Kierrätyskeiju

Olen tässä jo pidemmän aikaa pohtinut, että tästä lähin pyrin vähentämään uusien vaatteiden ostamista. Haaveenani oli vaatekaappi, joka olisi täynnä itse tekemiäni vaatteita. Pyrkimykseni olisi samalla vaatekaapin sisällön järkeistämiseen ja todellisen tarpeen hahmottamiseen. Ehkä siinä on tyylin haullakin oma merkityksensä. Niin ja kun aina saa lukea uutisia missä oloissa niitä vaatteita todella tehdään, niin siitäkin vähän lisäpuhtia sain. Tätä pohdintaa vaikeuttaa aina se, että alkaa pohtimaan niitä ihmisiä, jotka sitä työtä siellä tekee. Olisiko sitten parempi ettei heillä olisi töitä ollenkaan? Vai pystyisikö sitä vaikuttamaan niihin työoloihin, jollain muilla keinoin? 

Lisäksi minua on alkanut ahdistaa vähän se, että aina puhutaan ostamisesta. Mitä on ostettu, mitä haluaisi ostaa, onko rahaa, miten paljon pitäisi säästää... Ehkä viime vuosi auttoi ymmärtämään miten kaupallista kaikki on ja miten kaikkialla suurimpana voimana on raha. En haluaisi, että ihmisiä laitetaan järjestykseen tienestien mukaan. En haluaisi menettää sen tytön sydäntä, joka on syönyt oman pellon sadosta tehdyn viljan leipää. Jossain on elänyt jo pidempään ajatus myös omavaraisuudesta.

 Tosin mielessä vielä kiersi pohdinta kankaiden tai lankojen tekemisestä ja niistä oloista.. 

Huomasin Turun Tildan blogissa hänen ja parin muun bloggarin tempauksen Kierrätyskeijut, joka herätti mielenkiintoni. Jos yrittäisi katsastaa parhaat second hand shopit ja kirpputorit lähitienoilla ja Lontoossa, olla luova jos vaate ei heti istu päälle ja pyrkiä muokkaamaan vaatekaappia mahdollisimman paljon kierrätetyllä tavaralla. Jos teillä on tietoa tällaisista paikoista Lontoossa niin jaathan tietosi kanssani, kiitos!

Tiedän tämän vuoden aikana tarvitsevani ainakin yhden juhlamekon, jonka värin suhteen on osoitettu toivomus, katsotaan kuinka sen kanssa käy. Mahdolliset urheilu- ja alusvaatehankinnat ovat myös rajattu ulkopuolelle. Kenkien suhteen käytän muutenkin harkintaa ja nyt on ollut jo pidempään hakusessa muutama pari täydellisiä kenkiä...jos ne tulevat tämän vuoden aikana vastaan niin tiedän ne kotiuttavani.

Kuulette kyllä vuoden aikana kuinka tempaus osaltani etenee.

Lähteekö joku mukaan?

Lisää infoa Tildan, Annan ja Elinan blogeista.

Kuvassa itse kehittämäni kylmän kelin lapanen valokuvauskävelyitä, lenkkejä ja muita eksymisiä varten. Löytyy Pienestä puodista.

Hiljaisuus

Suomen loman jälkeen olen elänyt sellaista nettihiljaisuutta. Hiljaista on ollut vähän joka elämän alueella, mutta jotain on tullut tehtyä.

Olen istunut sohvalla. Antanut 7 veljeksen vain kulke sormieni lävitse ja puikkojen kilkata. Vajaa viikko ja paketti Suomeen oli valmis. Siellä on eräs maailman ihanin pikku prinsessa, melkein jo koululainen, joka tämän mekon saa lämmittämään ja oloa sulostuttamaan jo ensi viikolla. En tiedä miten voisi sanoin kuvata sitä, miten tärkeä tämä pieni neiti minulle on. Hän on yksi syy, jonka vuoksi välillä toivon asuvani Suomessa. Hän kasvaa ja kehittyy, tulee taitavammaksi ja itsepäisemmäksi, itsenäisemmäksi. Joka kerta tavatessamme sydämeni sulaa ja mietin vain, että pitäisi alkaa ehkä tapaamaan äitiä ja tytärtä erikseen. Koska molempien kanssa on mahtavaa jutella ja vaihtaa kuulumisia sekä mietteitä, mutta kun kaikki on yhdessä on liian paljon tapahtuvaa, eikä tunnu aika riittävän kaikkien sanottavalle. 

Nettihiljaisuus onkin jotain, jota olen pitkään toivonut pystyväni toteuttamaan. Nyt se tuntuu tapahtuvan automaattisesti. Paljon uusia ideoita ja kun puutarhassakin tapahtuu niin kiirettä pitää niin siellä kuin sen vaikutuksena myös keittiössäkin. 

Elämän tarjoamaa makeutta viikonloppuun kaikille!