Nuohousta

Kyllä se kiiltää, siis takka nuohouksen jäljiltä. Mutta missä on ne Maija Poppasen laulavat ja tanssivat kaverit? Vai onko niitä vaan Lontoossa... Kaikenlaisia juttuja sitä pitää alkaa huolehtimaan kun elää elämää. Muistan lapsuudesta, että meillä kävi sellainen tumman siniseen haalariin pukeutunut lupsakka mies, jolla oli aina välillä nokea kasvoissa. Pääsääntoisesti, pikkutyttöä harmittavasti, oli mies siisti ja puhtain käsin teki työnsä. Siististi ne hoitaa homman täälläkin, ei tarvitse suojata kaikkia huonekalujakaan kun mies tulee ja imuroi ja suojaa noen pääsyltä sisätiloihin. Parasta kuitenkin on se, että kun harjaa on tuupattu koko varren mitalta niin sitten pitää käydä ulkona tarkistamassa miltä se harja siellä piipulla näyttääkään. Ja se pitää tehdä satoi tai paistoi, nimim. kaatosaateessa kattolle kuikuilija. Mutta kuka välittää sateesta kun voi turvallisin mielin pitää tupaa lämpimänä takan avulla.

We had chimney sweeper visiting and now it's as clean as it can be and it will be safe again to have a nice fire.

Keskellä viikkoa

Tänään aamulla sain jonkun erikoisen vimman. Tai ideoita kun on tullut synnyteltyä jo pitkän aikaa, mutta tänään tuntui aika olevan otollinen. Ehkä syynä oli reipas aamuinen juoksu ennen auringon nousua (ei muuten tainnut nousta koko päivänä...) tai vihdoin takaisin nukkumisrytmiin pääsy.

Aamupalan jälkeen kuitenkin ryhdyin tekemään appelsiini marmeladia. Tiesittekö, että nyt on paras aika vuodesta appelsiinimarmeladille. Ja minä olin niin hermostuksissani loppukesästä kun vaikutti siltä, että hillot ja marmeladit loppuu ennen kuin päästään edes talveen. Eipä tullut mieleen hillojen sesonki.

Siinä samalla vähän herättelin taikinajuurta. Viime viikon leivistä kun ei ole jäljellä kuin kannikat.

Ja sitten tähän urotekoon. Sain eräänä Italian reissullani päähäni, että ricotta juustoa on varmaan ihan helppo tehdä kotona. Ja onhan sitä, se tuli kokeiltua jo viime viikolla ja se katosi, ennen kuin ehti kissaa sanomaan. Mutta siinä oikeaa ja todellista ricotta reseptiä etsiessäni tuli vastaan myös mozzarellajuuston resepti. Ja vielä kun sattui niin, että kerran kaupasta kaikenlaista mm.rennettiä tuli ostettua, niin nyt on vain odoteltu rohkeutta.

Ja tänään se koitti. Meinasin jo jättää kesken, mutta onneksi yritin, koska tadaa! Onnistuin!

Eikun pizzaperjantaita suunnittelemaan! Jos tuo siis pysyy jääkaapissa siihen asti ;)

Wednesday around the world on täällä taas. Voit ottaa osaa siihen itsekin linkkaamalla postauksesi joko Communal global-sivustolle tai Pieni lintu- blogiin. Lisää tietoa täältä.

Don't know where I got this energy, but today I just decided all the things I have been thinking lately. So after my morning run and breakfast, I started to prepare for orange marmalade. Last summer I made all kind of jams and marmalades and was worried how was they disappeared from fridge. At that time I didn't think that there is seasons also for those! But now I know and NOW is the best season to do orange marmalade. I also started to prepare Finnish rye bread, which will take like 3 days before it's ready to eat. But it's so tasty, or so I think as the bread I made last weekend is all gone.

I also, for first time, decided to try to make mozzarella cheese. And I nearly gave up, but luckily I didn't because I made it! So proud of myself! 

Now it's time for pizza! Will have a pizza party on Friday if I still have that beautiful ball in the fridge ;)

Took part in Wednesday around the world! You can also do that by linking your blog  post on COMMUNAL GLOBAL-page or Pieni lintu blog. More about it you can find here.

Valoa elämään

Miten pienestä ihmisen elämä tulee paremmaksi! 

Ymmärsin kyllä kolmisen viikkoa sitten kun keittiön kattoon reikä ilmestyi, että siitä tilanteesta ei ole kuin suunta ylöspäin. Sen verran asumismukavuuteen vaikutti katosta roikkuvat "rämmäleet" ja rakenteista levinnyt "tuoksu". Kaksi viikkoa sitten luvattiin, että homma on hoidettu reilussa viikossa. Olikin siis yllätys kun saavuin viikon mittaiselta reissulta viime lauantaiaamuna ja vastassa oli pimeä keittiö. "Rämmäleet" olivat poissa, samoin reikä, mutta niin oli myös valo. Ja tiedättekö, kyllä se pimeä vaan koittaa aika ajoissa täälläkin. 

Mikä onni olikaan eilen, kun vihdoin saapui mies maalipurkkeineen kolkuttamaan oven taakse ja hetken päästä seurasi mies, jolla oli lamput kainalossa. Neljä tuntia myöhemmin oli valoa keittiössä silmiä häikäsevästi ja valkoiset seinät loistivat hohtavina. Ja minä kaikesta uhomisesta huolimatta leveä hymy huulilla kiittelin ja napsauttelin kytkintä...päällä...pois...päällä...pois....päällä...

Nyt on keittiöstä pölyjä pyhitty, imuroitu ja laittiat pesty. Mutta koska remonttipöly tuntuu löytävänsä tiensä löytämättömästä piilosta ja tuplaantuvan yön aikana uskon, että samaa siivousruljanssia jatketaan varmaan vielä jokunen päivä, mutta onni on saada tehdä kaikki tämä kirkkaassa valossa.

Ihon pelastaja

Aiemmin kerroin kuinka heti tänne muutettuani alkoi ihoni oireilemaan. Kävinkin täällä kolmesti lääkärillä enne kesäistä Suomi-lomaani ja ensimmäisen todettua, ettei sille voi tehdä mitään muuta kuin laitta hydrokortisonia sai minut pyörittelemään silmiäni ja pohtimaan vaihtoehtoja tulevaisuuden asuinpaikaksi. Toisella kertaa sain jo vähän enemmän toivoa uusien rasvojen kanssa ja kolmannella sain lähetteen ihotautilääkärille. Siinä välissä tosin ehtisin jo piipahtamaan myös Suomessa lääkärillä, ihan vain kuullakseni, että aiheuttaa tälle tulehdukselle ei ole tiedossa. Kävin kuitenkin vielä täälläkin ihotautilääkärillä kun kerta lähetteen ja ajan sinne olin saanut ja siellä kuulin jotenkin itseäni todella hämmentävän tiedon. Täällä ihmisillä, varsinkin Englannin ulkopuolelta tulleilla, on usein erilaisia iho-oireita, jotka paranevat heidän täältä lähtiessä. Tästä siis päätellään, että ruokavaliosta johtuvaa se ei ole. Mutta sitä siis ei tiedetä onko se ilmaston kosteus, talojen homeisuus vai mikä aiheuttajana. Se tiedetään, että ilmassa on jotain. Yhtään viisaampana palasin kotiin ja samana päivänä laittoi mieheni tilaukseen ilmankosteuden poistajan/tasaajan.

Ja kas, ensin näytti tämä härveli ilmankosteudeksi olohuoneessamme 75%. Oho! totesin ja jatkoin sohvalla istumista seuraten, kuinka vesisäiliö täyttyi. Ja voitteko ymmärtää yhtäkkiä meillä olikin täällä sisällä niin lämmintä, ettei tarvittu kaksia paria sukkia, pitkiä hihoja monta kerrosta vaan huonelämpötilakin tuntui samalla nousevan. Voitteko siis ymmärtää, että koko tämän 8 kuukauden ajan kun täällä olemme asuneet meillä on ollut olohuoneessa viileämpää kuin ulkona. 

Ja vielä suurempi ihme on se, että ihoni näyttää jälleen normaalilta. Tai on siinä muutama sellainen näppylä, jota siinä ei ennen ollut, mutta ilman kuukausia kestävää lääkekuuria ja lääkärin määräämää uutta voidetta palasin itsekseni, en näytä enää pandalta, en ala itkemään katsoessani peiliin, haluaisin lähteä ulos ihmistenilmoille ihan koko ajan, olen aikamoisen helpottunut. Ehkä täällä sittenkin voi asua ;)

Karhunvatukka

Mistä näitä oikein tulee? No meidän takapihalla koko kevään ja kesän ärsyttäneestä mahdollisimman piikkisestä puskasta, joka siis kasvaa sieltä kaikkien muiden puskien välistä. En valita enää!

Yksi satsi pääsi omenien kera hilloiksi. Mutta mitä näille kaikille muille pitäisi tehdä? Sellaisenaan tulee naposteltua, mutta vaikuttaa siltä, että tuotantoa riittää. Olisiko kellään ehdotuksia karhunvatukan käytölle, kiitos! 

Nautitaan sadosta!

Hellepäivän viettoa

On asioita, joita kaipaan Japanista enemmän kuin niitä muita. Yksi on helppo yhteys kuumana kesäpäivänä rannalle. Ja yksi on vihreä tee. Miten siellä onkin keksitty, että voi laittaa juoma-automaatteja aina niiden kauppojen väliin joka kadulle, että ihmiset eivät joudu kestämään janoaan liian pitkään. Ja siis harvemmin niistä tuli ostettua limpparia, sitäkin useammin makeuttamatonta kylmää vihreää teetä. Se jos mikä oli poikaa kuumana kesäpäivänä.

Ja kun helteet ovat tiensä löytäneet tännekin, niin tekaisin itselleni ensimmäisen kannullisen jäävihreääteetä. Makunystyrät ja kuivannut kurkku kiittävät.

Ja kun juoksukin on ollut kalenteriin merkattuna säännöllisesti viime aikoina ja sitä orjallisesti on tullut noudatettua niin uppoaa tällaiset juoksusarjakuvatkin.. Vähän jopa hymyilyttääkin :)

Auringon lämpö

Tänä aamuna heräsimme auringon paisteeseen, kyllä sellainenkin ihme tapahtuu toisinaan tällä saarella. Siitä intoutuneena, kahvikupillisen nauttineena laitoin tossut jalkaan ja lähdin lenkille. Ja kyllä nautin. Linnut lauloivat, puissa oli silmuja, pihoilla kukat kukkivat, tuntui ihan keväälle. Varsinkin eilisen synkän sadepäivän jälkeen oli tämä tällainen onni aivan mahtava yllätys. Tulisipa se kevät sieltä sitten jo ihan kunnolla :)

Lenkin jälkeen hoidin venyttelyt joogan avulla, laitoin lisää aamupalaa nassuun, vedin kumpparit jalkaan ja lähdin paistattelemaan päivää keskelle pihaa. Linnut lauloivat yhä. Olin ulkona ensi kertaa ilman takkia ja minulla oli lämmin. Ihanaa. Aika uuden alulle.

Siinä auringon lämmössä laitoin multaa purkkiin ja siemeniä, kastelin ja hyräilin.

Nyt siellä on kasvamassa kaikenlaista. Kerron myöhemmin miten onnistuin, mutta olisiko antaa vinkkejä tällaiselle ei niin kauheasti viherpeukaloa omaavalle? Yritystä löytyy kyllä, eikä siemenetkään vielä ole kaikki käytetty eli voin yrittää vielä uudelleenkin ;)

Iltapäivä onkin kulunut sisätiloissa. Aurinko taisi saada tarpeekseen ja lähti paistamaan muille maille. Tai tuuli sen taisi puhaltaa tieltä pois. Nähtäväksi jää tietääkö säätiedottaja mitään, huomenna kun pitäisi olla kaunis +18 asteen ulkoilupäivä :)

Viherrys

Olen maalta, siis niin maalta, että täällä ihmiset ihastelevat, kun muistelen millaista oli olla lapsi. Ja kerron myös pienen kiltin teinitytön tuntemukset, kun "kaikki" kaverit asuivat lähempänä pienen kylän keskustaa.. No onneksi ne ajat ovat taakse jäänyttä elämää ja pakko myöntää, että välillä sitä todella kaipaa etuovelta aukenevaa peltoaukeaa kuin myös takaovelta lähtevää ihmemetsää. Ja ihmemetsä se olikin. Siellä oli parhaat paikat majoille, kauneimmat pikkupurot ja niiden varret. Oli romanttisia keijuja ja peikkoja...ihan varmasti oli...ainakin silloin...leikeissäni.

Mutta siis niin minulle on tuttua myös kierrätys, oman maan antimet kuin myöskin kompostointi. Japanissahan en sitä mitenkään sinne yksiön pikkuparvelle saanut kuviteltua ja yhä edelleen on pihamme liian pieni ja liian vähän oma, että sellaista tuonne pykäisin. Mutta askel lähemmäs ollaan tultu. Täällä on biojätteille oma roskapönttö. Ja niin minä nautin pihaa kuopsuttaessani kuin myös keittiössä häärätessäni. Kun sen ruoanjätteen voi laittaa ihan omaan paikkaan.

Sisällä keräämme siis ruoantähteet ja kuoret ja kahvinpurut, teepussit ym. ihan omaan astiaansa ja se onkin itse tehty viikottain ilmestyvästä sanomalehdestä. Kertaakaan en ole sitä lukenut, mutta hyödyksi se on kuitenkin. Otan siis muutaman tuollaisen aukeaman kokoisen lehdykän.

Taitan sen yläreunaan muutaman sentin taitoksen.

Käännän koko hökötyksen ja taittelen sen kolmeen osaan.

Pujottaen sen päälimmäisen sinne ensin tehdyn taitoksen alle.

Käännän jälleen koko tekeleen ympäri.

Ja taitan alareunan siellä yläreunassa olevan taitoksen alle.

Ja tättädää, valmis!

Sitten sen voi täyttää kuorilla, teepusseilla ym. vastaavalla ja heittää sinne biojäteastiaan.

Ja siis sinne saa heittää nämä jätteet käärittynä sanomalehteen.

Tämä saattoi olla monelle ihan tuttu juttu, mutta mielestäni kuitenkin äärimmäisen näppärä systeemi ja pysyy keittiö siistinä (kun sellaista hienoa roskissysteemiä ei löydy). 

Tämän hetken työmaa

Olen ollut tällä puolen aivan hipihiljaa viime päivinä. Syy siihen on, että kun vaihtaa turvapaikkaa niin siinä tulee vähän turvaton ja levoton olo, eikä tiedä, että mihin päin sitä itseään pistäisi kulkemaan. Ja kun vihdoin ja viimein on asettunut niin sitä pääseekin ihan touhun makuun. Ja mitä tekee ihminen, kun ensimmäistä kertaa sitten lapsuudenkodin muuttaa omakotitaloon? No laittaa puutarhaa tietenkin... Pari päivää olen siis roikkunut haravan varressa.

Aloitin omenapuun alta, koska siellä näytti olevan suurin työmaa. Ja opin, että omenat kannattaa heti niiden pudottua kerätä ja laittaa joko suupaloiksi tai heittää pois. Itse tietenkin suosittelen tuota ensimmäistä ja niinpä ihmettelenkin miten voi niin paljon omenoita puunalta löytyä. Ei niitä ainakaan kannata siellä maaduttaa koko talvea koska lumen sulatessa ne ovat jo melkoisen kehnossa kunnossa ja näin siis myös vaikeasti haravoitavissa.

Kyllä sitä taisi vähän jonkun puskan juurtakin tulla putsattua ja pohdittua, että mitä lie kaikki kasvavat kasvit tällä pihamaalla. Voisikohan, vaikka vuokralainen onkin, kerätä sellaiset rumat ja vähän kukkapenkin hoitoa hankaloittavat kasvit nyppiä vain kylmästi pois ja täyttää ne paikat jollain kauniilla vähän helpommalla. Vai voiko se todellakin tehdä tehtävänsä, että vain pitää niistä vuosittain huolta ja näin siis vähentää hikeä, joka niitä oksien solmujen avaamisesta muodostuu. 

Ja siinä kun pohdin, että kyllä tässä on lääniä haravoitavaksi, mutta onpahan tekemistä myös tuleville aurinkoisille päiville, niin pohdin myös, että pitäisikö sitä myös ihan oikeasti hommata kukkien hoidossa opastava kirja...

Neljä vuotta Japanissa ja innostus kirsikankukista on taattu. Niiden silmut ja silmujen aukeaminen on viime vuosien ajan ollut yksi suuremmista ja tärkeimmistä kevään merkeistä. 

Ja näissä tunnelmissa koitti tammikuu 2013 Englannissa.

Olin hyvin hämilläni kun eräänä ei niin aurinkoisena päivänä kävelin kaupungille ja matkalla törmäsin kirsikkapuuhun. Kukkivaan kirsikkapuuhun. Melkoisen aikaista, pohdin matkaani jatkaen.

Mutta voi kukkaparkoja, kun maa on saanut kauniin valkoisen vaipan ylleen, niin ovat tehneet myös nämä kaunokaiset. Kauniilta ne näyttävät yhä edelleen mielestäni, vaikkakin näyttävätki olevan hieman viluissaan.

Toivottavasti nämä eivät hirmuisesti ota tästä nokkiinsa, koska kyllähän ne vaaleat kukat taas piristävät sitä harmaata päivää kun lumi on poissa ja aurinkokin vetelee sikeitään, huolimatta siitä, että ihmiset ja luonto kaipaavat sitä tuomaan energiaa ja lämpöä.

Mutta kunpa tuo valkoinen ihmemaa säilyisi vielä ainakin muutaman päivän.

Englantilainen talven ihmemaa

Mielessä oli tänään aamulla jotain aivan muuta kirjoitettavaksi, mutta kun vielä asutaan täällä väliaikaisasunnossa ja torstaisin tulee siivooja, jonka jaloista haluan aina lähteä pois pyörimästä niin tänään ajattelin ikuisen kaupungilla luuhaamisen sijaan lähteä seuraamaan erästä polkua, joka aina näyttää todella mutaiselta.

Viime päivinä olemme kuitenkin saaneet nauttia pikkupakkasesta ja niinpä oli polkukin saanut osansa siitä ja jäätynyt kuivaksi. Ja kyllä kannatti se pieni polun pätkä käydä kävelemässä. Miten kaunista luontoa voi olla näin lähellä kaupungin keskustaa. 

Ja miten kaunis onkaan talvinen luonto. Eihän nämä puut mitään tykkilumisia puita päihitä, mutta päihittää nämä ne normaalit lehdettömät, harmaat.

Ja kun taivas vielä on taustalla täydellisen sinisen, ilman pilven hattaraa niin eihän sitä voi kuin vain nauttia ja hymyillä yksikseen. Todeta, ettei elämä ole hullumpaa tälläkään saarella.

Tämän polun seuraaminen tuotti niin paljon hyvää mieltä, että lähden tulevaisuudessakin uusia polkuja seuraamaan. Tiedä mitä ne vielä tuovat vastaan. Hyvillä mielin olen myös siitä, että on vuodenaikoja. Niin paljon kuin näitä huurteisia puita jaksankin ihailla ja kuvata ja ihmetellä niin onhan se hienoa huomata myöskin se kun aurinko lämmittää koko ajan lämpimämmin ja lämpimämmin, silmut alkavat aueta ja vihreys lisääntyy.

Voi kun kaikilla olisi mahdollisuus ja olisipa kaikilla aikaa nähdä luonnon muuttuva, sen hetkinen kauneus. 

Muutoksen vuosi 2012

Vuonna 2012 tein töitä, söin herkkuja, tapasin mahtavia uusia ihmisia ja ystävystyinkin muutamien kanssa sydänystäviksi asti, opin paljon uusia asioita aivan hurjan erilaisilta aloilta ja uskomattoman erilaisista asioista, nousin lentokoneeseen viidesti, pelkäsin tulevaa, menetin uskon omiin kykyihin, luotin itseeni ja ylitin itseni, itkin vuolaasti kyyneleitä tietäen kuitenkin, että muutos on hyvästä. 

Vuonna 2012 tapahtui paljon muutakin, joihin varmasti tulen täälläkin vielä palaamaan, mutta vuoden 2013 aloitan uudessa kotimaassa saman tutun ihmisen rinnalla. 

Naritan lentokenttä Tokiossa

Kävimme joulukuun puolen välin paikkeilla katsomassa löytyisikö uutta kotia. Olin epätoivoinen kun aamulla herättyäni katsoin säätiedotusta, joka lupasi jäistä sumua ja sadetta, sadetta, sadetta... Voi miksi, pitää jättää kaunis nousevan auringon maa taakse ja siirtyä tänne ikuisen sateen maahan, miksi? Ja niin sitä kuitenkin sitten koti löytyi ja asia oli hyväksyttävä todeksi. 

Kävimme kuitenkin vielä piipahtamassa Tokiossa asunnonreissun jälkeen ja totesimme, että uusi matkalaukku olisi tarpeen. Ja senkin ne sieltä kaupasta toimitti ihan kotiin asti, kauniisti pakattuna. Nyt on jo kassi siis kertaalleen jo pakattu ja purettukin. Enää ei sydänkään niin kovin koko ajan purista ja kyllähän niitä kauniita asioita on maailma pullollaan. 

Englannin pimeät kujat tulevat tulevaisuudessa tutuksi, toivottavasti myös kauniit nummet ja rannat. Niin ja kai se täälläkin aurinko joskus paistaa? Ainakin täällä on iso keittiö, kunnon uuni ja tiskikone. 

Tulevaisuudessa siis juttuja täältä ja muualta ja kaiken keskellä muisteluita Japanista, jonne hukkasin paloja sydämestäni puuterilumeen hukuttamalla, onseniin sulattamalla, kirsikankukkien mukana puhalsin niitä tuuliin. 

Kiitos kaikille vuodesta 2012 ja hurjasti onnen täyteisiä hetkiä vuoteen 2013.

Tämän kevään reiteiltä

Näitä polkuja tallaan...

...jos en ihan päivittäin niin ainakin viikottain. Keväisin tallailenkin ihan mielellään, valitettavasti niin tekee moni muukin ja se saa kadut täyttymään. Voitte kuvitella minkälaista se kävely sitten onkaan kun kaikki vain katsovat ylöspäin ja huokailevat. Kiireisiin päiviin nämä reitit eivät siis sovi, ainakaan tuo joen ranta, jossa lyhdyt malttamattomina odottivat jo pari viikkoa ennen kukkien kukkimista. 

Kevät on jännää aikaa. Jännitetään milloinka kukat alkavat kukkimaan. Tomutetaan huusholleista vanhat tomut pois ja annetaan tilaa uudelle, tuoreelle vuoden aikana kertyvälle. Täällä varsinkin on usko siitä, että keväästä alkaa uusi aika, melko vahva. Ja huomaahan sen ihmisistä, niitä näkyy lenkkipolullakin paljon useammin, vaikka itse aina kuvaankin niinkuin siellä ei ketään muuta olisi kuin minä, lenkkitossuni ja aurinko....näkisittepä ihmisryhmän selän takana.

Myös pyörätiet, tarkoitan siis kaikki mahdolliset kulkupaikat, joilla pyörillä pääsee eteenpäin, täyttyvät. Aiheuttaa päänvaaivaa siihen varautumattomalle ja pientä hermojen venyttämistä. Mutta kun pitää pään kylmänä ja kunnon rautaisena voi jättää ne sunnuntaipyöräilijät taakseen vaivatta.

Ja taas kyllä elämä maistuu ja hymy levenee :)

...ja kyllähän näitä polkuja tallaisi viimeiseenkin asti, jos ne aina pysyisivät yhtä kauniina. Mutta onhan niitä kauniita polkuja missä vain eli kunhan nämä nyt saadaan jonain päivänä kulutettua puhki...

Korvike

Tämä menee aamupalana, välipalana, eväänä, lounaan korvikkeena, lähes milloin vain ja missä vain. Mikä se on?

No se on onigiri (おにぎり). Jaa, että mikä? No lyhyesti selitettynä se on kuivattuun levään, noriin, kääritty riisipallo, jonka sisältä löytyy sydän täynnä kultaa. Kulta on tässä tapauksessa syötävää ja voi olla kaikenlaista tonnikalan, lohen ja umeboshin väliltä. Muun muassa erilaiset tsukemonot eli pikkelsit ovat yleisiä. Eikö kuulostakin herkulliselta?

Jos joku nyt pohtii, että mitä tuo umeboshi on niin se on japaninaprikoosista valmistettu hapan hedelmäsäilyke. Monesti luullaan, että umeboshi on luumusta, mikä johtuu käännösvirheestä. Umeboshi on kuitenkin yleinen ruoka-aine Japanissa, etenkin näissä onigireissa, mutta myös sellaisenaan riisin päällä. Sillä on myös sanottu olevan terveysvaikutteita, mm. verenpaineeseen se vaikuttaa myönteisesti.

Näiden kääröjen helppoudessahan on parasta se, että niiden hinta ei päätä huimaa. Yleensä se pyörii 100-150 jenin väillä eli siinä euron tietämillä. Sen lisäksi itselleni ainakin yhdestä tällaisesta lähtee nälkä. Niin ja sitten näissä on vielä sekin hyvä puoli, että niitä on helppo tehdä itse.

On asioita, joissa välillä mietin, että Japanin olisi syytä seurata muuta maailmaa. Mutta sitten löytyy näitä asioita, joissa mielestäni ehdottomasti muun maailman tulisi seurata Japania. Yksi näistä on ruoka-annosten koot sekä näiden välipalojen terveellisyys. Näiden osalta voisi Japani ummistaa silmänsä länsimailta ja jättää ne mäkkärit sinne mistä ne ovat tulleetkin.

Loppuun voisikin vinkata, mistä voi katsoa mallia jos luovuus eväslaatikon täyttämisessä alkaa uupumaan. Ideoita löytyy täältä.


Hyviä ruokanautintoja jokaiseen talouteen ja jokaiseen ruokailuhetkeen!

Still Hot!

Käytiin vuokraamassa leffa....käveltiin niiden hyllyjen välissä ja pohdittiin, että mitä sitä haluisi katsoa. Useimmiten nykyään leffan valinta tapahtuu kannen kuvien ja/tai nimen perusteella. Takakannen tekstiähän lukisi aivan liian kauan. Mutta siis vaellettiin ja ihmeteltiin, kunnes...

"Tää hei näyttää vähän tutulta...ollaanko me nähty tää joskus?"

Ei ihme, jos näyttää vähän tutulta. Sehän löytyy omasta hyllystä, ihan alkuperäisversiona, postitse saatu joskus joksikin lahjaksi. Ja kyllä se on jo katsotukin. Niin sehän on se - ei ehkä suomalaisen elokuvahistorian hupaisin leffa, mutta mielestäni kylläkin katsomisen arvoinen - Postia Pappi Jaakobille. Miten se lämmittääkään mieltä nähdessään jotain näitä tuttuja juttuja täällä, monen dvd:llisen verran. Siinä ne ovat kauniissa rivissä hyllyllä. Ja hei, on se sentään "Still Hot!"

Mysli vs. mysli

Mysleissä on eroja. Varsinkin jos vertaa omatekemään kaupan mysliin. En sitä ennen niin paljon edes ajatellut, että eroa tosiaan löytyy niin paljon, mutta...

Onhan niissä nyt selvä ero.

Yleensä meillä se, joka haluaa kokeilla itse tehtyä kaupasta ostetun sijasta, olen minä...no, en tosin tietenkään aina...varsinkaan jos kyse on tekniikasta, mutta se onkin jo toinen tarina. Mutta palataan asiaan eli mysliin. Kun päätin, että haluan kokeilla mitä siitä tulee, koska pakkohan siitä on jotain tulla kun katsoo mitä kaupan mysliin kuuluu, tunsin läsnäolevassa ihmisessä pientä ihmetystä "Jaa että itse kun sen saa tuosta kaupasta"... Mielestäni sen tekemisen kuitenkin pitäisi olla helppoa kuin heinän teko. Ja kerrankin sanonta piti paikkansa. Sitähän se tosiaan oli. 

Ja kyllä, se läsnäoleva ihminenkin totesi eilen illalla, kun olin kaupasta ostanut päänsärkyisenä myslittömänä ihmisenä mysliä, että kyllä se itsetehty vaan näytti niin paljon paremmalta. Voi miten hyvältä tuntuikaan ja samalta pahalta, koska olin jättänyt myslin ainekset kauppaan ja ostanut sen valmiin..No heti taas kun tämä pakkaus on tyhjä. Laitoin sen kuitenkin tuollaiseen purkkiin, josko se siitä edes maistuisi paremmalta...

Ainut ongelma tässä tekemisessä on se, että ne pähkinät, ne maksavat maltaita. Tai siltä musta ainakin tuntuu. Eli nyt joku jos tietää edukkaan nettikaupan, josta niitä saa tilattua myös tänne saarivaltiolle, vaihtoehtoisesti jos joku tietää mistä niitä saa täältä ostettua edukkaasti niin kertokaa ja auttaakaa tietämätöntä myslin syöjää :)

Ja jos jo pelkästään myslissä on näin valtava ero itsetehdyn ja kaupasta ostetun välillä niin mitä onkaan niissä tuotteissa, joiden kaikkia ainesosia ei paljaalla silmällä näe... Ja taas mietitään, miten elämästä tulisi parempaa puhtaamman ruoan avulla :)

Nautinnollista torstai päivää!!

Soveltaen

Kutsuimme ystäviä brunssille lauantaiksi, joka muuttuikin sitten lounaaksi, mutta hällä väliä. Vatsat olivat täynnä iltaan asti joka tapauksessa. Tarjolla oli hampurilaisia, itsetehtyinä sämpylöistä ja pihveistä lähtien. Nämä olivatkin sen verran tuttu juttu, että toteutuskin oli helppo nakki.

Päänvaivaa sen sijaan tuotti muffinssit, joita olin päättänyt tehdä. Tiedättehän, Voisilmäpeliä-blogissa on jos jonkinmoista muffinsin ohjetta, enkä ole lähimainkaan kokeillut niitä vielä kaikkia, vaikka yritys on ollut kova. Piti olla niin selvät sävelet. Tällä kertaa olin ajatellut tehdä viikon "kirpeiden pakkasaamujen" mukaisesti sitruuna-unikonsiemen-muffinseja. Niinpä siis astelin perjantai-iltana kauppaan aineksia ostamaan. Olin mielestäni ajoissa, koska kokkaukset suorittaisin lauantaiaamuna. Ja arvatkaa, olin vain kuukauden myöhässä. Unikonsiemeniä ei siis saa kuin vain uuden vuoden aikoihin!? Eikö ne olekaan aina ostettavissa? Tällä kertaa siis sovellettin ja tehtiin sitruuna-unikonsiemen-muffinseja  ilman unikonsiemeniä.

 

Ja kun viime viikolla aamulla näytti ikkuna tältä verhot avatessa niin ensi yöksi on luvattu yhtä paljon plus asteita kuin viime viikolla oli koko päivän korkein lämpötila. Eli kevät sieltä keikkuen tulevi :)

Hyvää viikon aloittavaa päivää kaikille!