2013-07-04

Kauneus

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Mutta katsoessaan itseään peilistä ja kauhistuessaan ei taida muiden silmillä olla paljon väliä.

Kaikki alkoi tämän vuoden helmikuussa kun huomasin silmäkulmani ihon kuivuvan ja alkaneen punoittaa mielestäni normaalia laajemmalti. Viime kesään asti olin hoitanut myös kasvojeni ihoa tarvittaessa Nivean perusvoiteella ja ajattelin, että tässä iässä olisi ehkä syytä lisätä aavistus naisellisuuspisteitä ja niin astelin ystäväni suosittelemaan Kiehl's:in myymälään ja ostin hyvin kevyen päivävoiteen ja yöksi vähän hoitavamman öljyn. Heikohkon ihonhoitoni taustalla siis oli, että jotenkin en aikoinaan Suomessa kokenut tarvitsevani sen kummempia tuotteita, Japanissa oli tuotteita, mutta monet valkaisevia ja kun kesät olivat hikisiä, eikä mikään ihonhoitotuote pysynyt oikein siinä missä sen oli tarkoitus pysyä eli juurikaan muuta kuin ripsiväriä ei tullut käytettyä. Ja ihoni voi oikein hyvin. Muutto Englantiin ilmeisesti laittoi ihoni kuivumaan ja kriiseilemään, totesin ja marssin jälleen hyväksi todetun Kiehl's:in myymälään ostamaan lisää ravinteita iholleni. Tiedä sitten oliko se hyvä vai huono juttu, koska nyt on käyty lääkärillä jo kahdesti. Tänään palattiin takataskussa kielto käyttää saippuoita ja meikkejä, kassissa vasemman puoleisen kuvan rasvat. Hydrocortison voide tuli jo viime kerralla.

Olen ollut ja olen yhä jokseenkin pulassa iho-ongelmani kanssa, koska ikinä milloinkaan ei ole ongelmaa ollut. Ei edes aknea teini-iässä. Ja nyt näytän pandalta punoittavine silmänympäryksineni. Hydrocortisoni auttaa hetkellisesti ainakin jollain tasolla, mutta en koe mieleiseksi koko loppuelämääni levittää sitä silmieni ympärille. Toisaalta tekisi mieli lähteä ihan täysin luonnonmukaiselle linjalle, mutta kun kookosöljyä olen tässäkin välillä kokeillut niin puhdistukseen kuin kosteutukseenkin eikä se ole muutosta tehnyt, en osaa oikein muutakaan kuin noudattaa lääkärin ohjetta.



Mikä sitten tämän ongelman aiheuttaa? Sitä en tiedä, eikä sitä ole lääkäritkään halukkaita lähteä tutkimaan. Täällä hoidetaan siis vain oireita. Olen siis itse lähtenyt kokeilulinjalle ja ensimmäisenä olen jättänyt pois maidon. Se tuntui lievittävän alkuun punoitusta, mutta kokonaan se ei ihottumaa poistanut.  Pohdinnassa onkin pitäisikö sitten jättää lihakin kokonaan pois. Olen kuullut senkin johonkin ihottumaan helpotusta antaneen. 



Vai voiko syynä olla asunto, jossa asumme. Voiko kosteus, jota tässä maassa riittää, olla syynä tällaiseen. Itsestäni tuntuu, että mitä aurinkoisempi päivä sitä parempi iho, mutta varmaksi en tätäkään mene sanomaan. 

Vai onko tämä kaikki vain uuden paikan luomaa stressiä?

6 kommenttia:

Vilijonkka kirjoitti...

Kurjan kuuloinen vaiva, mutta olisi tosiaan varmaan hyvä löytää sen aiheuttajakin, eikä vain hoitaa oiretta. Mulle tuli mmieleen homeet englantilaiset talot tuntien, tosin vain vuoden kokemuksella. Maalaisjärjellä ajateltuna kosteuden pitäisi olla vain hyväksi iholle. Toivottavasti syyksi osoittautuu jokin helposti vältettävä aine tai asia!

Uusi Aamu kirjoitti...

Vilijonkka,
Niin siis nurissa muhivaa kosteutta tarkoitinkin. Taisin olla vähän epäselvä sanoissani. Tokion kosteushan taisi vain olla hyväksi iholle, mutta täällä pelkään sen aiheuttaneen vain hyvän kasvupohjan vanhassa talossa. Olisikin joku helposti vältettävä asia, sormet ristissä odottelen vastauksen löytymistä.

Heli kirjoitti...

Syötkö nykyään jotain sellaista, mikä ei kuulunut (lähes) ollenkaan ruokavalioosi Japanissa? Varmaan olet tätä jo miettinytkin...

Entäpä jos kokeilisit puhdasta jojobaöljyä? Olen kuullut ihmisten käyttävän sitä erilaisiin iho-ongelmiin aknesta aina kuivaan ihoon ja vauvan vaippaihottumaan asti.

Anonyymi kirjoitti...

Olen kuullut monilta, että Japanin ilmasto/ruokavalio nuorentaa ja hoitaa ihoa. Ja olen tätä ilmiötä itse todistanutkin, kun pian kuusikymppinen appiukkoni palasi kuukauden Japanin reissultaan ja takaisin tullessaan näytti alta nelikymppiseltä. Toki hän japanilaisena näyttää muutenkin silmääni ikäistään nuoremmalta, mutta silti muutos oli todella valtava, huh!

Uusi Aamu kirjoitti...

Heli,
No noita ruokajuttuja on tullut pohdittua, mutta en oo keksinyt muuta selitystä, kuin että ruoka on täällä tuotettu. Voisiko nämä käyttää niin paljon enemmän jotain aineita tuotannossa (siis kasvatuksesta ihan myyntipöydälle asti), että se aiheuttaisi tällaista, en tiedä. Ja kun kuitenkin ostetaan mahdollisimman paljon orgaanista tavaraa.
Jojobaöljyä en ole kokeillut. Taidankin ottaa sen seuraavaksi käyttöön, jos tämän hetken tuotteet eivät ota purrakseen. Mahdollisimman luonnollisin keinoin olisi kiva edetä, mutta tällä kertaa näin.

Anonyymi,
Niin siinä Japanissa on jotain ihmeellistä. Ja jotenkin on ihan sääli miten länsimainen kulttuuri siellä on leviämässä yhä enemmän. Onneksi kuitenkin siellä perinteet ovat syvällä ja varsinkin ruoka-asioita siellä pääsääntöisesti pidetään tärkeänä. Voi, appiukkoasi, ilmeisesti ei tällä hetkellä asu Japanissa kuitenkaan? Pitäisikö itsekin lähteä nuorennus-/ihonhoitokuurille Japaniin ;)

Anonyymi kirjoitti...

Appiukko asuu Suomessa perheineen ja perheessä syödään kyllä hyvin japanilaisesti, toki joskus pastaakin. Mutta ehkä siellä on joku muukin taika kuin se ruokavalio?