2011-02-25

Kauan odotettu

Eipä ole paljon mahtavampaa fiilistä kuin tänään. Suljin työpaikan oven ja aloitin loman. Ja se alkoikin vauhdikkaasti. Iltapäivä kului maisemareittejä junalle rakentaen ja autokisoihin Kaliforniassa käyden. Valitettavasti mun auto oli kovin väsy perille päästyään, ei se enää jaksanut kisata. Ehdin sentään nauttia kupin kahvia välissä.

Ilta kului lähes yhtä vauhdikkaasti. Piti kaivaa esiin rinkka, toppahousut, monot, pitkikset, fleecet... Huomenna pitää ehtiä koneeseen ennen nousua ja määränpäänä on...






Hokkaidon Niseko!

Vihdoinkin lunta! ...edes viikon verran. On sitä jo ehditty tämän talven aikana kaipaamaankin :)

Tämä paikka lyö Suomen rinteet ihan mennen tullen. Vuosi sitten joulunaikoihin vietettiin siellä 10 päivää, joka päivä satoi uutta lunta. Lumi oli todellaki aivan puuterimaista. Vaikka ihmisiä oli paljon, ei rinteistä koskaan tullut jäisiä. 

Saas nähdä miten taas pysyy pystyssä vuoden jälkeen :) 

Mukavaa ja nautinnollista viikonloppua kaikille! 

Kevät!

Kohta se on täällä! 



Ja aina odottaa koska matkan varrella olevat kirsikankukat ovat kukassa...nyt jo luumupuut kukkivatkin. Tänään oli jo 20 asteen tienoilla lämmintä. Ei tarvinnut hanskoja tai pipoja pyöräillessä, ihanaa!

Jotta kenellekään ei iskisi kateus kerrottakoon, että huomiseksi on luvattu taas alle 10 asteen lämpötiloja eli ihan vielä ei sentään sukkahousuttomat kelit alkaneet.

2011-02-24

Bear Bond Espresso

"Tokion parasta espressoa!" mainosti joku jossain kahvilablogissa joskus. No tottahan toki siellä oli käytävä ja näin matka suuntasi Shimokitazawan asemalle ja sieltä sitten suunta pohjoiselta exitiltä kahvilaan.




Eikä se blogin kirjoittaja ihan väärässä ollut, herkkua oli! Japanilaiset juovat kahvia ja Starbuckseja täällä on joka kulmassa. Vaikka Stabasta saakin namia soijalattea, ei se silti vedä vertoja tälle vasta jauhetulle herkulle. Ja on siellä sen verran tullut käytyä, että kasvot ovat jääneet jo kahvilan pitäjien mieliin :)

Paikka on todella suosittu ottaen huomioon sen, että sisälle mahtuu max.10 ihmistä istumaan, eikä siellä ole myynnissä lainkaan kahvileipää. Aina viikonloppuisin sinne on jonoa, kesäisin vielä pidempi. Onneksi sieltä saa lattet myös mukaan ja kesäisin tietty jäillä :)

Lisää infoa paikasta löytyy http://www.bear-pond.com/. Nykyään paikassa ei saa ilman lupaa ottaa kuvia, mutta nämä kuvat on napsastu ennen kuin sellaista kieltoa tuli...lienenkö tehnyt nyt väärin kun olen ne julkaissut...

2011-02-23

Kappan printing

Täällä ollessa olemme myös erään onnekkaan nettisurffauksen jälkeen päätyneet Kohopainanta-tapahtumaan. Ja siitä se sitten lähti, ensin painatettiin yhdet kutsut Miki-sanin pajalla. Ja pitää sanoa, että jälleen oli japanilaisten ystävällisyys ja auttamisenhalu kohdillaan. Kohopainanta-tapahtumassa juttelimme yhdelle henkilölle niistä kutsuista, hän taas haki paikalle henkilön, joka tietää vähän enemmän asiasta. Hetken päästä paikalle haettiin joku ranskalainen, koska hän osasi aavistuksen paremmin englantia kuin nämä paikalliset. Sen jälkeen soitettiin vielä yhdelle henkilölle, joka sitten suositteli tätä Miki-sania, joka ei ollut läsnä. Ja näin lopulta saatiin selville hyvät askartelu-/paperikaupat, sovittiin suunnittelupäivä ja sitten ne kutsut jo oli meillä postitettavaksi.





Televisiostakin tuttu Miki-san seuraamassa painamista.

Kelpaako tällainen jälki?

 ..ja vähän myöhemmin vielä käytiin kokeilemassa mitä se touhu itsetehtynä oikeasti on.

Ensin levitetään muste.

Paikoillanne, valmiit...



...paina!

Lopputuloksen tsuumailua.

Ja se oli aivan tosi kivaa! 

Kuviakin tuli paljon otettua, kiitos paikalla olleille, jotka ikuistivan mut työn touhussa :) Tämä oli yksi kokemus, jota en ollut koskaan uskonut saavani kokea. Eikä siis sen enempää ollut pieneen päähäni toteuttamistasolla pälkähtänyt. Nyt tuntuu, että pitäisi päästä enemmän oppimaan kyseistä taitoa...Sitten isona, kun on se iso talo, jossa on mm. tila ommella, nikkaroida, musisoida, joogata, kokata suuressa keittiössä, ym., ym. niin sinnehän voisi hankkia myös tuollaisen pienen painokoneen... Kaikki tietäisi millaiset kortit meikäläiset laittaisi sen jälkeen tulemaan...kaikkina mahdollisina muistamispäivinä :)

2011-02-21

Sairausputkea

Kaikki sai alkunsa vajaa neljä viikko sitten alkaneesta äänen menetyksestä, joka ilmeni keuhkoputkentulehdukseksi, josta parannuttuani ja pari kuumeetonta päivää vietettyäni sairastuin korkean kuumeen kautta vatsatautiin. Siitäkin parannuttiin onneksi. Nyt kun neljäs viikko on puolessa välissä ja yhä vaan kuume tulee ja menee kurkkukivun ohella, painelin toistamiseen lääkäriin.

Täällä lääkäriin menossa parasta on se, että ei tarvitse varata aikaa. Voi vaan mennä ja odottamaan joutuu 10-15 minuuttia. Toinen hyvä juttu näissä lääkäriasemissa on se, että niitä on melko tiuhaan. Selkisi viikonlopun aikana, että tuossa meidän kanssa periaatteessa samassa rakennuksessa on myös tällainen lääkäriasema. Pääsääntöisesti näitä pieniä lääkäriasemia pyörittää siis se yksi lääkäri, perustaja. Ja sitten saattaa olla useampi hoitajia...tai sitten vain yksi. Tässäkin paikassa on kuitenkin röntgenmahdollisuus ja jos ihan oikein ymmärsin saisi siellä tehtyä mammografiankin...tai sitten se tarkoitti, että se lääkäri vaan on kykeneväinen siihen, mistä sitä aina tietää mitä niissä lapuissa lukee, etenkään kun siihen ei ollut tarve mennä.

Jännä oli huomata se, että lääkäri erikseen kurkkasi ulos huoneestaan kuullessaan siellä olevan jonkun nuoren ulkomaalaisen. Taisi olla ensimmäinen kerta lääkärille kun näki suomalaisen, sen verta paljon tuli asiaan kuulumattomia kysymyksiä. En tiedä miten lääkäri Suomessa toimisi, jos sinne tulisi joku joka kertoisi ensi muutaman viikon sairasputkestaan ja sen jälkeen vaan haluaisi tarkistaa korvat, ettei niissä ole tulehdusta. Ei ollut tulehdusta ja kaikki vaikutti kaikin puolin hyvältä, mutta tällainen kasa lähti lääkkeitä kotiin mukaan
Lisäksi kehotettiin syömään myös ne edellisestä satsista syömättä jättämäni allergialääkkeet plus ne toiset, joiden tarkoitusta en vieläkään ihan täysin ymmärrä. Tässä satsissa on antibioottia, vatsalääkettä x2, kuumelääkettä ja kurlauslääkettä.

Sairaslomasta ei tietenkään ollut puhettakaan vaan mahdollisimman nopeasti lääkkeillä kuntoon. No onhan tässä sairaslomaa jo vietettykin, mutta jos ei ole tulehduksen merkkiä muuta kuin lievä kuume niin miksi mä syön antibioottia. Mä tavallaan kannatan ennemmin jonkun taudin lääkitsemistä kuin pelkkien oireiden. Enkä ihan hirmuna hihku taas tuosta lääkemäärästä...huoh... Toisaalta pakko se kai on luottaa täälläkin lääkäreihin.

Sen lisäksi mitä tuolla aluksi kerroin, on hyvää näissä lääkäreissä/apteekeissa myös se, että jos on japanilainen vakuutus, on lääkärissä käynti ilmasta ku makkara. Tämän päivän lääkäri + lääkkeet yhteensä 18 euroa. Tosin siitä lähti vähintään toiset samanlaiset pois sen vakuutuksen kanssa.

Kaikista näistä hyvistä puolista huolimatta, olisin nyt valmis siirtymään takaisin normaaliin, energiseen arkeen ja lopettamaan tämän sosialisoimisen ja tutustumisen lähilääkäreihin.

2011-02-20

Yoyogi puisto (代々木公園)

Yoyogi puisto on yksi Tokion suurimmista ja varsin usein lämpimimmillä ilmoilla sinne tulee itsekin pistäydyttyä. Varsinkin kun haluaa ulos, mutta ei varsinaisesti kaupunkiin ja kun aika ei riitä kauemmas lähtemiseen. Tietenkin tähän vaikuttavana tekijänä on puiston sijainti. Asemista lähimpänä se on Harajukua, mutta myös Shinjukun ja Shibuyan asemilta sinne on kävelymatka.

Puistoon kertyy varsin usein etenkin viikonloppuisin varsin paljon ihmisiä viettämään aikaa ystävineen tai perheineen. Toiset heittelee frisbeeta, toiset potkii palloa, toiset lennättää lennokkia, toiset viettää piknikkiä, toisinaan ryhmä nuoria kisailee erilaisten kisojen merkeissä, joku treenaa soittamista, toinen taas on jo vakuuttunut taidoistaan ja esittelee sitä jo muille. Mikä vain on mahdollista.





Jos kaiken sen vihreyden keskellä unohtaa olinpaikkansa, niin siitä muistuttaa puiden takaa kohoavat pilvenpiirtäjät.

2011-02-19

Nuudeleita ja vihreää kolaa

Japanissa syödään paljon erilaisia soppia ja erityisesti nuudelisoppia. Niinpä sitä itsekin ajoittain eksyy ryystämään sitä nuudelia siihen paikallisten viereen...mä en kyllä vielä osaa.

Soppia on tyyppiin raamen, joka tulee käsittääkseni Kiinasta. Siihen kuuluu pääpiirteissään nuudeleita ja possun viipale. Ja se pitää syödä ryystäen kovalla äänellä. Se on merkki siitä, että se on hyvää. Yleensä paikalliset ovat syöneet oman annoksensa siinä kohtaa kun itse vasta puhaltelee ekaa annosta ja varovasti näykkäilee, kuumaahan se soppa on.


Sitten on tsukemenit. Joissa sisältö on jokseenkin sama, mutta ne tulee erikseen. Siis soppa, lihat ja nuudelit. Yleensä soppa on kuumaa ja nuudelit ja liha kylmää, pystyy syömään siis suht rivakkaa tahtia. Tämä vasta herkkua onkin. 

Nämä on ruokalajeja, joita harvemmin saa mistään kasvisversioina. Ainakaan ympäri vuoden. Mutta tänään jälleen kerran todettiin, että ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, koska tällainen tsukemen paikka, josta löytyi myös kasvis"täytteillä" löytyi aivan kulman takaa.



Vegeateriaksihan tätä ei voi kutsua, koska onhan tuo soppa kuitenkin tehty (tai ainakin maustettu) lihasta. Mutta oli se vaan huisin hyvää. 

Kotimatkaa vauhdittikin vihreä kokis. Kuulemma on tehty hedelmistä, väriaineeton, kofeiiniton sekä säilöntäaineeton. Ei kehoin Cola-tekstiä kantava juoma.