipeänä kotona ehdin tutkimaan internetin uumenia. Ja löytämään monta "Tahdon koittaa toteuttaa"-juttua. Yksi niistä oli kuppikakut. En itse myönnä aiemmin tehneeni kuppikakkuja, koska ne ovat enemmänkin olleet jotain muuta sinne päin. Mutta viimeisenä sairastamisen päivänäni otin itseäni niskasta kiinni ja pyöräytin kakut. Sitten lepäsin seuraavaan päivään ja tein niille vielä korkeat hatutkin.

Ja paras kohta oli vasta tulossa... Sillä aikaa kun hatut jämähtivät (toiset ylpeämpänä kuin toiset),pääsin sulattamaan suklaata. Paljon suklaata.

Ja siitä minä otin kakusta hattuineen kiinni ja dippasin.

Ja katsokaa kuinka sula suklaa kiiltää kauniisti.

Ja taas annettiin kakkujen jäähtyä ja suklaan kovettua. Sormet kovasti jo syyhyivät ja suklaan maistamisesta jäi päälle maiskutus.

Ja sitten koitti kahvihetki ja kyllä minä nautin. Miten herkullista pikkuruinen kakku voikaan olla.

Itse en ole tätä luomusta kehittänyt vaan kaikki kunnia ja kiitos kuuluu Martha Stewartille. 

Herkullista keskiviikkoa kaikille!

Sunnuntaihaahuilu

Sunnuntaina otimme rauhallisen lähdön. Söimme vatsat täyteen aamiaisella, kellahdimme hetkeksi vielä lepäämään ja vasta kun ruoka oli laskenut ja energiatasot olivat kohdillaan lähdimme kaupungille. Meillä ei varsinaisesti ollut päämäärää, niinpä nopea tsekkaus internetin ihmeellisestä maailmasta hakusanana "sunday markets london". Ja listasta sitten valittiin suuntamme summamutikassa. 

Ja löysimmekin itsemme useammaltakin markettitapahtumasta. Lontoossa siis todellakin tapahtuu viikonloppuna, eikä se varmasti rajoitu vain noille seuduille, joille me suunnistimme. "Pääkohteemme oli kuitenkin Sunday (Up)Market, jolta löytyy vaatteita, koruja, vintagea ja taidetta. Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka...

Ja sinne oli löytänyt tiensä siis jokunen muukin. Ilmapiiri oli rento. Ihmiset istuivat alas ja söivät, paistattelivat auringossa, näkyi paljon hymyjä ja kuului paljon naurua. Eikä se ole mikään ihme.

Ja sitä ruokaa todellakin löytyi. Oli japanilaista, kiinalaista, espanjalaista.... Oli suolaista, oli makeaa, oli mullet vinea, oli kaakaota, varmasti löytyy jokaiselle jotakin :)

Ja katutaide. Jostain syystä huomasin, miehen katsoessa ruokakojuja, oma katseeni vaelteli mitä erikoisemmissa paikoissa, nähden mitä erikoisempaa taidetta...

Barbit saaneet uuden muodon ja päässeet vähän korkeammalle..

Ja niin myös Lontoossa, kuten Tokiossakin, usein huomaa katsovansa vanhaa ja uutta samalla silmäyksellä. 

Haahuilu päättyi Liverpool streetille. Ja metro vei eteenpäin :)

Itseäni tämä tällainen viikonloppu piristi kovasti. En olisi tahtonut sen koskaan loppuvan. Tuntui jälleen, että mahdollisuuksia olisi vaikka mihin ;) Samanlainen tunne oli Tokiossa, ehkä se on se suurkaupunkitunne. Vaikka kovasti Lontoosta kaupunkina tykkäänkin huomasin, että samanlaista turvallisuuden tunnetta kuin Tokiossa oli koko ajan, ei ollut. Toki Lontoo on vielä vieraampi, mutta vaikka se onkin tunnelmaltaa rento jokin siinä kuitenkin sai ajattelemaan, etten haluaisi yksin kävellä siellä iltapimeällä. Ja Tokion jälkeen ikuisesti taitaa tuntua siltä, että jokapuolella näyttää likaiselta. Eihän se nyt todella niin likaista ole, mutta kun Tokiossa oli vain niin siistiä ja puhdasta.

Onneksi seuraava reissu on jo tiedossa, en malta odottaa :)

Irtiotto arjesta

Kyllä se aina vähän piristää kun ympäristö muuttuu. 

Tällä kertaa ei edes passia tarvittu. Se oli vain hetki kun jo ymmärsin mitä tapahtuu. Minulle kerrottiin etukäteen, että lauantaina pitää olla vapaata. Sen jälkeen kerrottiin, että pakkaa kassiin vähän parempaa kuin millä olet koko päivän muuten liikkeellä. Ja näin toimittuani, olinkin pienessä hetkessä laiturilla 9¾ eli se sama miltä Harry Potterikin pääsi omalle junalleen. Enpä olisi uskonut senkin vetävän niin paljon väkeä ympärilleen ja jonottamaan kuvaan.

Sen lisäksi, että päivä vain oli aivan täydellinen, oli se sitä myös siksi, että aurinko näyttäytyi. Pitkästä aikaa ja paistoi ihan niin kirkkaasti, että olisi tarvittu aurinkolaseja. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!

Lauantai päivää vietimme Angel aseman lähettyvillä. Alueen nimeä en tiedä, mutta sen tiedän, että siellä oli lankakauppa Loop, jossa tulee pistäydyttyä varmasti uudemmankin kerran... Lisäksi siellä oli antiikki/vintage kojuja ja putiikkeja ja monen monta hyvännäköistä kuppilaa. Pennosilleni, jos niitä olisin ymmärtänyt ottaa mukaan, olisi ollut kovin monta kohdetta... Ja siellä ihmiset olivat leppoisalla, hyvällä tuulella. Kun ilta alkoit painua mailleen, aloimme mekin kiirehtiä taas metroon ja siitä lopulta hotellille.

Ja kun oli hiuksia aseteltu, mekko yllä ja korkoa jalassa, punattiin vielä huulet ja taas mentiin. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni nautin Michelin tähden saaneessa ravintolassa. Ja olihan siellä herkkua. Paikka oli siis Tom Aikens. Jätin kaikki kuvausvälineeni narikkaan kun ajattelin, että kerrankin keskityn ruokaan ja seuraan. Ja kun ensimmäinen maistiainen saapui pöytään linnunpesässä niin kyllä kävi mielessä, että voisko sen kameran kuitenkin vielä hakea...

Kuva täältä

Maistelumenu oli maukas ja makuja oli jos jonkinmoista. Ihania uusia makuoivalluksia ja kaunista silmänruokaa, hyvää juomaa ja parasta seuraa. Enpä olisi voinut paremmin juhlistaa tätä ikääntymistä. Seuraavana aamuna hotellin ikkunasta avautui seuraava maisema...

...eikun aamupalalle ja uuteen päivään Lontoon kaduille!