Elämän hienous

Silloin, kun tuntuu todella onnettomalta, ei mistään tule mitään. Ja vaikka kuinka yrittäisi pitää negatiiviset ajatukset poissa ja kääntää lauseita positiivisiksi siten, ettei asiaa vääristäisi, ei se ole helppoa olla lisäämättä loppukaneettia, jossa kumoaa kaiken.

Mutta sitten tulee päivä, jolloin huomaat, että jopas jotain olihan se hienoa olla ehkä hieman omapäinen ja rohkeakin. Onnellisuusprosentti on noussut pilviin. Olkapäiltä on poistunut paino ja rinnasta puristava tunne, on aikaa ja kykyä vain maata aamulla sängyssä ja kummastella miten ihmeellistä kaikki onkaan.

Se todella on hyvä joskus luottaa siihen omaan vaistoon, koskaan ei muuten ole liian myöhäistä, ja suojata itseään hieman. Koska ei sitä myöhemmin kukaan tule palkitsemaankaan, että olet jaksanut ja pystynyt olemaan pitkään vähemmän onnellinen kuin olisi mahdollista olla. Mutta itse pystyt palkitsemaan itseäsi sillä keveydellä, joka onnellisuutesi sinulle tarjoaa. Ja joskus se voi olla vain mahdollisuus maata nurmella aurinkoisena päivänä ja ihmetellä pilviä, miten ne tänään ovatkin tuollainen hento peitto.

Ja vähän katsetta kukkiin päin kääntäessään siristyvät silmät, koska aurinko sieltä puskien takaa pilkottaa ja lämmittää. Siitä sitä voi ihan nousta, jos siis jaksaa, ja hipsiä nuuskimaan kukkia ja jatkaa kävelyä seuraavan puskan luo ja toistaa ihailu.

Ja jos ei jaksa nousta, voi aina laittaa aurinkolasit silmille ja erästä eritavoin julkisuudessa ollutta henkilöä lainaten todeta, että: "Elämä on ihmisen parasta aikaa!"