2012-03-14

Rajoja?

Eräänä päivänä kävin keskustelua työkaverini kanssa Tokiosta ja sen ihmisistä. Hänellä oli vahva mielipide siitä, että ihmiset näyttävät samalta, koska heidän ei anneta olla omia itsiään. Työpukeutumisessa täällä onkin aika kovat kriteerit ja saattaahan olla, että myös hiusten malliin yritetään vaikuttaa. Mutta aina löytyy niitä, jotka siitä huolimatta kulkevat omia polkujaan.



Sitten eräs ilmiö, joka myös herättää mielipiteitä on se, että kun jotain uutta tulee kaupunkiin tai kauppoihin, sinne jonotetaan. Olen aivan varma, että tämä kansa pitää jonottamisesta enemmän kuin ehkä siitä mihin sillä jonottamisella päädytään. Myöskin tämä kansa on uteliasta, jos katsot ylöspäin, katsoo ohi kävelijät varmasti myös, jos jossain on jono niin tietenkin sitä pitää tietää mitä siellä jonotetaan. Ja jos jotain fanitetaan sitä fanitetaan sitten kunnolla. Akihabaraan on tullut joskus viime vuoden puolella paikallisen bändin fanikahvila/kauppa ja sinnehän sitten jonotettiin kolmessa eri ryhmässä. Ei sinne niin vaan sisään päästä. Vieressä oleva Gundam ei vedä "enää ketään".


Hyvänä esimerkkinä voisi sanoa esim. tämän viikon perjantain myyntiin tulevan uuden iPadin valmistelut. Kaikki työntekijät on valjastettu töihin koko päiäväksi ja kaikki ovat siis valmiina myymään. Ja ottamaan vastaan jonottavan kansan

Eli toisaalta kansa ajattelee, että minäkin kun muutkin. Toisaalta taas halutaan erottua. Kaksipiippuista on.



2 kommenttia:

Pihla kirjoitti...

Tarve erottua johtunee juuri siitä, että ns. tavallisessa elämässä ollaan samanlaisia eikä erotuta toisista. Haku ryhmäytyä, mutta joskus erilaistuminen sitten ottaa vallan.
Tuntematta enempää japanilaista kulttuuria, tämä erilaistuminen varmaankin vaatii enemmän rohkeutta, verrattuna suomalaisiin.

Tämä erottumisen tarve on varmaan luonut Animan ja Mangan.

Uusi Aamu kirjoitti...

Pihla,
Varmastikin niin on, että vaatii enemmän rohkeutta. Tai niin on varmaan ollut aiemmin. Itselläni taas on tunne, että täällä on helpottavaa kun periaatteessa voi laittaa ylle mitä vaan, koska porukka kuitenkin on sen verran värikästä.