Matkakuume

Kun viimeksi tänne kirjoitin matkasta Pariisiin, jonne matkasin valtavan mahan kanssa ja yllätyin kuinka hyvin sitä jaksoikaan kävellä ja ihmetellä kaupunkia. Nyt tilanne on muuttunut. Valtava maha on pienentynyt ja tilalle on tullut suloistakin suloisempi reissaajan alku. Ensimmäinen reissumme tapahtui hänen ollessa kahdeksan viikon ikäinen. Sateisena päivänä lähdimme liikkeelle vain 40 minuuttia aiottua myöhemmin ja saavuimme Lontooseen siitä reilun tunnin kuluttua. Suuntanamme oli Suomen suurlähetystö.

Jännitin matkaa aika tavalla. En varsinaisesti itse junamatkaa vaan metroa ja kaikkea lastenhoitoon liittyvää. Enkä varmastikaan olisi selvinnyt kaikesta yhtä helposti ellen olisi lähtenyt kantoliinalla liikkeelle. Kantoliinan käyttö on ollut ehkä paras päätökseni lapsen syntymän jälkeen. Jännitys oli kuitenkin turha, koska lapsi käyttäytyi paremmin kuin hyvin nukkuen lähes koko päivän kantoliinassa ja lounaalla hän killitti kantoliinastaan ja kertoi oman positiivisen mielipiteensä päivän touhuista. Metrossa ihmiset olivat ihan superystävällisiä ja tarjosivat istumapaikkaa useammin kuin ehdin kieltäytyä. Ja löysin myös lastenhoitohuoneen läheltä lähetystöä sijaitsevasta tavaratalosta Peter Jonesista. Siellä sujui syöttö rauhallisessa ympäristössä sekä vaipan vaihto. Olin varautunut hoitamaan molemmat suurlähetystöllä, mutta olihan tämä kaikkien kannalta mukavampi vaihtoehto.

Ja mikä parasta! Reilussa viikossa on hänen passinsa täällä ja pääsemme varaamaan matkoja ja hoitamaan äidin matkakuumetta. Kesäksi onkin reissuja buukattuna ainakin Puolaan, Espanjaan ja tietenkin Suomeen. Ja taidetaan jotain pienempiä reissuja tehdä Englannissakin. Ainakin Lontooseen tekisi mieli lähteä heti uudelleen, niin hyvin meni ensimmäinen reissu sinne!

Nyt sitten otetaankin mielellään vinkkejä vauvan kanssa lentokoneessa matkustamiseen. Mahtaako olla ihan toivoton yritys lähteä muutaman päivän reissulle pelkillä käsimatkatavaroilla...niin olen kuitenkin nyt tämän ensimmäisen reissun suunnitellut.

Englannin polut

Jos jotain Suomesta kaipaan ihmisten lisäksi niin luontoa. Samaa kaipaan myös Japanista. Suomen metsien läheisyys on jotain, jota on oppinut arvostamaan vasta kun matkaa metsään ja hiljaisuuteen on joutunut tekemään parin tunnin verran. Englannissa taas asuinseutumme on niin tasaista, että kummasti vuoret ja mäet ovat alkaneet tuntumaan arvokkailta maiseman rikastuttajilta. Mutta täytyy sanoa, että kiitollinen pitää olla englantilaisille maanviljelijöille ja maanomistajille, jotka sallivat ihmisten tulla ja kävellä pellonpientareita pitkin. 

Siellä täällä Englannin teiden varsilla näkyy vihreitä kylttejä tekstillä "Public Footpath" tai muuta vastaavaa. Ja siitä alkaa polku, jota pitkin voi huoletta kulkea. Pitää vaan muistaa sulkea mahdolliset portit takanaan, koska aika usein nämä reitit kulkevat laidunmaiden läpi. Sen lisäksi, että näitä polkuja pitkin kulkemalla pystyy välttämään liikenteenmelun saa hymyn huulille seuratessaan lampaiden ja lehmien rauhallista eloa.

Toki aina on hyvä pitää mielessä, että ne eivät läheskään aina ole oikoreittejä ja itselläni ainakaan on hyvin harvoin aavistusta mihin se polku lopulta päättyy eli kuten aina reissuissa on mukana hyvä olla rento ja avoin mieli ja vähän ekstra aikaa. Saa ainakin hetkeksi tunteen, että kaupungin pöly on karistettu taakse ja luonto on käsinkosketeltavan lähellä.

Instagram Travel Thursday on joka torstai vietettävä sosiaalisen median tempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Alkunsa tempaus on saanut skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla. Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknown, Kaukokaipuu ja Running with wild horses. Ohjeet löydät täältä.

Nuohousta

Kyllä se kiiltää, siis takka nuohouksen jäljiltä. Mutta missä on ne Maija Poppasen laulavat ja tanssivat kaverit? Vai onko niitä vaan Lontoossa... Kaikenlaisia juttuja sitä pitää alkaa huolehtimaan kun elää elämää. Muistan lapsuudesta, että meillä kävi sellainen tumman siniseen haalariin pukeutunut lupsakka mies, jolla oli aina välillä nokea kasvoissa. Pääsääntoisesti, pikkutyttöä harmittavasti, oli mies siisti ja puhtain käsin teki työnsä. Siististi ne hoitaa homman täälläkin, ei tarvitse suojata kaikkia huonekalujakaan kun mies tulee ja imuroi ja suojaa noen pääsyltä sisätiloihin. Parasta kuitenkin on se, että kun harjaa on tuupattu koko varren mitalta niin sitten pitää käydä ulkona tarkistamassa miltä se harja siellä piipulla näyttääkään. Ja se pitää tehdä satoi tai paistoi, nimim. kaatosaateessa kattolle kuikuilija. Mutta kuka välittää sateesta kun voi turvallisin mielin pitää tupaa lämpimänä takan avulla.

We had chimney sweeper visiting and now it's as clean as it can be and it will be safe again to have a nice fire.

Pussukasta ulos kasvanut?

En tiedä milloin tässä näin kävi ja miksi tai olenko vielä ihan edes valmis tähän, mutta kun nämä kaksi sanoivat sopimustaan irti yhteisen 10 vuoden käyttöiän jälkeen tuli mieleeni ajatus ikuisesti kestävästä, nahkaisesta ja ehkä aavistuksen aikuismaisesta.

Nämä kaksi ovat kulkeneet mukanani tosiaan 10 vuotta ja toinen jopa on ollut ryöstön kohteena ja löytynyt puolta vuotta myöhemmin hylättynä metsästä. Kumpikin ovat palvelleet paremmin kuin hyvin ja kun vielä keksi ostaa vielä pienemmän pussukan kolikoille, on tyytyväisyys 100% luokkaa. Kuitenkin ikä ja kaikki laukkujen pohjalla pyörityt vuodet, alkavat haurastuttamaan hyvääkin tuotetta. Ja kun aloin lukemaan kuittejani aukaisematta koko pussukkaa, ymmärsin, että uuden aika on koittanut.

En tiedä miten pitkään menee tottua nahkaisuuteen ja tällaiseen virallisuuteen. En myöskään tiedä, että onko tämä yhtään sen kestävämpi vaihtoehto, mutta annetaan sille mahdollisuus. Ainakin löysin kooltaan ja väriltään juuri sellaisen, jota olen kaivannutkin. Ihmettelen tosin, että mihin nykylompakoissa laitetaan kolikot? Niitä kuitenin on, mutta missään ei tunnu olevan sellaista kunnollista kolikot sisällään pitävää kolikko-osiota. Paitsi sitten niissä valtavissa, pienen kassin kokoisissa.

Ostin ainakin paikallista, jos ei muuta positiivista löydy. Marimekon pikkukukkaro kulkee mukana yhä kolikoista huolta pitäen. Ja taitaa sellainen huoleton pussukka kuitenkin olla pakko hommata, ainakin kesäksi ;)

Millaisia kukkaroihmisiä siellä ollaan?

I have used Marimekko's purses for 10 years but lately realized that if you're able to see into your purse without opening it, it's time to buy new one. And this time I tried something new. Even though, I'm not sure if I'm ready for this leather, adult-like look just yet. Well, I think I have to buy one Marimekko purse for summertime when nothing is so serious.  

Keskellä viikkoa

Tänään aamulla sain jonkun erikoisen vimman. Tai ideoita kun on tullut synnyteltyä jo pitkän aikaa, mutta tänään tuntui aika olevan otollinen. Ehkä syynä oli reipas aamuinen juoksu ennen auringon nousua (ei muuten tainnut nousta koko päivänä...) tai vihdoin takaisin nukkumisrytmiin pääsy.

Aamupalan jälkeen kuitenkin ryhdyin tekemään appelsiini marmeladia. Tiesittekö, että nyt on paras aika vuodesta appelsiinimarmeladille. Ja minä olin niin hermostuksissani loppukesästä kun vaikutti siltä, että hillot ja marmeladit loppuu ennen kuin päästään edes talveen. Eipä tullut mieleen hillojen sesonki.

Siinä samalla vähän herättelin taikinajuurta. Viime viikon leivistä kun ei ole jäljellä kuin kannikat.

Ja sitten tähän urotekoon. Sain eräänä Italian reissullani päähäni, että ricotta juustoa on varmaan ihan helppo tehdä kotona. Ja onhan sitä, se tuli kokeiltua jo viime viikolla ja se katosi, ennen kuin ehti kissaa sanomaan. Mutta siinä oikeaa ja todellista ricotta reseptiä etsiessäni tuli vastaan myös mozzarellajuuston resepti. Ja vielä kun sattui niin, että kerran kaupasta kaikenlaista mm.rennettiä tuli ostettua, niin nyt on vain odoteltu rohkeutta.

Ja tänään se koitti. Meinasin jo jättää kesken, mutta onneksi yritin, koska tadaa! Onnistuin!

Eikun pizzaperjantaita suunnittelemaan! Jos tuo siis pysyy jääkaapissa siihen asti ;)

Wednesday around the world on täällä taas. Voit ottaa osaa siihen itsekin linkkaamalla postauksesi joko Communal global-sivustolle tai Pieni lintu- blogiin. Lisää tietoa täältä.

Don't know where I got this energy, but today I just decided all the things I have been thinking lately. So after my morning run and breakfast, I started to prepare for orange marmalade. Last summer I made all kind of jams and marmalades and was worried how was they disappeared from fridge. At that time I didn't think that there is seasons also for those! But now I know and NOW is the best season to do orange marmalade. I also started to prepare Finnish rye bread, which will take like 3 days before it's ready to eat. But it's so tasty, or so I think as the bread I made last weekend is all gone.

I also, for first time, decided to try to make mozzarella cheese. And I nearly gave up, but luckily I didn't because I made it! So proud of myself! 

Now it's time for pizza! Will have a pizza party on Friday if I still have that beautiful ball in the fridge ;)

Took part in Wednesday around the world! You can also do that by linking your blog  post on COMMUNAL GLOBAL-page or Pieni lintu blog. More about it you can find here.

Lämmintä vetoa

Englannissa, ihan niin kuin Japanissakin, on talota aika vetoisia ja viileitä. Kerroinkin aiemmin kuinka saimme huoneilmaa mukavammaksi ja lämpimämmäksikin täällä Englannissa. Nyt siis huomaa tulleensa sisälle ja saa ottaa ulkovaatteet pois eikä toisinpäin. 

Mutta onhan täällä vetoisaa. Keittiössä on "reikiä", tuuletusluukkuja, jotka menevät suoraan ulos. Samanlaisia löytyy olohuoneessa takan MOLEMMIN puolin. Ottaen huomioon, että takassakaan ei ole mitään suljettavia luukkuja eli raitista ilmaa ei täältä ainakaan puutu. Mutta pakko myöntää, että kun lämpötila laskee ja näiden luukkujen lisäksi vetää ikkunoista, ovista jne. niin viluhan siinä iskee. Ja kun ei täälläkään sähkö/kaasu ilmaista ole, niin mielestäni jotain oli keksittävä. Minunhan vuoksi täällä lämpöä pidetään enemmän tai vähemmän päällä päivisin. Keittiöhän pysyy lämpimänä kokatessa. Mutta olohuone oli alkuun suurempi ongelma. Tällä hetkellä pidetään takassa pientä hiillosta koko ajan, jotta se lämmittää sen kautta tulevaa ilmaa ja ikkunalaudalle kun asettaa liudan kynttilöitä niin kummasti sekin lämmittää. Kynttilöitä on muutenkin jokaisella tasolla. Hiki ei ihan pääse tulemaan, mutta sohvalla pystyy istumaan.....kunhan nostaa jalat myös ylös. 

Pysytään lämpinänä kun kuulemma Suomessakin ilmat jäähtyvät!

Ja jos ne ilmat oikeasti jäähtyvät niin mikäänhän ei estä kokeilemasta tätä!

Ja kertokaa mulle miten se onnistuu :)

Vaihtelevaako

Aina on ollut tiedossa kuinka Englannissa sataa ja on harmaata. Enkä nyt oikein osaa viime aikojen perusteella toistakaan väittää. Nyt on jo parisen viikkoa öisin tuullut ja satanut siten, että välillä todella huolestuttaa, että pysyykö katto talovanhuksessa kiinni. 

Kun päivä alkaa valkenemaan, sen toisinaan huomaa, toisinaan ei. Arvatkaa kumpi oli tänään? Keittiön ikkunan takana näytti kauniilta, teki ihan mieli lähteä lenkille...en tosin ehtinyt kuin saamaan tämän idean päähäni ja jälleen satoi kuin saavista kaatamalla. Ja sitä sitten jatkui koko aamupäivä. Täällä sitä vain siis istuttiin, katseltiin ikkunasta ja heilutettiin puikkoja... 

Mutta arvatkaa vaan kun tunnin sisällä sataa vettä kuin saavista kaatamalla, paistaa aurinko ja sataa toistamiseen, että paljonko on tullut hoidettua tuota pihaa... 

Vai hoitaako luonto itse itsensä näin tammikuussa?

On a cold and frosty morning

Tiedättekö sen lastenlaulun...

This is the way we wash our hands, wash our hands, wash our hands. 

This is the way we wash our hands on a cold and frosty morning.

Tämä soi päässäni, kiitos työstäni lasten parissa aiemmin, nykyään useana aamuna. 

Olin viikon poissa ja lämpötilat laskivat huomattavasti. Ei ole villapaita enää ihan turhake, vaan mielelläni kaivan sen aamulla ylleni. Villasukat myös ovat päässeet todelliseen hommaansa. Samoin kuin sytytän takkaan tulen iltaisin, syy ei ole enää vain pelkkä tunnelma vaan nautin myös sen hyödystä. Vettä keitetään monta termospullollista päivässä, jotta saa lämmintä juotavaa pitkin päivää ilman, että pitää koko ajan olla keittopuuhissa.

Mutta en valita. Nautin kun huomaa vuodenaikojen vaihtelun. Olen pienesti kateellinen esimerkiksi To Destination Unknown-blogin Satulle, joka kertoo pääsevänsä murtsikoimaan. Mutta niin onnellinen, että jossain sellainen talvi jo on! En siis todellakaan olisi oikea ihminen asumaan talvet etelässä ja kesät Suomessa, koska kaipaisin kuitenkin lunta. Sinänsä nämä viimeiset asuinpaikat ovat olleet vähän huonosti valittuja ;)

Mutta vaikka ulkona viluttaa ja se yrittää saada vallan myös täällä sisällä, niin onneksi meillä on kaasu, joka lämmittää. Vaikka taisinkin alkuvuodesta epäillä naapurin tädin kokkaavaan jotain todella käryisää tai koko talon olevan tulessa, kun ensimmäisen kerran kiinnitin huomion talon kulmalta nousevaan höyryyn. Sitten minulle kerrottiin, että meidän talon kulmalta nousee ihan samanlainen...

Onko muita vuodenaikojen fiilistelijöitä? 

Ja onko lisää vinkkejä mukavaan lämpimään oloon, kun lämpötila ulkona laskee? 

Kodin sydän

Keittiö. Yleensä nousee aika korkealle lempihuonelistassani kodissani. Tässä talossa se jää jotenkin vähän valjuksi. Kaapistoissa näen paljon parantamisen varaa...ja niiden asentamisessa. Mutta keittiö toimii, siellä saa laitettua kattilat porisemaan ja uunit kuumaksi. Lempikohtani keittiöstäni onkin tämä pieni seinämä. Nautin siitä, että tietyt asiat ovat helposti saatavilla ja tykkään tuosta täyspuisesta aputasostakin ihan hirmuisen paljon.

Tai sanottaisiinko, että juuri tällä hetkellä ei tämä kohta ole ollenkaan lempilistallani vaan hyvin kaukana siitä. Kehikko seinällä roikkuu tyhjänä, odottaa pyyhkijää ja taso on siirretty toista seinää koristamaan. Katossa on miehen mentävä aukko.

Niin, kun kattoa on seurattu jo lähes vuoden verran, että onkohan siellä kosteutta, falskaako jostain kylpyhuoneesta, laajeneeko läikkä vai onko se jotain vanhoja. Kunnes viikko sitten keskiviikkona alkoi kuulumaan tiputusta. Torstaina kävi mies toteamassa, kuinka suihkuseinämme vaatii uudistamista ja siten on vuoto korjattu. Siitä helpottuneena laitan tiskikoneen päälle ja vähän myöhemmin pyykinpesukoneen päälle, ihmetellen kuinka veden tulo vaan kiihtyy ja reiät lisääntyy..."Nooh, ehkä se mies ehti päästämään aika lailla vettä kokeillessaan.."

Illalla nukkumaan mennessämme kuului valtaisa röjähdys. Epäilin koko suihkun tulleen alas, mutta ei. Keittiön kattohan se oli pettänyt alta noin 10 litran vadin tullessa täyteen ja vuotaessa pikkuhiljaa vettä rakenteisiin eli lastulevyyn, jota kattomme on. Ei ollut vuoto suihkumme syytä, saatikka suihkuseinän, vaan yhden liitoksen, joka ilmeisesti on vuotanut jo jokusen tovin...onhan sitä korjattukin ja korjaajatkin olleet varsin nokkelia vatinsa kanssa.

Perjantaina kävi mies laittamassa liitoksen kunnolla kiinni, ihmetellen. Ja ensi viikolla saamme uuden katon. Tänä aikana on mielessä käynyt muutto, englantilaiseen rakentamiseen luottamisen olemattomuus, onnekkuus mukavista huoltomiehistä, onnellisuus suihkun ja kaikkien vesiputkien toimivuudesta sekä lykky, ettei kukaan ollut sen 10 litran vettä täynnä olevan vadin alla... Englanti on yllätysten maa, kun rakenteistakin voi tulla vastaan mitä vaan! Eikä vain vanhoja sanomalehtiä ;)

Tyypillistä

Tyypillisiä näkymiä, nämä tosin otettu Oxfordissa, mutta tuntuvat pätevän myös muualla...ja ihan varmasti myös siellä Oxfordissa.

Pyöräilevä opiskelija. Pääsääntöisesti pyörän kunnolla tai koolla ei ole väliä, mutta sillä on, että sen saa halvalla...koska se kuitenkin viedään jonain opiskelijarientoiltana.

Lisää pyöriä, koska kaikki kulkevat pyörillä. Kaikkialle. Mikä tuntuu näin syksyn tullen todella hullulta kun itse tunnun haluavan vain piiloutua peiton alle tuota tuulta ja sadetta. Mutta kyllä pyörä (tai jalat) kuljettavat tätäkin asukkia.

 Värikkäät ovet ja mahdollisimman eriväriset vieretysten. 

 Katutaide. Näitä neuloksia, virkkauksia on tullut vastaan todella paljon.

Ja katutaiteilijoihin törmää myös kaikkialla. Parhaita on ne patsasmaisesti ilmassa istuskelevat :)

Ja vanhat talot ja tornit. Niissä on jotain, mikä kiehtoo, mutta vähän ne pelottaakin. Varsinkin kun on lukenut ja kuullut kaikista mahdollisista kummituksista, joita tällä saarella asustaa. Ja niitä on useita!

Ja syksy. Se tulee täälläkin kauniissa väreissä ja pikkuhiljaa, hiipien. Ellet ole varuillasi saattaa se ehtiä hyökkäämään kulman takaa. Tuona päivänä Oxfordissa huomasin kuinka syksy oli saapunut. Yhdessä yössä.

Pidetään itsemme lämpimänä!

Instagram Travel Thursday: Oxford

Juttuja ja tarinoita, muistoja riittäisi Japanista vaikka kuinka...Instagram kuvia ei. Ja kuten jo otsikossakin kerron niin jälleen otan osaa Instagram Travel Torstaihin. Huijaan tosin...vain yksi kuva on instagramista. Mitenköhän sekin on niin vaikeaa...

Mutta siis tällä kertaa pysytään tällä sumujen ja sateiden saarella ja suuntaamme Oxfordiin. Päädyin sinne n. 48 liikenneympyrän kautta ja totesin heti siellä olevan tilaa hengittää. Ja olla ja katsella. Ja opiskella netistä niitä tarinoita, mitä kaikkea ne fiksut miehet, mm. CS Lewis ja JRR Tolkie, ovat aikoinaan siellä tehneet. Oxford on hyvinkin yliopistokaupunki, kuten Cambridgekin, mutta isompi ja väljempi.

Jos päivämme ei olisi ollut täynnä tavoitteellista ohjelmaa olisin voinut osallistua pari tuntia kestävälle käppäilykierrokselle, vaihtoehtoisesti kummituskierros houkutti myös. Niin ja tietenkin, jos olisimme osuneet lyhyemmän jonon hetkellä Christ Church collegen sisäänkäynnille niin olisin mielelläni kurkistanut sisään Harry Potteri maailmaan. No, ensi kerralla sitten vähemmän niitä muunlaisia tavotteita ja enemmän turismia :)

The Radcliffe Camera

Bridge of Sighs, saanut nimensä vastaavanlaisesta sillasta Venetsiassa. Kopiointi ei kuitenkaan ole ollut arkkitehdilla Sir Thomas Jacksonilla mielessä.

Ja viimeisenä se Instagram-kuva.

Kaupunki ei ehkä sovi samalle reissulle Cambridgen kanssa, mutta ei hullumpi kohde tämäkään. Niin ja Lontoosta pääsee auton lisäksi myös bussilla ja junalla. Matkaa kertyy n.80 km.

Posti-Pate kantaa

Jo Japanissa totuin siihe, että posti kulkee...aina, joka päivä ja kotiin asti.

Onnekseni se on jatkunut myös täällä. Tai ei se taida sunnuntaisin sentään ihan kulkea, mutta suotakoon heille yksi lepopäivä. Muuten täällä toimitetaan kyllä paketit kiltisti kotiovelle. Mikä luoja lykky, että olen aina kotona niitä paketteja vastaanottamassa ;) Koska toisin kuin Japanissa, postipatet yrittää vain kerran, etkä pysty enää toista kertaa "tilaamaan" heitä tulemaan itsellesi sopivana aikana. Japanissahan pakettia yritettiin toimittaa ja jos et ollut paikalla niin oli jätetty tiedote, jossa oli paketin tiedot, ja pystyit itse netin kautta (soittaakin olisi saanut) tilaamaan toimituksen itsellesi sopivalle ajalle, toisinaan se onnistui vielä samana iltana. Kuitenkin parasta tässä oli, että sai varata kahden tunnin aikavälin eli ei tarvinnut odottaa koko päivää tyhjänpanttina kotona.

Toisin on täällä. Ne saattavat ehkä ilmoittaa päivän, jolloin toimitus tapahtuu. Mutta ajasta on hyvin harvoin tietoa. Kun jotain infoa annetaan on se jotain yhtä absurdia kuin kello kuusi aamulla. Ihmeellisintä mitä on tapahtunut on se, että esimerkiksi meidän televisio toimitettiin naapurille kun me olimme itse poissa. Siis mitä? 

Pienet paketit löytyvät usein kuitenkin "ulkoeteisestä", mutta joskus on pitänyt käydä hakemassa postista. En tosin tiedä mikä ero näillä paketeilla on, että esim. miksi sitä pakettia ei oltu jätetty mihinkään, siinä kuitenkin oli vain kirja. 

No, ehkä nämä ovat näitä arkielämän ihmeellisyyksiä, joita ei kuulu kyseenalaistaa.

Ihon pelastaja

Aiemmin kerroin kuinka heti tänne muutettuani alkoi ihoni oireilemaan. Kävinkin täällä kolmesti lääkärillä enne kesäistä Suomi-lomaani ja ensimmäisen todettua, ettei sille voi tehdä mitään muuta kuin laitta hydrokortisonia sai minut pyörittelemään silmiäni ja pohtimaan vaihtoehtoja tulevaisuuden asuinpaikaksi. Toisella kertaa sain jo vähän enemmän toivoa uusien rasvojen kanssa ja kolmannella sain lähetteen ihotautilääkärille. Siinä välissä tosin ehtisin jo piipahtamaan myös Suomessa lääkärillä, ihan vain kuullakseni, että aiheuttaa tälle tulehdukselle ei ole tiedossa. Kävin kuitenkin vielä täälläkin ihotautilääkärillä kun kerta lähetteen ja ajan sinne olin saanut ja siellä kuulin jotenkin itseäni todella hämmentävän tiedon. Täällä ihmisillä, varsinkin Englannin ulkopuolelta tulleilla, on usein erilaisia iho-oireita, jotka paranevat heidän täältä lähtiessä. Tästä siis päätellään, että ruokavaliosta johtuvaa se ei ole. Mutta sitä siis ei tiedetä onko se ilmaston kosteus, talojen homeisuus vai mikä aiheuttajana. Se tiedetään, että ilmassa on jotain. Yhtään viisaampana palasin kotiin ja samana päivänä laittoi mieheni tilaukseen ilmankosteuden poistajan/tasaajan.

Ja kas, ensin näytti tämä härveli ilmankosteudeksi olohuoneessamme 75%. Oho! totesin ja jatkoin sohvalla istumista seuraten, kuinka vesisäiliö täyttyi. Ja voitteko ymmärtää yhtäkkiä meillä olikin täällä sisällä niin lämmintä, ettei tarvittu kaksia paria sukkia, pitkiä hihoja monta kerrosta vaan huonelämpötilakin tuntui samalla nousevan. Voitteko siis ymmärtää, että koko tämän 8 kuukauden ajan kun täällä olemme asuneet meillä on ollut olohuoneessa viileämpää kuin ulkona. 

Ja vielä suurempi ihme on se, että ihoni näyttää jälleen normaalilta. Tai on siinä muutama sellainen näppylä, jota siinä ei ennen ollut, mutta ilman kuukausia kestävää lääkekuuria ja lääkärin määräämää uutta voidetta palasin itsekseni, en näytä enää pandalta, en ala itkemään katsoessani peiliin, haluaisin lähteä ulos ihmistenilmoille ihan koko ajan, olen aikamoisen helpottunut. Ehkä täällä sittenkin voi asua ;)

Somerset hillo

Olen ollut useamman vuoden kiinnostunut ruoan, siis kaiken mahdollisen ruoan, itsetekemisestä. Olen ollut kiinnostunut ja innokas kokeilemaan myös erilaisia säilöntäjuttuja ja vihdoin olen paikassa, jossa palaset näiltä osin lonksahtavat kohdilleen.

Kun takapihallamme olevat omenapuut alkoivat tiputtaa ensimmäisiä tuotoksiaan ja marjatkin puskissamme osoittautuivat karhunvatukoiksi, kaivoin jälleen kirjan Salt Sugar Smoke esiin ja katsoin mitä noista kahdesta luonnon antimesta voisi tehdä.

Ja sieltähän löytyi ihan ohje, johon sekoitettiin siis omenoita ja karhunvatukoita, omenasiideriä, sokeria ja cherryä. Siinä siis eräänä iltapäivänä keittelin pientä satoani ja puhdistin purkkeja. Ja säilöin ensimmäiset omat Somerset hilloni.

Vinkkinä voi kertoa, että sen cherryn määrän kanssa kannattaa olla varovainen. Itse noudatin ohjetta ja laitoin vielä siihen purkin pinnallekin...mutta se taisi olla se tippa liikaa :)

Aamupuurot kuitenkin maistuvat entistä paremmalta oman pihan antimista itsetehdyn hillon kanssa. Suosittelen kokeilemaan!

Instagram Travel Thursday: Cambridge, UK

Tykkään kirjoitella matkajuttuja ja suositella omia lempparijuttuja tutuille. Jotenkin kuitenkin täällä aina vähän "jäädyn" enkä tiedä miten toisin asian parhaiten esille. Nyt on kuitenkin ehkä tapahtunut jotain, että pystyn tai ennemminkin rohkenen kertoa missä sitä on oikeasti tullut liikuttua. Käytän itse instagramia lähes päivittäin. Se toimii vähän niinkuin kuvallisena päiväkirjanani. Ja myönnän pyrin sitä käyttämällä kehittyväni myös valokuvauksessa, jossa on todellakin kehittymisen varaa. Kaikki tämä on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.

Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknown, Kaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

Cambridge on pieni yliopisto kaupunki Lontoosta junan- tai bussiyhteyden päässä. Oiva kohde esimerkiksi päiväretken kohteeksi, jos haluaa vähän päästä hengähtämään suurkaupungin vilinästä. Cambridgen kadut ovat pikkuruisia, rakennukset jylhiä ja vanhoja. Herkästi pystyy uskoneensa tulleensa 100 vuotta ajassa taaksepäin näillä kaduilla talsiessaan.

Keskustan rakennukset ovatkin pääasiassa yliopistorakennuksia ja katujen tunnelman lisäksi nämä yliopistorakennukset ovatkin ehkä eniten turisteja puoleensa vetävä asia tässä kaupungissa.

Ja kieltämättä niitä kiertäessään saattaa pystyä kuvittelemaan itsensä myös Harry Potteriksi.

Kaupungin keskusta on nopeasti kävelty läpi ja vaikka täälläkin pääsee kaksikerroksisen bussin hurmoksen kokemaan niin pakko se vain on todeta, että useinkaan "kävellen olisin jo perillä" ei ole väärin ilmaistu. Kaupungin ahtaat ja pyöräilijöiden täyttämät kadut pitävät siitä huolen. Jos tässä kaupungissa alkaa ihmistulvat ahdistamaan voi aina lähteä keskustasta muutaman askeleen kauemmas ja päätyy suuriin puistoihin ja joen rantaan. Ja jos ei keksi muuta niin aina voi istahtaa penkille ja seurata kuinka hyvin, tai huonosti, on valmentajan opit soutajille menneet perille.

Ja sen hiljaisen hetken jälkeen onkin jo aivan valmis palaamaan kaupungin sykkeeseen.

Karhunvatukka

Mistä näitä oikein tulee? No meidän takapihalla koko kevään ja kesän ärsyttäneestä mahdollisimman piikkisestä puskasta, joka siis kasvaa sieltä kaikkien muiden puskien välistä. En valita enää!

Yksi satsi pääsi omenien kera hilloiksi. Mutta mitä näille kaikille muille pitäisi tehdä? Sellaisenaan tulee naposteltua, mutta vaikuttaa siltä, että tuotantoa riittää. Olisiko kellään ehdotuksia karhunvatukan käytölle, kiitos! 

Nautitaan sadosta!

Kaikki tiet vievät Roomaan

Ja vaikuuttaa, että aika suoraa tietä saa tallustaa. 

Käytiin kävelyllä ja päädyttiin roomalaiselle tielle. Ilmeisesti näiden tarkoituskin oli aikoinaan saada yhdistettyä tärkeimmät paikat mahdollisimman suoran tien kautta. Tärkeitä teitä siis armeijaa ja kauppaakin ajatellen. Nykyään tie näytti vievän pelloille ja ulkoilualueelle. Mutta niin vaan vastaan tuli perinteisiin pussihousuihin pukeutunut parrakas englantilaismies. Miten ne toiset vaan osaavatkin kantaa oman kansansa historiaa niin ylväästi? Ja toisaalta miksi sitä uutta ja erilaista pitäisi aina niin kovasti hankkia?

Olen vasta täällä asuessani alkanut tiedostamaan, että tosiaan monet kadut ja tiet ovat saattaneet olla historiallisestikin tärkeitä. Samalla tavalla se kai on Suomessakin. Turussakin. Pitääkin seuraavalla lomalla käydä tallaamassa katuja sielläkin. Ja pohtia ketä kaikkia hienoja herroja ja leidejä, professoreita on mahtanut niilläkin mukulakivikaduilla aikoinaan kävellä.

Siihen lomaan muuten on ihan vain pieni hetki enää!

Hellepäivän viettoa

On asioita, joita kaipaan Japanista enemmän kuin niitä muita. Yksi on helppo yhteys kuumana kesäpäivänä rannalle. Ja yksi on vihreä tee. Miten siellä onkin keksitty, että voi laittaa juoma-automaatteja aina niiden kauppojen väliin joka kadulle, että ihmiset eivät joudu kestämään janoaan liian pitkään. Ja siis harvemmin niistä tuli ostettua limpparia, sitäkin useammin makeuttamatonta kylmää vihreää teetä. Se jos mikä oli poikaa kuumana kesäpäivänä.

Ja kun helteet ovat tiensä löytäneet tännekin, niin tekaisin itselleni ensimmäisen kannullisen jäävihreääteetä. Makunystyrät ja kuivannut kurkku kiittävät.

Ja kun juoksukin on ollut kalenteriin merkattuna säännöllisesti viime aikoina ja sitä orjallisesti on tullut noudatettua niin uppoaa tällaiset juoksusarjakuvatkin.. Vähän jopa hymyilyttääkin :)