Kyllä se aina vähän piristää kun ympäristö muuttuu.
Tällä kertaa ei edes passia tarvittu. Se oli vain hetki kun jo ymmärsin mitä tapahtuu. Minulle kerrottiin etukäteen, että lauantaina pitää olla vapaata. Sen jälkeen kerrottiin, että pakkaa kassiin vähän parempaa kuin millä olet koko päivän muuten liikkeellä. Ja näin toimittuani, olinkin pienessä hetkessä laiturilla 9¾ eli se sama miltä Harry Potterikin pääsi omalle junalleen. Enpä olisi uskonut senkin vetävän niin paljon väkeä ympärilleen ja jonottamaan kuvaan.
Sen lisäksi, että päivä vain oli aivan täydellinen, oli se sitä myös siksi, että aurinko näyttäytyi. Pitkästä aikaa ja paistoi ihan niin kirkkaasti, että olisi tarvittu aurinkolaseja. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!
Lauantai päivää vietimme Angel aseman lähettyvillä. Alueen nimeä en tiedä, mutta sen tiedän, että siellä oli lankakauppa Loop, jossa tulee pistäydyttyä varmasti uudemmankin kerran... Lisäksi siellä oli antiikki/vintage kojuja ja putiikkeja ja monen monta hyvännäköistä kuppilaa. Pennosilleni, jos niitä olisin ymmärtänyt ottaa mukaan, olisi ollut kovin monta kohdetta... Ja siellä ihmiset olivat leppoisalla, hyvällä tuulella. Kun ilta alkoit painua mailleen, aloimme mekin kiirehtiä taas metroon ja siitä lopulta hotellille.
Ja kun oli hiuksia aseteltu, mekko yllä ja korkoa jalassa, punattiin vielä huulet ja taas mentiin. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni nautin Michelin tähden saaneessa ravintolassa. Ja olihan siellä herkkua. Paikka oli siis Tom Aikens. Jätin kaikki kuvausvälineeni narikkaan kun ajattelin, että kerrankin keskityn ruokaan ja seuraan. Ja kun ensimmäinen maistiainen saapui pöytään linnunpesässä niin kyllä kävi mielessä, että voisko sen kameran kuitenkin vielä hakea...
 |
| Kuva täältä |
...eikun aamupalalle ja uuteen päivään Lontoon kaduille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti