Viikonloppu Pariisissa

Tuli joulukuu ja huomasin, ettei ole matkaa tiedossa. Tuli miehen synttärit, jolloin päätin antaa lomaa arjesta. Katsoin sopivan viikonlopun, ostin junaliput Lontoosta Pariisiin ja varasin hotellin. Pariisi on kaupunki, jossa olen aina halunnut käydä. Ja yhtä monta kertaa kuin olen ääneen lausunut tämän haaveeni olen kuullut kuinka vaikea maa Ranska ylipäätään on kielen puolesta ja kuinka pariisilaiset etenkään eivät halua puhua ja palvella englanniksi. Päätin, etten välitä ja vain hymyilen entistä leveämmin jos ongelmia tulee, mutta matkaan oli päästävä.

Pakko todeta, että jos olisin kaksi vuotta sitten kun tänne muutettiin tiennyt kuinka näppärä Eurostar-juna on, olisin lähtenyt opiskelemaan ranskaa ja matkustanut sinne jo useita kertoja tänä aikana. Mikä on parempi kuin se, että pääsee kaupungin keskustasta matkustamaan suoraan toisen kaupungin keskustaan. Ilman odottelua lentokentällä tai matkustelua lentokenttäbussissa ja pohdintaa miten matka tule järkevimmin hoitaa. Nyt kun tiedän tämän helppouden saattaa Pariisi matkakohteena houkutella useamminkin.

Pelko ihmisten puhumattomuudesta oli myöskin turha. Toki vietimme vain viikonlopun, mutta itse kohtasimme vain iloisia ja ystävällisiä pariisilaisia, emme jääneet kertaakaan ilman ruokaa tai juomaa ainakaan kielen vuoksi. Ennemminkin ongelmana oli valinnan vaikeus, istuttaisiinko alas tähän vai olisiko tuo seuraava parempi. Ruokalistaa ei ollut kaikissa paikoissa englanniksi, mutta niissä olikin tunnelma enemmän kohdallaan kuin niissä missä ruokalista löytyi kaikilla kielillä.

Hotellin valkkasin läheltä Pariisin Gare du Nordin asemaa, jotta saimme näppärästi perjantai-iltana saapuessamme tiputettua reput huoneeseemme ja samoin sunnuntai-iltana helposti poimittua ne mukaan matkalla kaupungilta asemalle. Hotelli oli Hotel Mademoiselle ja vaikka jännitti, että se olisikin ollut kaukana ja metroa olisi tarvinnut käyttää päivittäin, niin positiivinen yllätys oli kun kävelimme niin Moulin Rougelle kuin Champs Elyseellekin. Vain viimeisenä päivänä ja lievän ajanpuutteen vuoksi otimme metron Eiffel tornille. Alue tosin oli sellainen, etten ehkä yksinään pimeällä haluaisi siellä kävellä, mutta niin se taitaa olla vähän joka kaupungissa isompien asemien lähellä.

Kesä!

Aina näin kesän alkumetreillä, itseasiassa tämä alkaa jo heti kun aurinko alkaa lämmittämään ja toisinaan edes pärjää ulkona lyhythihaisessa, alan kaipaamaan Suomeen. Ja pakko sanoa, että kyseessä ei tällä kertaa ole ihmisten kaipuu...se tapahtuu ympäri vuoden päivästä ja säästä riippumatta. Näin kesän kynnyksellä kaipaan Suomen luontoa. Ja vielä tarkemmin sanottuna Turun saaristoa. Missään ei niin mieli lepää kuin veden liplatusta kuunnellessa, saunasta mereen pulahtaessa ja sitä tiettyä vapautta, joka itselläni meren äärellä tuntuu syntyvän, tuntiessa... Kun on hiljaista ja rauhallista, kaikilla hyvä ja rento mieli ja voit vain olla... En oikeastaan osaa tarkemmin edes sanoa siitä hetkestä, koska yleensä en edes tiedosta suurta ajatuksen juoksua...ellen sitten tahallaan jotain tosissaan yritä.

Kuvat ovat viime kesältä. Kaipaan näihin maisemiin ja niihin moniin muihin maisemiin, jotka eivät tähän mahtuneet, niin kovasti, että se välillä sattuu. Onneksi loma on vasta edessä päin ja vielä on aikaa suunnitella ja haaveilla. 

Muuten, muutin omat arkiset mietteeni, jotka eivät millään tavoin (tai ainakaan niin kovin syvällisesti) liity repun pakkaamiseen tänne. Uudesta ajatusten kodista olen kertonut myös kavereille, tämähän on pysynyt ihan salaisuutena ainakin valtaosalle läheisistäni. Tämä kuitenkin säilyy retkien ja reissujen muistilokerona. Sellaiseksihan tämä alunperin oli tarkoitettukin, mutta se vaan vähän on ryöstäytynyt käsistä. Tarkempi siivous tapahtunee jossain vaiheessa...

Hyvää keskikesää kaikille ja hauskoja retkiä!

Englannin polut

Jos jotain Suomesta kaipaan ihmisten lisäksi niin luontoa. Samaa kaipaan myös Japanista. Suomen metsien läheisyys on jotain, jota on oppinut arvostamaan vasta kun matkaa metsään ja hiljaisuuteen on joutunut tekemään parin tunnin verran. Englannissa taas asuinseutumme on niin tasaista, että kummasti vuoret ja mäet ovat alkaneet tuntumaan arvokkailta maiseman rikastuttajilta. Mutta täytyy sanoa, että kiitollinen pitää olla englantilaisille maanviljelijöille ja maanomistajille, jotka sallivat ihmisten tulla ja kävellä pellonpientareita pitkin. 

Siellä täällä Englannin teiden varsilla näkyy vihreitä kylttejä tekstillä "Public Footpath" tai muuta vastaavaa. Ja siitä alkaa polku, jota pitkin voi huoletta kulkea. Pitää vaan muistaa sulkea mahdolliset portit takanaan, koska aika usein nämä reitit kulkevat laidunmaiden läpi. Sen lisäksi, että näitä polkuja pitkin kulkemalla pystyy välttämään liikenteenmelun saa hymyn huulille seuratessaan lampaiden ja lehmien rauhallista eloa.

Toki aina on hyvä pitää mielessä, että ne eivät läheskään aina ole oikoreittejä ja itselläni ainakaan on hyvin harvoin aavistusta mihin se polku lopulta päättyy eli kuten aina reissuissa on mukana hyvä olla rento ja avoin mieli ja vähän ekstra aikaa. Saa ainakin hetkeksi tunteen, että kaupungin pöly on karistettu taakse ja luonto on käsinkosketeltavan lähellä.

Instagram Travel Thursday on joka torstai vietettävä sosiaalisen median tempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Alkunsa tempaus on saanut skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla. Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknown, Kaukokaipuu ja Running with wild horses. Ohjeet löydät täältä.

Turun kahviloita

Tästä kesäkaupungista tulen varmasti kirjoittamaan toistekin. Miten voikaan olla, että siellä niin sielu lepää? Tai siis hieman palautetta voisi antaa kahviloille...aika hintsusti niitä ihan aamupalakahviloita tuntuu olevan. Yritin löytää kahvilaa, joka aukeaisi viimeistään kello yhdeksän, mutta ei olisi ketju. No eipä tullut vastaan muuta kuin vanha, kunnon Torikahvila, josta saa santsikupin kahvia samaan hintaan. Jos en olisi ollut niin häikäistynyt lämmittävistä auringonsäteistä ja niin innoissani torilta ostamistani mansikoista, olisi tästäkin kahvilasta kuva. Nyt en voi kuin sanoin hehkuttaa. Tai no, en edes sen enempää hehkuta, menkää käymään ja tuntekaa tunnelma. Nauttikaa auringonpaisteesta ja rennosta tunnelmasta. Siellä kaikilla oli hymy herkässä ja pöydät jaettiin tuntemattomien kanssa.

Toinen aina vaan suosiossa oleva kahvila on Cafe Art, joka ei juuri esittelyä kaipaa. Se on siinä jokirannassa ja tuurilla voit päästä aurinkoisena päivänä ulos istumaan. Sen verran oli suosittu. Eikä suotta, saahan sieltä huippukahvit. Tämä tosin vetää puoleensa myös kurjemmalla säällä.

Kolmantena päivänä löysin uuden lempikahvilan, Cafe Qwenselin. Siellä oli tunnelma kohdillaan, vanhassa 1700-luvun puutalossa, aivan vilkkaimman keskustan ja jokivarren tuntumassa. Sisäpihalle ei juurikaan kaupungin häly kuulunut. Kahvi tarjoiltiin kannusta ja pikkuruisista kahvikupeista, kakku oli suussasulavaa. Jos asuisin Turussa, näkisin itseni siellä joko kirjaa lukien, opiskellen tai, kuten tällä kertaa, ystäviä tavaten. Siellä on kaikki herkut leivottu itse pääsääntöisesti lähituotettuja raaka-aineita käyttäen. Enpä malta odottaa seuraavaa vierailua, ehkä kutsunkin sinne seuraavalla kerralla kaikki kaverit!

Instagram Travel Thursday on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.

Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknown, Kaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

Matkalukemista

Itselleni matkoilla on, jos ei ihan ykkösenä niin todella lähellä paalupaikkaa kuitenkin, lukeminen. Tai lähinnä se, että osaa rauhoittua, löhötä ja uppoutua hyvän kirjaan. Lapsena olinkin kova lukemaan ja muistan kuinka lukupäiväkirja täyttyi ja luokan lukumittarimato sai pituutta useilla lukemillani kirjoilla viikossa. Sitten tapahtui jotain. Tuli työt, opiskelut, kaverit ja toisenlaiset vapaa-ajan viettotavat ja lukeminen jäi.

Yritän kovasti pitää lukuharrastuksesta kiinni, jos ei muuten niin uusia kirjoja hamstraamalla. Mutta, kun tulee joku pidempi matka vastaan, aina epäilyttää yhden kirjan riittävyys ja niin matkalaukku äkkiä täyttyykin kirjoista. Kunnes vastaan tuli Kindle. Välillä mietin voiko tämä pieni kapistus ollut vastaus siihen miksi nykyään pystyn lähtemään vain käsimatkatavaroilla matkaan vai olenkohan vain kehittynyt pakkaamisessa...

Palaisinko?

Onnenpäivä blogissa pohdittiin eräänä päivänä, että palaisiko sitä Suomeen, jos se olisi mahdollista. Siellä oli aiheesta hienoa pohdintaa, mutta ajattelin avata hitusen omia ajatuksiani täällä. Meillä ei näillä näkymin tule olemaan paluuta Suomeen, koska vastaavia töitä ei miehelleni sieltä löytyisi. Eikä minun palkallani todellakaan elättäisi kahta. En tosin kuitenkaan pitäisi mahdottomana muuttaa takaisin, jos mies jonain päivänä tulisi ja ilmottaisi, että sieltä on töitä tarjottu.

Itselleni suurin kysymysmerkki paluuseen on juurikin työnteko. Entisessä työpaikassani lomautettiin sen alan ihmisiä juuri vuoden lopulla ensimmäistä kertaa ikinä Suomessa. Enkä ole kuullut, että näin olisi missään muuallakaan koskaan toimittu. Ei siis kuulosta hyvältä, eikä sinne kuulemma oteta uusia sijaisia enää niin vaan. Tosin enhän tietäisi edes asuinpaikkaani eli sinänsä tuon syyn voi kumota. Toisaalta en ole koskaan ollut vastaan lisäopiskelua, joka taloudellisista syistä on täällä maailmalla ollut lähes mahdoton ajatus. Lisäksi nautin seikkailusta. No tällä hetkellä ei arki tunnu samanlaiselta seikkailulta mitä se tuntui Tokiossa, mutta uudet paikat kiehtovat aina. Ja onhan Lontoo tuossa ihan junamatkan päässä. Ja oikeastaan koko maailma. Toisaalta nautin vapaudesta, joka maailmalla on. Kun ei ole odotuksia, ei ole läheskään niin paljon tuttuja ympärillä, jotka seuraavat liikkeitäsi ja odottavat huomiotasi. Vaikka pelkään soittaa ja kommunikoida puhelimitse, nautin suunnattomasti kun opin käyttämään uusia sanoja ja uutta kieltä. Ja kun katson nyt elämää taaksepäin, olen oppinut paljon enemmän asioita näiden vuosien aikana kuin olisin koskaan Suomessa oppinut. Olen kasvanut ihmisenä, tullut vahvemmaksi ja varmemmaksi. Kai sitä voisi kutsua tavallaan itsensä löytämiseksi. 

Ja miksi muuttaisin Suomeen. Perhe ja ystävät. Tarvitseeko sanoa muuta. Kaipaan sitä helppoutta, joka siellä olevien ystävien ja perheen kesken vallitsee. Voin soittaa ollessani matkalla ystävälleni, että voinko tulla poikkeamaan ja siinä rennosti makoilla hänen kanssaan sohvalla tai lattialla. Sama pätee toiseen suuntaan. Se luonto ja neljä vuodenaikaa. Kaipaan luontoa niin, että kirpaisee. Japanissa tosin oli luonto aivan mahtavaa ja kaunista. Siellä sai kokea myös neljä vuodenaikaa, eli aina ei tarvita Suomea. Keski-Eurooppakin kävisi tämän puolesta asuinmaaksi. En myöskään osaisi elää paikassa, jossa on aina lämmin. Kaipaan välillä sitä, että saan laittaa kunnolla vaatteita päälle. Eniten täällä Englannissa harmittaakin tämä näennäinen talvi. Eli koko ajan viluttaa, mutta veden sijasta lunta ei vain sada. Ja kaipaan hiihtoa ja laskettelua, lumen narskuntaa kenkien alla. Samalla tavalla kaipaan saunaa merenrannalla ja pulahdusta aamu-uinnille, mustikkamättäitä ja sienimetsiä. 

Jätetään nämä muistelut tähän, ettei iske liian kova ikävä ja teksti veny liian pitkäksi. Huomaan olevani aika suomalainen (en oikeastaan edes tahdo muuttua), enkä voisi ikinä sanoa vahvasti ja ytimekkäästi, että enää ikinä en haluaisi Suomessa asua. Koska kyllä minä haluaisin. Ja pysyisihän tämä maailma täällä kuitenkin. Silloin vain muuttuisi lomamatkat toiseen suuntaat.

I'm just wondering if I could ever move back to Finland. That's the question I hear so often. And I have to say that if the situation is right, I could. I miss sometimes more, sometimes just a little my family and my friends and the nature, but I have to say I do really love my adventures that I have had during the past few years. But if I ever lived in Finland again, it only means that my trips would just go other way around...the world would still stay here and wait.

Opas Japaniin

Jos matkaan Japaniin ja haluaisit saada esimerkiksi yhden päivän opaskierroksen jollain teemalla -teema voi olla mikä vain, toiset haluavat kiertää ja kuulla historiasta, toiset puutarhoista, teepaikoista...Tai jos kaipaat paikallista apua liikkumiseen tai varauksien tekemiseen, niin turistiopasystäväni on oiva tähän. Voin suositella, koska olen yhden päivän kiertänyt hänen seuranaan Tokiossa. Päivä alkoi kalamarketilla, jatkui kalaisella, herkullisella lounaalla, nähtiin japanilaista puutarhaa ja nautittiin teetä, käytiin temppelillä ja vielä illallisella. Ja vaikka tietoa on netti ja kirjat pullollaan niin on se vain kiva kun on joku, jolta kysyä, joka suunnittelee aikataulut ja liikkumiset, varaa ravintolat ja antaa vielä suositukset. Itse ei tarvitse kuin seurata ja ottaa valokuvia, niin ja nauttia. Ja kuulin vielä, että hän on auttanut jotakuta myös varaamalla yöpymispaikan paikasta x, kun joku oli yhtäkkiä keksinyt, että sinne olisi kiva päästä käymään lomansa aikana. Japanissa yhä edelleen on paikkoja, joihin ei voi tehdä nettivarausta ja sähköpostia jos lähettää niin pitäisi osata japania. Siihenkin siis hän on oiva apu. Hän osaa sujuvasti englantia ja myös suomeksi olen hänen kanssaan keskustellut. Itseasiassa häneltä saa niin paljon suosituksia uusiin kahviloihin ja ravintoloihin, etten malta odottaa seuraavaa matkaa sinne. Listaa on jo aloitettu...

 When you travel to Japan and you need anykind of help, contact my friend who is a tourist guide.

She can quide you for a day where ever you want to go and what ever you want to see. I spent one day with her seeing a fish market, Japanese garden, temples and eating tasty food and hearing lots of the information I didn't know even though I had lived in Tokyo for quite sometime. And it was relaxing because you didn't have to think where to go next, how to go and if you need a reservation. It was all done and decided. I could only enjoy and take plenty of photos. Actually I have got so many recommendations that I can't wait to get back there and start to explore those cafes and places. I have already started to list....

Instagram Travel Thursday on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.

Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknown, Kaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

Kotitekoinen ruisleipä

Aloin yrittämään ruisleivän tekoa ensimmäisen kerran viime vuoden keväällä. Sain tehtyä juuren Suomesta tuomastani ruisleivästä. Itse käytin Jälkiuunileipää, joka on tehty vain ruisjauhoista, vedestä ja suolasta. Se on siis täysin suolaton. Murensin yhden siivun veteen ja annoin sen olla ja sekoittelin sitä muistaakseni vuorokauden verran. Leipä tietenkin pehmeni mukavasti sinne sekaan. Sitten aloin pikkuhiljaa lisäämään jauhoja ja vettä. Lisäsin sen verran kumpaakin, että koostumus pysyi puuromaisena. Tätä siis jatkui muistaakseni kolme päivää. Koko sen ajan annoin juuren seista pöydällä, huoneenlämmössä, pyyhkeellä peitettynä. Neljäntenä päivänä otin juuresta noin desin verran talteen ja laitoin sen pakkaseen. Loppuosaan lisäsin suolaa, vettä ja ruisjauhoja siten, että taikinasta tuli selkeästi paksumpi, mutta kuitenkin siten, että se pysyi aika pehmeänä. Leivästä tuli selkeästi ruisleivän makuista, mutta paistamisessa tapahtui jokin kömmähdys ja kuori oli aivan liian kovaa syötäväksi. Juuri oli kuitenkin pakkasessa joten "nou hätä" ajattelin. Paitsi seuraavalla kerralla en oikein ymmärtänyt, mitä tarkoittaa juuren herättely ja näin kuvittelin koko homman olleen pilalla. Ja eikun seuraavaa Suomen matkaa odottelemaan.

Matka koitti, leipä tuli ostettua ja juuri tuli tehtyä samoin kuin edelläkin. Tällä kertaa ajattelin, että teen niin vähän leipää kerralla, että se tulee parissa viikossa syötyä ja laitoin talteen ottamani juuren pienessä muovilaatikossa jääkaappin odottamaan. Tiesittekö muuten, että juuri elää kuitenkin vielä jääkaapissa ja kuplii ja paisuu? Minä en sitä tiennyt ja ihmettelenkin alkuun mistä sellaista möhnää alimmalle hyllylle oikein valuu.. Eli itselle muistiin: Laita juuri tarpeeksi isoon purkkiin jääkaappiin.

Jääkaapissa ollut juuri ei tarvitse ihan niin paljon herättelyä kuin pakkasessa ollut. Nykyään kun säilytän juurta lasipurkissa, otan purkin pöydälle, lisään ripauksen käden lämpöistä vettä ja jauhoja ja annan odottaa seuraavaan päivään, jolloin kaadan juuren isompaan kulhoon ja työstän juurta samalla tavalla kuin ylhäällä kerroin. Aina ennen suolan lisäämistä otan juurta talteen. Viimeisenä päivänä lisättyäni suolan ja saatuani taikinasta sopivan paksuista annan taikinan vielä nousta muutaman tunnin, ennen kuin muovaan sitä leivän malliin. 

Leivän muotoon muovatessa taikina on vielä aika tarttuvaista ja sitä on aika vaikeaa käsitellä eli suosittelen jauhottamaan kädet ja leivinalustankin hyvin. Vielä ennen uuniin laittoa annan nousta vähintään tunnin uunipellin päällä, silloin tosin laitan sen päälle jonkun kulhon, jotta leipä ei levisty koko uunipellille. Ennen uuniin laittoa vielä viillän pintaan sopivat vedot. 

Uuni 200-220 asteeseen, leipä noin tunniksi uuniin ja se on valmis. Tosin itse viimeksi tein pienempiä, sämpylän kokoisia, leipiä. Lasin lämpötilaa, jotta se vastaisi enemmänkin jälkiuunimaista ja annoin leipien olla kunnes ne näytti hyvältä (noin tunti). Osan aikaa paistoin alemmalla tasolla ja osan aikaa ylemmällä. Ja niistä tuli hyviä. 

Martoiltakin löytyy ohje ja internet on niitä pullollaan, itse suosin kuitenkin tässäkin leivässä aika pehmeää taikinaa. Tosin Suomesta saattaa löytyä parempia ruisjauhoja leivän leipomiseen kuin täältä.

In Finland we mostly ate rye bread. And it has been the one that I start to miss first. But I have found an answer...I make the bread by myself. I wasn't that successful when I first tried it, but lately the bread has turned out to be like the one in Finland and the taste is also quite the same.

There is one recipe here, but my recipe is a little bit different. You don't use anything else than rye flour, water and salt. And one piece of rye bread to make a dough heart. A dough heart can be hundreds of years old and it goes with the family. Unfortunately, that wasn't my case but perhaps I can start that tradition :) So I didn't use yeast as the dough heart is the one that makes it taste good and also make the bread to rise. It takes few days to make the bread so it also teaches you to slow down a bit.

So first make the dough heart by sinking one piece of bread into water. And let it stay there for a day or so. Next day add some rye flour and water so that it looks like a porridge. And then again next day do the same. I usually add like 50-100ml hand warm water and flour as much as I get the right texture. In the morning of the fourth day take 〜100ml of the bread heart, put in a jar and in the fridge. 

To the dough add salt, water and rye flour so that the dough is still soft but kind of firm. It's quite sticky and difficult to handle, but... And let it rise for few hours. Use flours to help to make it a bread shape, move it onto a baking tray and let it rise again. I usually put a bowl or something on it so that it keeps the shape and doesn't spread all over the tray. (My dough is really that soft..) Heat the oven to 220 celsius degrees and bake for an hour or so.

Last week I did smaller breads and I heated the oven only to 〜180 celsius degrees and baked a little bit over an hour, and they still turned out very tasty. I kind of would like to learn to make kind of an after-oven bread, but I think for that I also need a right kind of oven...

Riksakyytiä Lontoossa

Pari viikkoa sitten lähdimme Lontooseen illalliselle. Oli vain yksi mutta, joka melkein lannisti meidän lähdön kokonaan. Se oli tieto metrojen, tai siis henkilökunnan, lakosta. Ajattelimme, että jos ei muu auta niin ainahan sitä kävelee, kun siihen hyvillä kengillä varautuu. Joskus kuitenkaan edes ne hyvät kengät ei auta kun taivas repeää. Ja tiedättekö millainen liikenne syntyy suurkaupunkiin metrojen ollessa toimettomina... Silloin on hyvä vaihtoehto riksakyyti. Ei puhuta turvallisuudesta, koska sitä emme mekään miettineet. Mietimme vain kuinka monta hitaasti etenevässä jonossa olevaa autoa ohitimme viilettäessämme pyörän kyydissä ja pysyen kuitenkin kuivana. Ja oli se ehkä vähän romanttistakin. Hinta oli jokseenkin sama kuin mitä olisi taksikyydistäkin tullut.

Few weeks ago we went to London to meet some friends and have a dinner. It was the day when tubes were not working and you can just image the traffic there. We were prepared to walk but then it was raining and we decided to get a taxi...and we hopped on one of these cycle rickshaw. It was so much fasten than a car, we didn't get wet and it was kind of romantic too. 

Nuohousta

Kyllä se kiiltää, siis takka nuohouksen jäljiltä. Mutta missä on ne Maija Poppasen laulavat ja tanssivat kaverit? Vai onko niitä vaan Lontoossa... Kaikenlaisia juttuja sitä pitää alkaa huolehtimaan kun elää elämää. Muistan lapsuudesta, että meillä kävi sellainen tumman siniseen haalariin pukeutunut lupsakka mies, jolla oli aina välillä nokea kasvoissa. Pääsääntoisesti, pikkutyttöä harmittavasti, oli mies siisti ja puhtain käsin teki työnsä. Siististi ne hoitaa homman täälläkin, ei tarvitse suojata kaikkia huonekalujakaan kun mies tulee ja imuroi ja suojaa noen pääsyltä sisätiloihin. Parasta kuitenkin on se, että kun harjaa on tuupattu koko varren mitalta niin sitten pitää käydä ulkona tarkistamassa miltä se harja siellä piipulla näyttääkään. Ja se pitää tehdä satoi tai paistoi, nimim. kaatosaateessa kattolle kuikuilija. Mutta kuka välittää sateesta kun voi turvallisin mielin pitää tupaa lämpimänä takan avulla.

We had chimney sweeper visiting and now it's as clean as it can be and it will be safe again to have a nice fire.

Pussukasta ulos kasvanut?

En tiedä milloin tässä näin kävi ja miksi tai olenko vielä ihan edes valmis tähän, mutta kun nämä kaksi sanoivat sopimustaan irti yhteisen 10 vuoden käyttöiän jälkeen tuli mieleeni ajatus ikuisesti kestävästä, nahkaisesta ja ehkä aavistuksen aikuismaisesta.

Nämä kaksi ovat kulkeneet mukanani tosiaan 10 vuotta ja toinen jopa on ollut ryöstön kohteena ja löytynyt puolta vuotta myöhemmin hylättynä metsästä. Kumpikin ovat palvelleet paremmin kuin hyvin ja kun vielä keksi ostaa vielä pienemmän pussukan kolikoille, on tyytyväisyys 100% luokkaa. Kuitenkin ikä ja kaikki laukkujen pohjalla pyörityt vuodet, alkavat haurastuttamaan hyvääkin tuotetta. Ja kun aloin lukemaan kuittejani aukaisematta koko pussukkaa, ymmärsin, että uuden aika on koittanut.

En tiedä miten pitkään menee tottua nahkaisuuteen ja tällaiseen virallisuuteen. En myöskään tiedä, että onko tämä yhtään sen kestävämpi vaihtoehto, mutta annetaan sille mahdollisuus. Ainakin löysin kooltaan ja väriltään juuri sellaisen, jota olen kaivannutkin. Ihmettelen tosin, että mihin nykylompakoissa laitetaan kolikot? Niitä kuitenin on, mutta missään ei tunnu olevan sellaista kunnollista kolikot sisällään pitävää kolikko-osiota. Paitsi sitten niissä valtavissa, pienen kassin kokoisissa.

Ostin ainakin paikallista, jos ei muuta positiivista löydy. Marimekon pikkukukkaro kulkee mukana yhä kolikoista huolta pitäen. Ja taitaa sellainen huoleton pussukka kuitenkin olla pakko hommata, ainakin kesäksi ;)

Millaisia kukkaroihmisiä siellä ollaan?

I have used Marimekko's purses for 10 years but lately realized that if you're able to see into your purse without opening it, it's time to buy new one. And this time I tried something new. Even though, I'm not sure if I'm ready for this leather, adult-like look just yet. Well, I think I have to buy one Marimekko purse for summertime when nothing is so serious.  

Keskellä viikkoa

Tänään aamulla sain jonkun erikoisen vimman. Tai ideoita kun on tullut synnyteltyä jo pitkän aikaa, mutta tänään tuntui aika olevan otollinen. Ehkä syynä oli reipas aamuinen juoksu ennen auringon nousua (ei muuten tainnut nousta koko päivänä...) tai vihdoin takaisin nukkumisrytmiin pääsy.

Aamupalan jälkeen kuitenkin ryhdyin tekemään appelsiini marmeladia. Tiesittekö, että nyt on paras aika vuodesta appelsiinimarmeladille. Ja minä olin niin hermostuksissani loppukesästä kun vaikutti siltä, että hillot ja marmeladit loppuu ennen kuin päästään edes talveen. Eipä tullut mieleen hillojen sesonki.

Siinä samalla vähän herättelin taikinajuurta. Viime viikon leivistä kun ei ole jäljellä kuin kannikat.

Ja sitten tähän urotekoon. Sain eräänä Italian reissullani päähäni, että ricotta juustoa on varmaan ihan helppo tehdä kotona. Ja onhan sitä, se tuli kokeiltua jo viime viikolla ja se katosi, ennen kuin ehti kissaa sanomaan. Mutta siinä oikeaa ja todellista ricotta reseptiä etsiessäni tuli vastaan myös mozzarellajuuston resepti. Ja vielä kun sattui niin, että kerran kaupasta kaikenlaista mm.rennettiä tuli ostettua, niin nyt on vain odoteltu rohkeutta.

Ja tänään se koitti. Meinasin jo jättää kesken, mutta onneksi yritin, koska tadaa! Onnistuin!

Eikun pizzaperjantaita suunnittelemaan! Jos tuo siis pysyy jääkaapissa siihen asti ;)

Wednesday around the world on täällä taas. Voit ottaa osaa siihen itsekin linkkaamalla postauksesi joko Communal global-sivustolle tai Pieni lintu- blogiin. Lisää tietoa täältä.

Don't know where I got this energy, but today I just decided all the things I have been thinking lately. So after my morning run and breakfast, I started to prepare for orange marmalade. Last summer I made all kind of jams and marmalades and was worried how was they disappeared from fridge. At that time I didn't think that there is seasons also for those! But now I know and NOW is the best season to do orange marmalade. I also started to prepare Finnish rye bread, which will take like 3 days before it's ready to eat. But it's so tasty, or so I think as the bread I made last weekend is all gone.

I also, for first time, decided to try to make mozzarella cheese. And I nearly gave up, but luckily I didn't because I made it! So proud of myself! 

Now it's time for pizza! Will have a pizza party on Friday if I still have that beautiful ball in the fridge ;)

Took part in Wednesday around the world! You can also do that by linking your blog  post on COMMUNAL GLOBAL-page or Pieni lintu blog. More about it you can find here.

Jatkopalat

Näin talvisin lämpimänä pysyminen on tärkeää ja kaikki siihen pyrkivät. Olen ollut tätä mieltä jo pitkään, että on hölmöä palella kun vaatteet on keksitty ja niiden fiksulla käytöllä välttyy kylmältä. Japanissa tosin huomasin kuinka pienillä asioilla voi olla iso vaikutus.

Japanista on mahdollisuus ostaa mm. tällaisia trikoisia putkiloita, jota laitetaan paitojen alle, siten että ne tulevat tavallaan paitojen jatkoksi vyötäröalueelle. Usein itselläni ainakin alaselkään vetää ja se tuntuu kylmältä, saatikka sitten niillä, joilla ei paita housujen kauluksen yli ylläkään. Tällaiseen kun käärii keskivartalonsa niin pysyy taas vähän lämpimämpänä. Nämä olen saanut kavereilta lahjaksi ja ostanut itse, mutta toki tällaisen voi tehdä itsekin jostain vanhasta tyköistuvasta topista.

I think during the winter time there's nothing worse than a too short shirt or the cold air getting under your shirt. This is an easy way to keep yourself warm during this cold winter season. Or at least your lower back stays warmer. It kind of makes your shirts longer and a cold air doesn't get that close to you. These are from Japan but I'm sure you can also do one from a top, just cut the upper part away and it's ready to use. 

IGTravelThursday: Japanin alppimaisemia Kamikochissa

Retkikohteita Japanissa riittää, eräs näistä on Kamikochi Naganossa. Sieltä löytyy helppo päivävaellusreitti, joka kulkee kauniin Azusagawan varrella. Aikaa on hyvä varata muutama tunti. Riippuen omasta kävelyvauhdista ja kuinka paljon nauttii maisemista ja pienistä puodista, joita alueella on pari. Reitti on hyvin tasainen, mutta kaunista luontoa riittää katseltavaksi ja kuvattavaksi jo sen varrella, tai vaihtoehtona on lähteä vuorille, Japanin pohjoisille alpeille, jotka nousevat siitä ihan vierestä. Tokiosta käsin käydessä päiväretkikohteeksi tämä on hieman liian kaukana, mutta viikonlopussa ehtii näkemään jo jotain. 

Eräs kaunis kohde, voi vain kuvitella kuinka kaunis se olisikaan keväällä tai syksyllä, on Tashiro lampi.

Kuinka sinne pääsee löytyy tästä linkistä. Sinne pääsee bussilla joko Takayamasta tai Matsumotosta. Tokiosta käsin lähtiessä Matsumoto on Shinkansenilla osan matkaa matkustaessa noin kolmen tunnin matkan päässä. Mutta maisemia katsellessa ei matkan teko painanut mieltä, eikä paljon muutkaan huolet. Tai no ainoa mikä mieltä painoi oli ajan riittämättömyys vuorien houkutellessa luokseen.

Tämä helppo reitti sopii kaikille, osan matkasta pääsi kävelemään pitkospuita pitkin. Ja tuntui kuin olisi ollut satumetsässä. 

Reitin loppupuolella vastaan tuli apinalauma. Ja ainahan niitä luonnonvaraisia apinoita jaksaa katsoa. Vaikka niitä ei paljon kameralle keimastelu kiinnostanut.

Alueella on myös yöpymismahdollisuuksia. Mutta kuten sanottu vaihtoehtona on myös yöpyä Matsumotossa tai Takayamassa ja käydä täällä vain päiväseltään. Kaupungeissa kuitenkin on vielä lisää nähtävää. Itsellämme oli vuokra-auto, jolla menimme niin pitkälle kuin pääsimme ja takaisin tullessa pystyimme näppärästi poikkeamaan onsenissa eli japanilaisessa kylpylässä. Ja sen jälkeen uni taas maittoikin.

Lisää tietoa täältä ja täältä.

In Japan there are many possibilities for short trips from Tokyo. One of those is Kamikochi in Nagano prefecture. The nature there is beautiful and walking along Azusagawa river is easy and pleasant. It takes few hours depending on how fast you walk or how much time you use on enjoying the scenery and those few shops there are. And it's always possible to start a real hike on Northern Alps of Japan.

It's not for one day trip but in a weekend you can see already something and you also have some time to spend for example in Matsumoto. Matsumoto is nearly 3 hours travel from Tokyo by shinkansen and train. And to Kamikochi it takes 30~ 60min from Matsumoto.

More info about Kamikochi here and here.

Lämmikkeeksi

Glögikausi on ohitse, mutta talvikelit (tai miksi näitä nyt kutsuisi) vielä kuitenkin pitävät pintansa. Keho vaatii jotain lämmikettä myös sisäisesti. Itse olen jo useamman vuoden ajan käyttänyt hyväkseni tätä ehkä maailman yksinkertaisinta juomaa, johon ei tarvita kuin sitruunaa, inkivääriä, hunajaa ja kuumaa vettä.

Anna sitruunan ja inkiväärin hautua teen tavoin kuumassa vedessä. Itse annan hautua aika pitkään, koska pidän aika vahvasta mausta. Kaada kuppiin, jossa on vielä sitruunan viipale tai puristettua sitruunamehua. Laita lusikallinen (tai monta jos pidät oikein makeasta) hunajaa sekaan ja nauti. Sitruunat kannattaa pestä huolella, koska ne kuoretkin siellä ovat mukana, itse saatan pestä niitä etikkaliemessä.

Tämä on helppo juoma, jossa on mukana myös c-vitamiinia eli oikein sopiva näihin alkuvuoden flunssaympyröihin. Itse myös pidän kuumaa vettä termarissa, josta sitä on helppo lisätä sohvalla istuskellessa. Täten lämmittävä juoma on koko ajan saatavilla.

Mistä tulikin mieleeni, olisiko kenelläkään vinkata hyvännäköistä, katseen kestävää termospulloa. Tuo retkipullo ei ehkä ihan joka päivä miellytä sisustussilmääni, vaikka välillä aika retkeilyltä tämä tuntuukin.

PieniLintu-blogin innoittamana osallistuin jo toistamiseen Keskiviikkoon ympäri maailmaa!- "tempaukseen". Lisää tietoa löydät COMMUNAL GLOBAL-sivulta, joille voit myös oman postauksesi linkittää.

Every winter after the holiday and mulled wine season is over, I start to drink this hot drink that helps me keep warm. I just put lemon, ginger and honey into a hot water, let it brew and enjoy. I also keep thermos bottle full of hot water within arm's reach so that hot drink is available all the time. Which made me thinking, any good idea where I can buy nice thermos bottle that is easy on the eye?

Inspired by PieniLintu-blog, again took part in Wednesday around the world! More about it you can find here.

IGTravelThursday: Juoksua Tokiossa

Loppuvuoden matkallani Japaniin tein jotain, joka jäi tekemättä neljän siellä asutun vuoden aikana. Ja se oli tietenkin juokseminen keisarin palatsin ympäri. Olen aina ihmetellyt, miten se voi olla niin suosittu juoksu paikka. En ymmärtänyt, että ihmiset kaukaaki matkasivat sinne juoksemaan...mietin vain miltä tuntuu juoksun jälkeen hikisenä hypätä metroon ja odottaa pääsevänsä kotiin suihkuun.

Tällä reissuilla viisastuin. Reitti on 5km pitkä, siinä ei ole liikennevaloja eli aika ihanteellinen juoksu reitti kaupungissa. Ja koska olemme suurkaupungissa, jossa vastataan asiakkaan tarpeisiin on sinne perustettu "juoksukeskuksia", joissa voit pientä maksua vastaan käydä suihkussa ja säilyttää tavaroitasi. Toki, jos juoksuvermeet ovat unohtuneet kotiin, mutta mieli tekisi juoksemaan, voi välineitä myös ostaa paikan päältä. Ehkä myös vuokraus onnistuu.

Eräs tällaisista keskuksista on adidaksen.

http://adidas.jp/running/runbase/sp/summary/index.html

Lisää löytyy varmasti googlettamalla.

Me käytimme vähän vaatimattomampaa, mutta toimivaa sakura hotellin palvelua. Maksu oli 525 japanin jeniä ja se sisälsi suihkun, pyyhkeen, saippuan, hiustenkuivaajan ja tavaran säilytyksen.

Iltaisin myös paikalliset sentot ovat toimivia myös. Tämä etenkin on ollut juoksijoiden suosiossa.

Eri kätevää, eikö!

Enää ei ole lomamatkakaan juoksun esteenä, pääsee juoksemaan suosituinta reittiä, ihan kaupungin ytimeen ja niiltä sijoilta jatkamaan turisteilua.

I went to Tokyo end of the last year and one of my friend asked me to go for run with him. And so I went. During those four years I lived there, I never understood why people wanted to run around the imperial palace. For me, it was so inconvenient, coming back home after run by metro didn't really call me. But now I got it! They have running stations where you can change, take a shower and some places even provides rental running gear or you can buy them. 

One of those station is called Adidas Runbase.

But you can also use the service of Sakura Hotel Jimbocho, like we did. It cost 525 Japanese yen and with that they look after your things while you're running, you can use shower and you get a towel, shampoo, soaps and dryer for free.

On option for shower, if you run in the afternoon or evening, is public bath, sentos.

It seems there's no reason why not to run on your holiday in Tokyo.

Want to know more about IGTravelThursday, check Skimbaco.

Kylmyyttä vastaan

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että talossa kuuluisi olla lämmintä. Mieluiten ei vetoisaa vaan ihan t-paita kelit kesästä talveen. Toisin kuitenkin on täällä meillä. Toki olen aina ollut viluinen, mutta mielestäni on parasta kun ei tarvitse heti peiton alta noustuaan kiskoa villanuttuja ylle ja värjötellä. Sehän jähmettää sen viimeisenkin kissan notkeuden...

Mutta koska mukavuus ja liikkuvuus on aina ensisijalla en niin hirveästi välitä monesta parista housuja päällekkän tai muuten tönkkömäisestä olosta. Niinpä turvaudun usein, lähes päivittäin, mekkoon, johon yhdistän yleensä jonkinlaiset legginsit. Villasukat ovat aivan ehdoton, kesät talvet. Tämä mekko on itse tekemä jonkun vuoden takaa. Samoin villasukat, jotka on alunperin tehyt kesä mielessä, mutta lämmittää ne varpaita näin talvisinkin.

Ja kun riittävästi vetää nurkista, eikä villapaidassa ole kaulusta, kaivan muutaman vuoden vanhan tekeleeni. Ja kietaisen sen kaulani ympäri. Se tuntuu sulattavan myös vähän hartiajumitusta.

Ja kun oikein viluttaa, niin silloin turvaudutaan kynsikkäisiin. Tällaiset ovat yllättävän näppärät sisätiloissakin. Ja ulos mennessä voi alle sujauttaa hanskat jos näissä ei tarkene.

Toisinaan nilkoista löytyy vielä säärystimet, mutta jalat kuitenkin useimmiten pidetään visusti viltin alla. Käden ulottuvilta löytyy usein termarissa kuumaa vettä, teepussi ja näin kuppi kuumaa on nautittavissa ilman viltin alta nousua.

Tämänkin viileyden ymmärtäisin jos ikkunasta katsoessa näyttäisi edes maa valkoiselta, mutta ei... Retki Suomeen käy mielessä uutisia lukiessa. Nauttikaa valkoisesta maisemasta!

Hyvää viikonloppua! 

Lämmintä vetoa

Englannissa, ihan niin kuin Japanissakin, on talota aika vetoisia ja viileitä. Kerroinkin aiemmin kuinka saimme huoneilmaa mukavammaksi ja lämpimämmäksikin täällä Englannissa. Nyt siis huomaa tulleensa sisälle ja saa ottaa ulkovaatteet pois eikä toisinpäin. 

Mutta onhan täällä vetoisaa. Keittiössä on "reikiä", tuuletusluukkuja, jotka menevät suoraan ulos. Samanlaisia löytyy olohuoneessa takan MOLEMMIN puolin. Ottaen huomioon, että takassakaan ei ole mitään suljettavia luukkuja eli raitista ilmaa ei täältä ainakaan puutu. Mutta pakko myöntää, että kun lämpötila laskee ja näiden luukkujen lisäksi vetää ikkunoista, ovista jne. niin viluhan siinä iskee. Ja kun ei täälläkään sähkö/kaasu ilmaista ole, niin mielestäni jotain oli keksittävä. Minunhan vuoksi täällä lämpöä pidetään enemmän tai vähemmän päällä päivisin. Keittiöhän pysyy lämpimänä kokatessa. Mutta olohuone oli alkuun suurempi ongelma. Tällä hetkellä pidetään takassa pientä hiillosta koko ajan, jotta se lämmittää sen kautta tulevaa ilmaa ja ikkunalaudalle kun asettaa liudan kynttilöitä niin kummasti sekin lämmittää. Kynttilöitä on muutenkin jokaisella tasolla. Hiki ei ihan pääse tulemaan, mutta sohvalla pystyy istumaan.....kunhan nostaa jalat myös ylös. 

Pysytään lämpinänä kun kuulemma Suomessakin ilmat jäähtyvät!

Ja jos ne ilmat oikeasti jäähtyvät niin mikäänhän ei estä kokeilemasta tätä!

Ja kertokaa mulle miten se onnistuu :)

Vaihtelevaako

Aina on ollut tiedossa kuinka Englannissa sataa ja on harmaata. Enkä nyt oikein osaa viime aikojen perusteella toistakaan väittää. Nyt on jo parisen viikkoa öisin tuullut ja satanut siten, että välillä todella huolestuttaa, että pysyykö katto talovanhuksessa kiinni. 

Kun päivä alkaa valkenemaan, sen toisinaan huomaa, toisinaan ei. Arvatkaa kumpi oli tänään? Keittiön ikkunan takana näytti kauniilta, teki ihan mieli lähteä lenkille...en tosin ehtinyt kuin saamaan tämän idean päähäni ja jälleen satoi kuin saavista kaatamalla. Ja sitä sitten jatkui koko aamupäivä. Täällä sitä vain siis istuttiin, katseltiin ikkunasta ja heilutettiin puikkoja... 

Mutta arvatkaa vaan kun tunnin sisällä sataa vettä kuin saavista kaatamalla, paistaa aurinko ja sataa toistamiseen, että paljonko on tullut hoidettua tuota pihaa... 

Vai hoitaako luonto itse itsensä näin tammikuussa?

Kierrätyskeiju

Olen tässä jo pidemmän aikaa pohtinut, että tästä lähin pyrin vähentämään uusien vaatteiden ostamista. Haaveenani oli vaatekaappi, joka olisi täynnä itse tekemiäni vaatteita. Pyrkimykseni olisi samalla vaatekaapin sisällön järkeistämiseen ja todellisen tarpeen hahmottamiseen. Ehkä siinä on tyylin haullakin oma merkityksensä. Niin ja kun aina saa lukea uutisia missä oloissa niitä vaatteita todella tehdään, niin siitäkin vähän lisäpuhtia sain. Tätä pohdintaa vaikeuttaa aina se, että alkaa pohtimaan niitä ihmisiä, jotka sitä työtä siellä tekee. Olisiko sitten parempi ettei heillä olisi töitä ollenkaan? Vai pystyisikö sitä vaikuttamaan niihin työoloihin, jollain muilla keinoin? 

Lisäksi minua on alkanut ahdistaa vähän se, että aina puhutaan ostamisesta. Mitä on ostettu, mitä haluaisi ostaa, onko rahaa, miten paljon pitäisi säästää... Ehkä viime vuosi auttoi ymmärtämään miten kaupallista kaikki on ja miten kaikkialla suurimpana voimana on raha. En haluaisi, että ihmisiä laitetaan järjestykseen tienestien mukaan. En haluaisi menettää sen tytön sydäntä, joka on syönyt oman pellon sadosta tehdyn viljan leipää. Jossain on elänyt jo pidempään ajatus myös omavaraisuudesta.

 Tosin mielessä vielä kiersi pohdinta kankaiden tai lankojen tekemisestä ja niistä oloista.. 

Huomasin Turun Tildan blogissa hänen ja parin muun bloggarin tempauksen Kierrätyskeijut, joka herätti mielenkiintoni. Jos yrittäisi katsastaa parhaat second hand shopit ja kirpputorit lähitienoilla ja Lontoossa, olla luova jos vaate ei heti istu päälle ja pyrkiä muokkaamaan vaatekaappia mahdollisimman paljon kierrätetyllä tavaralla. Jos teillä on tietoa tällaisista paikoista Lontoossa niin jaathan tietosi kanssani, kiitos!

Tiedän tämän vuoden aikana tarvitsevani ainakin yhden juhlamekon, jonka värin suhteen on osoitettu toivomus, katsotaan kuinka sen kanssa käy. Mahdolliset urheilu- ja alusvaatehankinnat ovat myös rajattu ulkopuolelle. Kenkien suhteen käytän muutenkin harkintaa ja nyt on ollut jo pidempään hakusessa muutama pari täydellisiä kenkiä...jos ne tulevat tämän vuoden aikana vastaan niin tiedän ne kotiuttavani.

Kuulette kyllä vuoden aikana kuinka tempaus osaltani etenee.

Lähteekö joku mukaan?

Lisää infoa Tildan, Annan ja Elinan blogeista.

Kuvassa itse kehittämäni kylmän kelin lapanen valokuvauskävelyitä, lenkkejä ja muita eksymisiä varten. Löytyy Pienestä puodista.

IGTravelThursday - The Nutcracker

Vinkki joulun ajan Lontooseen. Kansallisbaletti ja Pähkinänsärkijä.

Kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa. 

Viime vuonna kävin ensimmäisen kerran katsomassa balettia moskovalaisryhmän esittämänä. Näytöksenä oli Joutsenlampi.  Se sai minut ymmärtämään baletin taiteenlajina. En osaa arvottaa osaako kansainvälinen ryhmä tanssia paremmin kuin venäläisten, olihan näytöskin eri. Lumoavaa yhtä kaikki. 

Tämä Pähkinänsärkijä ilmeisesti menee vuosittain. Vielä ehtii tämän joulun näytöksiin, viimeinen näytös sunnuntaina. Lisää tietoa löytyy eno.org osoitteen takaa.

2014 - the year of horse

Kova tavoitteeni oli viime vuoden puolella käydä kaikki kuvani läpi. Tarkoituksenani oli kartoittaa mitkä tarinat ovat jääneet kertomatta ja vihdoin valmistella kuvaprojektiani nimeltä "Sähköiset kuvat paperikuviksi ja kansioon". Osoittautui kuitenkin suuremmaksi projektiksi kuin olin kuvitellut... Kuvia on kiireessä, reissun päällä siirretty koneelle, kameroita on parhaimmillaan ollut käytössä kolme (?!) ja lisänä vielä kännykkä. 

Onneksi nyt on kuitenkin jälleen vuosi aikaa saada ne kuvat käytyä läpi. Katsotaan miten pitkälle projektissa päästään. Mutta sen suurempia tarinoita ei tälle vuoden ensimmäiselle päivällä siis vielä löytynyt. Muistoissa kostui silmät ja katosivat sanat.

Tapahtuipa siis vuosi sitten: 

Aurinko paistoi kauniisti ja kuulaasti aamusta lähtien.

Oli mitä täydellisin päivä pitkälle kävelylle ihmettelemään uuden asuinpaikkamme lähinurkkia. Niin paljon luontoa, niin vähän korkeita rakennuksia, niin vähän ihmisiä, peltoa silmän kantamattomiin, eläimiä...

Nyt on vuosi täällä siis takana. En tiedä montako on edessä, mutta toivon vuoden ensimmäisen teekuppivalintani antavan suuntaa vuodelle...

Itselleni on uudelle vuodelle suuntaviivoja enemmän kuin tarpeeksi pohdittuna... Mitenkäs siellä?  

Niin tiesittekös muuten, että tämä uusi vuosi on hevosen vuosi?

Hyvää, onnen täyteistä uutta vuotta 2014!!!

Annetaan sen kirmata villihevosen tavoin harja hulmuten, varsan uteliaisuudella, mutta kuitenkin sellaisella tietyllä hevosen jylhyydellä ja rauhallisuudella. 

Kopotikop, nautitaan!