Illat tuntuvat pimenevän myös täällä. Aika kuluu enemmän ja enemmän kynttilän valossa. Niiden valossa on vain jotain taikaa. Ollut aina. Mielestäni mikään ei voita rauhallista hetkeä kynttilän luodessa hämyistä valoaan. Päivisin on vielä lämmintä. Ei siis tarvitse myöntää syksyn lähestyvän.
On paljon asioita, joita yhä kannan mielessäni Japanista. Eräänä iltana kaipasin sellaista kevyttä iltahenkäystä parvekkeelta. Kaipaan myös sitä lempeää ilmaa, kun näin loppukesästä päivän helteet väistyvät ja voi lähteä lenkille tai pyöräillä ympäri kaupunkia tuntien lempeän lämmön ympärillä. Kaipaan myös japanilaista kaupungin eläväisyyttä, joka kuitenkin on niin rauhallista. Kaivattua on tullut myös kaskaiden siritystä. Muistot elävät syvällä sydämessäni ja vaikka yhä välillä kyyneleet nousevatkin silmänurkkiin ja kurkkua kuristaa, tiedän eläväni yhtä elämäni unelmista koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti