Kaikki tiet vievät Roomaan

Ja vaikuuttaa, että aika suoraa tietä saa tallustaa. 

Käytiin kävelyllä ja päädyttiin roomalaiselle tielle. Ilmeisesti näiden tarkoituskin oli aikoinaan saada yhdistettyä tärkeimmät paikat mahdollisimman suoran tien kautta. Tärkeitä teitä siis armeijaa ja kauppaakin ajatellen. Nykyään tie näytti vievän pelloille ja ulkoilualueelle. Mutta niin vaan vastaan tuli perinteisiin pussihousuihin pukeutunut parrakas englantilaismies. Miten ne toiset vaan osaavatkin kantaa oman kansansa historiaa niin ylväästi? Ja toisaalta miksi sitä uutta ja erilaista pitäisi aina niin kovasti hankkia?

Olen vasta täällä asuessani alkanut tiedostamaan, että tosiaan monet kadut ja tiet ovat saattaneet olla historiallisestikin tärkeitä. Samalla tavalla se kai on Suomessakin. Turussakin. Pitääkin seuraavalla lomalla käydä tallaamassa katuja sielläkin. Ja pohtia ketä kaikkia hienoja herroja ja leidejä, professoreita on mahtanut niilläkin mukulakivikaduilla aikoinaan kävellä.

Siihen lomaan muuten on ihan vain pieni hetki enää!

Yksinkertaisten herkkujen äärellä

Kun työt ovat osana elämää ajatuksen tasolla lähestulkoon koko ajan, mutta käytännöntasolla vain säännöllisen epäsäännöölisesti sitä on aikaa ja energiaa pohtia mitä sitä illalla söisikään.

Ja kun on helle, joka muistuttaa Japanin hikisistä kesistä ja kun ottaa skype puhelun merten taakse ja vaihtaa kuulumisia kuin ennenkin teekupposen äärellä, sitä muistuu mieleen ne pienimmätkin arkiset asiat. Totta tosiaan ravitsin itseäni lähes joka työpäivä riisipalleroilla, joita onigireiksi kutsutaan. Tosin ne löytyivät siitä työpaikan alakerran konbinista.

Ei ole tullut samanmoista konbinia vastaan täällä, joten ei auttanut kun laittaa riisit kiehumaan ja jos unohtaa sen faktan, että ensimmäinen kattilallinen paloi pohjaan, niin riisin keittäminen ilman keitintä olikin helppoa kuin pyörällä ajo. Ja siinä samalla ehti pyöräyttää myös täytteen, jonka sinne riisipalluran sisään piilotti

Ja koska kyseessä ei ollut työpaikan lounas vaan illallinen kotona kahdestaan ajattelin, että pieni suupala makeaa ei ole ollenkaan pahaksi. Ja niinpä väsäsin alkusalaatin jälkiruokamansikat ja -banaani-kaurahiutalepyörykät ja asettelin ne näppärästi samalle lautaselle.

Nautin tekemisestä, nautin katsomisesta ja nautin syömisestä. Sitä kai se nautinnollinen syöminen on. 

Japanilaiset ystäväni tosin huomauttivat heti, että pitäisikö laittaa noria eli leväkääreitä tulemaan postissa...niin no, jos olisin ajatellut etukäteen olisin muistanut, että niitä on tuolla kaapissa. Eli katsotaan josko tässä taas jonain päivänä päästäisiin yksinkertaisten herkkujen äärelle :)

Näkkäriä

Oli tulossa ystäviä käymään ja jäämään ihan yöksi. Vähän ruokavaliosta kysellessäni sain vastauksen, että maidotonta ja gluteenitonta noudatetaan pääsääntöisesti. No, onneksi siinä oli tuo lisäys pääsääntöisesti, vaikka siitä jo meni pasmat sekaisin. Eihän meillä ole mitään gluteenitonta, kun mun pravuuri on ne aamun tuoreet sämpylät!!!

No hätä ei ole tämän näköinen, vähän näkkileipäreseptiä kun muuttaa niin siitä syntyy helposti gluteeniton versio.

2dl mantelijauhoa

2dl hirssihiutaleita

2dl riisihiutaleita

2dl auringonkukansiemeniä

2dl kurpitsan siemeniä

2dl seesaminsiemeniä

1dl pellavansiemeniä

suolaa

~6dl vettä

Sekoitetaan kaikki ainekset keskenään ja annetaan turvota. Siitä sitten muovaillaan itselle mieleisiä näkkileipiä. Voi myös levittää pelillisen, mutta silloin kannattaa muistaa paloitella 15-30 min. uunissa olon jälkeen. Lämmitä uuni 180 asteeseen ja laita näkkäripellilliset uuniin. Paista 45 min. Pidä uuninluukkua pikkiriikkisen auki tai availe luukku päästäksesi kosteuden ulos. Laske lämpötila 100 asteeseen ja paista vielä n.30 min. Anna jäähtyä ja nauti.

Maidoton jäätelöhuijaus

Tämä herkku on jostain blogien ihmeellisestä maailmasta löydetty aikoinaan, vahva veikkaus että alkuperä on Kaikki mitä rakastin-blogi. Saattaa olla myös jostain muualta, en valitettavasti pysty nyt muistamaan. 

Tiedä sitten onko tämä lämpö pehmentänyt pään vai se kun miettii valtavasti maidottomia herkkuja jäätelön tilalle, mutta tämä on yksi, joka ei petä.

Banaani-pähkinä-suklaa-jäädyke.

Tällä kertaa aavistin ja oikaisin. Laitoin banaanit pakkaseen hyvissä ajoin ennen mieliteon koittamista, joka kostautui pienellä sulatusviiveellä. Tässä odotellessa ehtisin nuolaisemaan loput maapähkinävoit eli hieman oikaisin ja käytin kokonaisia pähkinöitä, tällä kertaa kaapista löytyi maa- ja cashewpähkinöitä. Niin ja kaakaonibsejä ei sovi unohtaa. Nämä kaikki sekoitetaan tasaiseksi ja nautitaan.

Joskus saatetaan jakaa, jos toinen sattuu saapumaan paikalle riittävän nopeasti, oikeaan aikaan.

Lähes samanmoisilla aineksilla tein näitä jäädykkeitä myös aiemmin jäätelön uupuessa. Tosin aloitin sillä, että laitoin banaanit, maapähkinävoin ja luomusuklaan sekaisin. Jaoin tarjoiluastioihin ja pakastin.  Tiedä sitten johtuiko tästä järjestyksen muuttamisesta, maapähkinävoin käyttämisestä pähkinöiden sijaan vai luomusuklaasta, mutta maku oli hitusen parempi. Eli aina ei ehkä kannata oikoa....tai nuolla purkin pohjia juuri kriittisellä hetkellä.

Hellepäivän viettoa

On asioita, joita kaipaan Japanista enemmän kuin niitä muita. Yksi on helppo yhteys kuumana kesäpäivänä rannalle. Ja yksi on vihreä tee. Miten siellä onkin keksitty, että voi laittaa juoma-automaatteja aina niiden kauppojen väliin joka kadulle, että ihmiset eivät joudu kestämään janoaan liian pitkään. Ja siis harvemmin niistä tuli ostettua limpparia, sitäkin useammin makeuttamatonta kylmää vihreää teetä. Se jos mikä oli poikaa kuumana kesäpäivänä.

Ja kun helteet ovat tiensä löytäneet tännekin, niin tekaisin itselleni ensimmäisen kannullisen jäävihreääteetä. Makunystyrät ja kuivannut kurkku kiittävät.

Ja kun juoksukin on ollut kalenteriin merkattuna säännöllisesti viime aikoina ja sitä orjallisesti on tullut noudatettua niin uppoaa tällaiset juoksusarjakuvatkin.. Vähän jopa hymyilyttääkin :)

Maatilalla

Aiemmin hehkutin siitä kuinka ihanaa on, että kaupungista löytyy tori. Ja onhan se ihanaa, mutta ihanaa on myös se, että aina ei tarvitse lähteä kaupunkiin vaan ihan päinvastaisesta suunnasta, keskeltä peltoja ja metsiä löytyy jotain ehkä vielä parempaa. Maatila.

Tältä maatilalta saa tuoretta lihaa, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, juustoja sekä kananmunia... Sattuipa kerran vielä niin, että ne munat tulivat suoraan kanalasta eli olivat varmasti tuoreita.

Sen lisäksi paikasta löytyy kahvila, josta saa myös vähän tukevampaa ruokaa jos suuri nälkä on päässyt yllättämään. Siis jos tarkemmin mietin niin tästä paikasta pystyisin helposti ostamaan kaiken mitä päivittäin syön. 

Ja mielelläni siellä vierailenkin säännöllisesti jotain vähän hakemassa. Mielestäni on mahtavaa tukea pientä perheyritystä ja onhan se tunnelma ihan eri tuolla kuin keskellä kaupunkia kovassa vilinässä. Tuolla vain meinaa unohtaa, että pitää katsoa ympärilleen, koska yleensä siellä on muitakin ihmisiä.

Mieluiten tietenkin hakisin kananmunani omalla pihallani eläviltä kanoilta, kun aiempi pomoni, mutta kyllä tämä toisaalta riittää ihan hyvin omiin tarpeisiin.

Kuin myös.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vihreä Milano

Tänään kun talon kulmalta kaatuu puita palaan toukokuun Italian matkaan. Sinne kun ollaan kovaa vauhtia rakentamassa kerrotaloja, joissa on kerroksittain puutarhamaista vihreyttä. Mahtava idea, ajattelin talot nähtyäni ensimmäisen kerran.

Vihreys on kaunista ja itsekin aina koitan sitä tavalla tai toisella kotiini saada luotua, jos ei muuten niin sitten säännöllisesti uusia taimia hommaamalla. Ja nämä kasvit ilmeisesti ovat suunniteltu mm. auttamaan eristämisessä. Hienoa bioarkkitehtuuria, mutta kenen vastuulla on näiden viherkasvien elossa pito? Milanossakin kun lämpötila ja auringonpaahde ovat ainakin toisinaan aika tukaliakin, niin miten kasvit pysyvät vihreinä tuolla yläilmoissa pienissä purkeissa kasvatettuna, kun tuntuu, että maassakin ne kuihtuvat milloin mistäkin syystä...

Mielenkiinnolla odotan, miltä tulevaisuuden super city näyttää. Siihen asti tyydyn ihastelemaan itsepäisiä koiria pienissä puistikoissa ihan maantasalla ja nautin vihreästä ruohosta jalkojeni alla. 

Tosin oma nurmikkomme on jo aivan kuihtunut kun ei ole viikkoon satanut. Miten tässä nyt näin pääsi käymään?

Lisäää infoa täältä.