2015-02-06

Kotoisa Pariisi

Joulun alla tehty Pariisin matka ilahduttaa yhä. Selaan kameralla otettuja kuvia edes takaisin ja mietin mikä siinä kaupungissa teki sen vaikutuksen. Kun tulee tunne, että jonnekin vain kuuluu. 


En voi varsinaisesti verrata Pariisia esim. Tokioon tai Lontooseen. Koska siellä vain tuntui niin eriltä. Ihmiset olivat inspiroivia, kuitenkin täysin eritavalla kuin em. kaupungeissa. Ja vaikka alkuun pelkäsin ihmisten tylyyttä, tämä tosin vain ja ainoastaan erinäisten ennakkoluuloja ruokkineiden tarinoiden vuoksi, sainkin tavata ystävällisiä, koko päivän kestävän hymyn luojia. Kuten esimerkiksi eräskin vanha herra, joka käveli aamuisella kadulla vastaan pysähtyi ja alkoi puhumaan ranskaa. Kun olimme molemmat pahoittelevia kun emme osanneet auttaa, hän vaihtoikin englantiin. "You beautiful. You beautiful. Always together", sanoi hän katsoen kumpaakin meistä silmiin ja käsiä yhteen taputtaen. Niin liikkistä. Ja me kun olimme juuri keskustelleet kuinka tyylikkäästi tämä mies oli aamukävelylleen lähtiessään pukeutunut.


 Kadut olivat kauniita, mutta niin erilailla kuin Tokiossa. Mutta ne kojut, joita löysimme katujen varsilta. Sellaisia ei ole tullut vielä Englannissa vastaan. Tuntui kuin olisi kävellyt torilla koko päivän. Ja tällaisia katuja tuli vastaan muutaman korttelin välein. Miten mukavaa ja helppoa olisikin siellä kun varmaan jokaisen ihmisen kotimatkalle osuu yksi näistä kaduista. Tai ainakaan kovin pitkää koukkausta ei tarvitse tehdä...tai sellainen olo itselle jäi.


Ja ne kaikki pienet kahvilat ja ravintolat, erilaiset pienet kaupungin osat, iltojen valot... Ihmisiä oli, mutta ei missään nimessä liikaa. Metro vaikutti yhden päivän kokemuksella siistiltä. Ja jotta en unohtaisi todellisuutta niin olihan siellä myös katuja, joilla totesin etten mielelläni kävelisi niillä yksin. Eli kaiken ihanuuden keskellä on maalaisjärjen käyttö kuitenkin suositeltavaa.

Vaikka uusia matkakohteita on jo mietittynä, en malta odottaa uutta Pariisin reissua, jolloin voin maistaa kaikkia erilaisia juustoja ja viinejä ilman huolta kasvavasta vatsasta.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses. 

4 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Pariisi on kyllä <3! En ollut täysin Pariisiin ihastunut, kun siellä kävin ensimmäistä kertaa, mutta nyt useampien käyntien jälkeen kaupunki on ruvennut tuntumaan melkein kodilta.

Pirkko / Meriharakka kirjoitti...

Pariisi on aina matkan arvoinen!
Me kävimme viimeksi kesällä - oli kiva käydä kaupungissa, jossa on jo kaiken "pakollisen" tehnyt ja voi poimia juuri tälle reissulle sopivia rusinoita pullasta!

Mirje / Kotona kaikkialal kirjoitti...

Itsellekin jäi mieleen, kuinka pariisilaiset oli ystävällisiä ja mukavia. Etukäteen kuuli juttuja siitä, miten siellä ihmiset on tylyjä ja asiakaspalvelu huonoa, mutta itselle jäi kyllä ihan eri käsitys.

Satu VW I Destination Unknown kirjoitti...

Ihania tunnelmia Pariisista! Vaikka siellä hetken itse asuinkin, en sitä koskaan kokenut ihan täysin omakseni, syynä tosin varmaankin alue missä alunperin asuin. Silti Pariisin tekisi kovasti mieli takaisin! Ilman muksuja mieluiten niin että voisi rauhassa nauttia pitkistä illallisista viinilasin (tai lasien) ääressä... :)