Instagram Travel Thursday: Maailman parasta lunta Japanissa

Kun ihmiset ovat pohtimassa talvilomiaan ajattelin muistuttaa paikasta, jossa on maailman parasta lunta. Ja kun haluaa pöllyävää lunta, kannattaa suunnata nenänsä Japanin pohjoiselle saarelle Hokkaidolle. Ja siellä taas Nisekoon. Lentokentältä on bussikuljetus eli matkaa Sapporosta ei tarvitse tehdä itse vaan voi rentoutua ja torkkua. Ensimmäisellä reissullani Nisekossa sattui paluupäivälle niin kova lumimyrsky, että olin ihan tyytyväinen, ettei itse tarvinnut olla kuskina.

Olenkin kirjoittanut Nisekosta aiemmin täällä, siitä kirjoituksesta lyötyy myös omat ehdottomat ravintolasuosikit. Tulipas taas nälkä sen luettuani.

Kaikkia varmaan kiinnostaa laskeminen eli Nisekossa on rinnealueet ja rinteen ulkopuoliset alueet. Japanilaiseen tapaan rinteiden ulkopuolelle poistumisesta ollaan tarkkoja ja niille pääsemiseksi on tietyissä kohdissa portteja, jotka ovat auki kun alueelle meneminen on katsottu turvalliseksi. Jos käy niin, että hinku rinteistä pois on niin kova, että menee vaikka portti olisi kiinnikin ja joku sinut sieltä saa kiinni niin hissilipunhan siinä menettää. Nisekossa on myös alueita, joille pääsee oppaan kanssa maksua vastaan. Esimerkiksi Misuno no zawa on tällainen. Siellä siis lumi on koskematonta, lumen alla ei yllättäviä töppäreitä ole, koska laskijoitaki on vähän. Maisemat ovat upeita ja kyllä sekin vain on hieno kokemus. Kannattaa siis vähän tutkia ja kysellä jos tämä kiinnostaa.

Laskeminen oli kyllä niin hienoa, että ei paremmasta väliä. Usein tosin, mahtavaa keliä riitti vain osaksi päivää. Tuuli aiheuttaa sen, että puuson yläpuolelle jäävä paljas vuoren huippu ei pysynyt iltapäivään asti niin pehmeänä ja mukavana laskettavana kuin mitä olisi ollut ihanteellista. Mutta puiden välissä riitti kyllä kuitenki laskettavaa, varsinkin loppukaudesta kun laskijoita on vähemmän. 

Itselleni hienoin lasku sattui toisen reissun viimeiselle päivälle kun ylähisseiltä haikattiin 15 minuuttia huipulle ja siellä odoteltiin auringon pilkahdusta pilviverhon takaa. Ja kun tämä viimein tapahtui, aukeni silmieni edessä niin mahtavan kaunis, koskematon puuterikenttä. Siis sukset alamäkeet ja kevyttää leijailua alas. 

Molemmilla reissuilla olemme ainakin osittain yöpyneet Annupuri lodgessa. Vaikka keittiö ja suihkutilat jaettuna onkin niin se sopii myös lapsiperheille. Tunnelma on mukavan rento ja sijainti rauhallisella paikalla. Henkilökunta on auttaivaista ja jos ei omia välineitä ota mukaan niin vuokraus onnistuu myös täällä.

Jo joulun aikaan pääsee kivasti laskemaan, mutta itselleni kyllä parempi kokemus oli helmi-maaliskuun vaihteessa.

Oih ja voih, kun joku nyt tarjoisi lippuja tuonne niin olisin heti valmiina lähtemään. Taisi sydämen palasia uppoutua tuonne lumikinoksiin.

Niin ja onhan Japanin pääsaarella myös hyviä laskupaikkoja...niistä vain ei ole henkilökohtaista kokemusta. Uskoisin niidenkin olevan oikein vain mainioita. Ainakin osa niistä on Tokiostaki helposti juna-/bussimatkan päässä. Ja tarkoitan tällä sitä, että se juna, joka lähtee Tokiosta pysähtyy tyyliin rinteiden alle. Ehkä otankin seuraavan talvireissun tavoitteeksi piipahtaa myös yhdessä näistä kohteista. 

Lisää tietoa esim. lippujen hinnoista, kelistä ym. löytyy Nisekon nettisivuilta, klik.

Instagram Travel Thursday on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.

Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknown, Kaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

Niseko

Ja koska nyt on tullut julistettua loman parhautta, lumen parhautta, paikan parhautta. Olisi ehkä syytä kertoa itse paikasta. Eli paikka on Japanin pohjoisimmalla saarella Hokkaidolla sijaitseva laskettelukeskus Niseko.

Niseko on oikeastaan koostunut  kuudesta eri laskettelu"keskuksesta"/kylästä, joista suurimmat ovat Hirafu, Niseko Village ja Annupuri. Pienempiä keskuksia ovat Weiss, Moiwa (jonne en tälläkään reissulla ehtinyt, mutta jossa kuulemma sitä koskematonta lunta on reilusti) sekä Hanazono (jonne se reissuni paras lasku itseasiassa päättyi). Vaikka voisi kuvitella myös vuoren antaneen paikalle nimensä, näin ei kuitenkaan ole vaan vuoren nimi on Mt. Annupuri. Lisää ehkä myös hämäävät keskusten nimet. Voisihan kuvitella, että Niseko Village on suurin ja vilkkain näistä kylistä, mutta tosiasiassa siellä sijaitsee vain Hilton hotelli (jossa muuten on herkullinen buffetlounas). Vilkkain kylistä on ehdottomasti Hirafu, jossa sijaitseekin useita eri ravintoloita ja kuppiloita. Itse olen molemmilla Nisekon vierailukerroilla yöpynyt Annupurin rauhallisessa ympäristössä. Varsinkin Tokion jälkeen Annupurin rauha on ollut mitä oivallisin eikä miinusta ole myöskään ollut viiden minuutin kävelymatka majapaikasta alahisseille. Plussaa on myös se, että kun sillä puolella on vähemmän ihmisiä yöpymässä, on niitä myös vähemmän mäessä ja näin siis itselle jää lunta enemmän :)

After ski on Japanissa ilmeisen tuntematon käsite. Taitavat paikalliset viettää sitä mieluiten onsenissa ja omassa rauhassa. Nisekon after skin täyttää aussituristien suma. Sen lisäksi, että he ovat periaatteessa rakentaneet Hirafun kylän, ovat he myös aloittaneet hiihtokoulun, joka ilmeisen hyvin vetää myös asiakkaita. Eli jos joku on varmaa niin Nisekossa australialaisen tapaaminen.

Usein laskupäivän jälkeen alkaa ennemmin tai myöhemmin huikomaan. Ja siihenhän löytyy ratkaisuja, joko voi metsästää sen Annupurin puolella olevan Japanin (maailman) parasta pitsaa tarjoavan pikku pitserian, joka kulkee nimellä Pizza Del Sole. Lisäksi löytyy japanilaista henkeä huokuva, valtavan herkullista ruokaa tarjoava izakaya 唐火七 

Kuva täältä

Lisäksi kannattaa lähteä Hirafun puolella sijatsevaan ravintolaan, jonka erikoisuutena on rakennusmuoto, joka siis ei suinkaan ole normitalo vaan mongolialaisteltta. Ruoka on herkullista hokkaidolaista ruokaa.

Tunnelmaltaan aivan ihana ja myös ruoka maistuvaa eli ilta sujuu rattoisasti.

Lähin suurin kaupunki, jossa sijaitsee myös kunnon supermarketti, on Kutchan. Sitäkään ei tosin liian suureksi kaupungiksi voi sanoa, mutta löytyi sieltä urheilu (laskettelu) kauppa, josta löytyi paljon Haltin tuotteita.

Kuvat ovat aiemmalla kerralla ja arvatkaa mitä tuolle lumelle, joka on kadulla tapahtuu.... Avetaan vaan luukku kadulta, jonka alla menee kuuma vesi ja sinne kipataan lumi ja näin ei ole kuskaamisongelmaa. Näppärää, eikö?

Parhaat palat

Vaikka kokonaisuudessaan viikko Nisekossa oli mitä parhain nousee sieltä kuitenkin tiettyjä asioita, jotka jäivät mieleen muita paremmin.

Tietenkin jo lentokentällä Suomesta tulleiden ystävien tapaaminen oli huippua. Viimeksi oltiinkin tavattu pikaisesti vuosi sitten toukokuussa eli juteltavaa riitti.

Viikon aikana vietin myös syntymäpäivääni ja lahjaksi sain Canonin PowerShot S95:n. Siinä sitten sujuikin sujuvasti laskupäivän päätteet treenaten kameran käyttöä.

Kuva täältä

Lisäksi syntymäpäivänäni pääsin laskemaan Nisekon Misuno no zawan. Nisekossa siis on rinteitä ja rinteen ulkopuolisia alueita. Toisille alueille pääsee turvallisiksi ajankohdiksi katsottuina aikoina porteista, toisille alueille ei pääse lainkaan, koska ne vaan on vaarallisia. Sitten on alueita, joille pääsee maksua vastaan oppaan kanssa ja Misuno no zawa on tällainen. Siellä siis lumi on koskematonta, lumen alla ei yllättäviä töppäreitä ole, koska laskioitakin on vähän. Maisemat ovat upeita ja pakko sanoa, että taisi olla se syntymäpäiväni kohokohta :) Lisäksi tuo "kierros" oli kauden viimeinen eli siinäki mielessä oli lykkyä mukana, vaikka aamupalalta tulikin kiire lähtö kun saimme sen tietää :)

Olihan se lasku jokaisena päivänä mitä parhainta, jos ei koko päivää niin ainakin lähes. Tuuli aiheutti sen, että puuston yläpuolelle jäävä paljas vuoren huippu ei ollut niin pehmeää ja mukavaa laskettavaa mitä olisi toivonut, mutta onneksi sieltä puiden väleistä silti riitti laksettavaa. Varsinkin näin loppukaudesta riitti laskettavaa ihan hyvin päiväksi. Mutta kuitenkin viimeisen päivän ensimmäinen lasku kruunasi viikon. Ylähisseiltä 15 minuutin haikkaus huipulle ja siellä pientä auringon esiintymisen odottelua...ja kun viimein aurinko pääsi pilkahtamaan, pilkahti myös silmien edessä mitä kaunein, koskematon puuterikenttä. Ei muuta kuin sukset alamäkeen ja sai vain leijailla. Tunne oli niin kevyt, että sitä oikein ihmetteli.

Näitä muistoja ei valitettavasti tullut ikuistettua kameralle, mutta niin hienoja kokemuksia ne ovat, että varmasti mielessä säilyvät. Ja olisihan se saattanut tunnelmaa pilata alkaa kaivamaan kameraa repusta. Joskus pitää vaan osata nauttia ja luottaa siihen, että muistisolut toimivat. 

Ja paluu arkeen koitti nopeasti, sunnuntai-iltana kotiin, maanantaiaamuna töihin. Jotenkin sitä paluuta oli pehmennettävä ja niinpä tiistain pyöräytin parit pullat, laskiaispullat.

Ja näin jatkui viikko taas paremmilla mielin :)

Terveiset Hokkaidolta!

Paluu arkeen on koittanut vauhdikkaasti, mutta tämä reissu tuskin painuu unholaan koskaan.  

Lunta oli riittävästi, paljon ja sitä tuli lisää, lisää, lisää. 

Puhtaaseen puuteriin upposi parhaimmillaan reiteen asti.

Rinnekahviloiden kaakaot olivat maistuvia. 

Ja myös ilmeisen runsaita oluitakin oli tarjolla.

Iltaohjelmana oli lämpimiä kylpyjä onseneissa ja herkullisia illallisia paikallisissa pikku ravintoloissa. Lodgen vieressä sattui vielä olemaan maan (huhun mukaan maailman) parasta pitsaa tarjoava tunnelmallinen ravintola.

Lisäksi matkalla saatiin nauttia auringosta, hyvästä seurasta, toimivasta palvelusta ja raittiista ulkoilmasta. 

Hokkaidolla olisi varmasti ihmisen hyvä elää :)

Kauan odotettu

Eipä ole paljon mahtavampaa fiilistä kuin tänään. Suljin työpaikan oven ja aloitin loman. Ja se alkoikin vauhdikkaasti. Iltapäivä kului maisemareittejä junalle rakentaen ja autokisoihin Kaliforniassa käyden. Valitettavasti mun auto oli kovin väsy perille päästyään, ei se enää jaksanut kisata. Ehdin sentään nauttia kupin kahvia välissä.

Ilta kului lähes yhtä vauhdikkaasti. Piti kaivaa esiin rinkka, toppahousut, monot, pitkikset, fleecet... Huomenna pitää ehtiä koneeseen ennen nousua ja määränpäänä on...

Hokkaidon Niseko!

Vihdoinkin lunta! ...edes viikon verran. On sitä jo ehditty tämän talven aikana kaipaamaankin :)

Tämä paikka lyö Suomen rinteet ihan mennen tullen. Vuosi sitten joulunaikoihin vietettiin siellä 10 päivää, joka päivä satoi uutta lunta. Lumi oli todellaki aivan puuterimaista. Vaikka ihmisiä oli paljon, ei rinteistä koskaan tullut jäisiä. 

Saas nähdä miten taas pysyy pystyssä vuoden jälkeen :) 

Mukavaa ja nautinnollista viikonloppua kaikille!