Inkivääripossua ja misokeittoa

Kuten joka perjantai (tai lähes joka perjantai, aikataulujen mennessä yksiin) myös tänään tapasin yhden paikallisen ystäväni. Yleensä käymme yhdessä lounaalla ja sen jälkeen kahvikupposen ääressä kuluu jokunen tovi. Mutta tänään sovittiin, että keitän kahvit ja hän tulee meille. Neljän tuntia kului hujauksessa ja juuri ennen hänen kotiin lähtöään kysyin mikä olisi ihan perus japanilainen kotiruoka. Ja vastaus oli inkivääripossu. Samalla päätin tämän päivän illallisemme ;)

Kaikki lähti siitä, että kerroin etten ollut kertaakaan (monesta aikomuksesta huolimatta) tehnyt miso-keittoa. Miso-keitto on yksi japanilaisen ruoan perusosa ja he syövät/juovat sitä päivittäin, sitä tulee myös japanilaisissa ravintoloissa aina ruoan mukana. Itselleni sen valmistustapa on tähän päivään asti säilynyt epäselvänä.

Perus miso-keiton ainekset

Miso-keiton pohjana on neste, dashi, johon sekoitetaan misotahnaa. Dashia saa ostettua valmiina joko jauhe- tai nesteversiona, mutta tällä kertaa tein sen täysin itse. Ja se oli helppoa kuin mikä! Eli kahden hengen annokseen tarvitaan: 

2 kuppia vettä 

1(-2) 10 cm palaa kombua (kuivattua merilevää)

pari kourallista katsuobushia (kuivattuja tonnikalan suikaleita)

Ensin mitataan vesi kattilaan, laitetaan sinne kombun pala likoamaan 15 minuutiksi. Sen jälkeen se kiehautetaan, lisätään katsuobushi, otetaan levy pois päältä ja odotetaan niin kauan, että katsuobushi on painunut pohjaan eli kostunut kokonaan (n. 5min). Tämän jälkeen liemi on muuttunut vähän kellertäväksi/kullan väriseksi. Kombu ja katsuobashit poistetaan ja näin on dashi valmis.

Tällä kertaa tein yksinkertaisimman version miso-keitosta mitä vaan voi eli lisäsin pelkkää tofua. Eli kun dashi on valmis, lisätään tofu. Itse leikkasin tofun melko pieneksi. Jostain syystä mun mielestä siten paljon herkullisempaa kuin jos ne jättää kovin isoiksi paloiksi.  Annoin niiden olla niin kauan, että ne lämpenivät. Ja sen jälkeen lisäsin misotahnan. Ja avot, se oli siinä. Ja tuli herkkua :) 

Jos misokeittoa ei syödä ihan heti, ei kannata tehdä sitä ihan valmiiksi asti. Eli ei kannata lisätä misoa. Mison lisäämisen jälkeen ei kuulemma kannata enää keittoa lämmittää. Ja ainakin mun mielestä keitto on parempaa lämpimänä kuin kylmänä. Eli juuri ennen syömistä sitten vaan vähän lämmittää keittoa, ottaa levyn pois päältä ja lisää misotahnan.

Katselin vähän myös tietoa misokeitosta. Ja Wikipedia kertoo, että misokeitto ja valkoinen riisi on myös monen japanilaisen perusaamiainen. Yllättävä tieto itselleni oli, että Japanin kansallisen syöpäkeskuksen tutkimusten mukaan misokeiton syöminen vähentää tai poistaa kokonaan mahdollisuuden sairastua rintasyöpään. Keiton suurin hyöty on korke omega 3:n ja 6:n määrä. Eli herkullisuuden lisäksi myös hyötyjä näyttäisi olevan.

Samalla kun valmistin misokeittoa, valmistin myös riisin ja inkivääripossun. Yhteensä aikaa kului vajaa tunti ja kauiten tästä valmistui riisi eli nopea ja helppo ateria.

Tämän päivän muistutus oli, että kysyvä ei tieltä eksy. Sain tarkan reseptin, ostoslistan ja vielä henkilökohtaisen oppaan kauppaan eli kyllä kannatti kysyä! Pitänee kysellä useamminkin jos saa yhtä hyviä ohjeita aina :)

Oni wa soto! Fuku wa uchi!

Tänään oli jälleen aika yhdelle japanilaiselle matsurille, mamemakille. Eli papujen heittämiselle.

Täältä

Tänään helmikuun 3. päivä perheet saattelevat talven paholaisen ulos ja toivottavat hyvän onnen sisään. Ja se tapahtuu niin ikään papujen heittelemisellä. Perheen pää (täällä kun ollaan tarkoitetaan sillä miestä) tai vaihtoehtoisesti vanhin poika, joka on syntynyt tämän vuoden kiinalaisen horoskooppimerkin alla heittelee papuja kaikkiin huoneisiin ja myös ovista ulos laulaen tuota otsikon mukaista sanomaa. Joka suomeksi olisi jotakuinkin "Paholaiset ulos, päästäkää onni sisään!". Tätä rituaalia voidaan toteuttaa myös niin - etenkin lapsiperheissä, että (useimmiten) isät pukevat ylleen paholaisen naamarin ja muu perhe näin heittää papuja tätä hahmoa päin ja näin karkottavat pahan hengen kodistaan. Lisäksi ovia saa paiskoa. Pääasia, että ne on varmasti kiinni.

Tänään kun töiden sijasta olinkin matkalla lääkäriin kuulin jo melkein kotiovelle asti "Oni wa soto! Fuku wa uchi!". Tyytyväisenä siihen, että olin napannut kameran mukaan lähdin ääntä kohti. Ja lähimmän mahdollisen temppelin pihalla tapahtui...taitaa olla perheille siivouksellisesti helpompaa siirtyä temppelille kuin hoitaa pahan hengen karkoitus kotona.

Ikäjakauma oli vauvasta vaariin. Paikalle saapuessani istuivat/kyykkivät lapset jo eturivissä. Ja niin sitä ihmiset sitten lipuivat pelipaikoille pikku hiljaa ja lopulta oli kassit avoimena vastaanottamassa papuja, mandariineja, karkkeja... Itselleni tuli ihan penkkarifiilis, hih. Samalla lailla sitä on joskus itse odottanut koulun pihalla tai kaupungilla, että abit heittäisivät pari karkkia ihan siihen mun viereen. Oikeasti tätä on myös verrattu eurooppalaisissa häissä tapahtuvaan riisin heittoon. Ja kyllä ne ihmisten pussukat täynnä olivatkin kotiin lähtiessä! Kaikki eivät tosin lähteneet kotiin, vaan varsinkin vanhempi väestä siirtyi sisätiloihin. Sinne en enää seurannut, enkä siis myöskään tiedä mitä siellä tapahtuu. Veikkaan, että papujen syönti voisi olla yksi mahdollisuus. Koska "rituaalin" lopuksi kuuluu syödä omiä ikävuosiaan vastaava määrä papuja, hyvän onnen takaamiseksi. Ymmärrän vielä lapset, mutta entäs ne iäkkäämmät... 

Mitkä tahansa pavuthan eivät tähän onnen tuojaksi kelpaa vaan kyse on valkoisista, kuivatuista soijapavuista. Vaikka nykyaikana pähkinät ovatkin vähän tulleet papujen tilalle.

Aamulla harmittelin, etten päässyt lähtemään töihin ja sitä kautta niille suuremmille tapahtumapaikoille, mutta täytyy sanoa, että ainakin nyt pääsin lähelle. Katsotaan millainen vuosi tulee kun olin vain katselijan roolissa. Enkä ole pavun papua syönytkään...

Taidetta

Kuvissa ovat Tokion Harajukussa sijaitsevan kahvila/design gallerian, Design Festan rappuset. Sinne saa kuka tahansa mennä esittelemään omaa taidettaan viikoksi. Silloin kun kävin siellä tapasin siellä erään ruotsalaisen, joka oli tullut esittelemään omia teoksiaan. Valitettavasti sisältä en ymmärtänyt/uskaltanut ottaa yhtään kuvia. Mutta mielenkiintoinen paikka se on ja ilmainen. Kovin pieni paikka on, mutta ei se haittaa. Joskus näkee tosi eriskummallisia asioita, joskus vaan vähän eriskummallisia.

Toinen mistä ei ole kuvaa, mutta minkä näin tänään kävellessäni kauppaan. Joudutte siis kuvittelemaan. Kyse on tiemerkkien maalauksesta, siis niiden valkoisten viivojen esim. suojatiet. Näin siis ensin kahdeksan valkopukuista miestä seisovan keskellä tietä. Osa ohjasi liikennettä ja kumarteli, osa vaan seurasi mitä tapahtuu ja yksi käveli ja työnsi kärryä. Kärryä, jonka pohja hipoi maata ja oli pienellä liekillä. Hetken ihmettelin, että mitäs, kunnes huomasin, että nehän maalaa niitä viivoja uudelleen. Tapahtuuko se käsipelillä muuallakin vai työllistetäänkö täällä näin vain useampi ihminen?

Kauppareissu oli ensimmäinen ulostautuminen kotoa sitten perjantain. Teki hyvää. Ja silmätkin oli auki ihan eri lailla.

"Mä lähden silittämään paitoja..."

Näin vastasi pari vuotta sitten kaikille kummastelijoille, jotka pohtivat että "Kun sun mies on kaiket päivät töissä ni mitä sä siellä teet??". Ja varsinkin niille tuntemattomille, kavereiden kavereille, joille mun mielestä ei ehkä tarvinnut myöntääkään, ettei mulla oikeasti ollut aavistustakaan mitä mun elämä tulee muuton jälkeen olemaan. Vähän vähemmän huumoria sisältävää vastausta "Opiskelen kieltä ja kulttuuria", käytin sitten vähän totisemmissa tilanteissa. Ja itseasiassa lopulta aika usein, koska eräs tuntematon herrasmies, ystäväni kaverin kaveri ei voinut sietää ajatusta, että lähdin niin kevytkenkäisesti liikkeelle, etten oikeasti tiennyt miten päiväni vietän. Ja että olisin lähtenyt vain silittämään paitoja ja jättänyt Suomen sen vuoksi taakseni...

Mutta tosiasiassa pyykkiä on tullut pestyä, ihan kuten Suomessakin, ja paitoja on tullut silitettyä. Olen huomannut, että toisinaan se on hyvinkin mukavaa puuhaa, rypyt suoristuu kuin itsestään kun silityrautaa edes näyttää. Mutta toisinaan rypyt ovat syntyneet ollakseen, eikä auta höyry eikä uudelleen kosteutus. Silloin miettii, eikö olisi taas kannattanut silittää ne paidat heti kun ne sieltä koneesta nosti. Koska fakta on, että silloin ne siliää parhaiten. Etenkin kun pesukoneemme kuivaa paidat lähes kuivaksi linkouksellaan.

Erikoisen tehokkaan linkouksen lisäksi mielestäni erikoista on se, että pyykkikoneella ei saa säädettyä veden lämpötilaa. Tästä johtuen pesemme kaikki pyykit kylmässä vedessä. Etenkin näin talvella se kylmävesiputkissa kulkeva vesi on oikeasti kylmää. Tästä seuraa se ongelma, että kun paita oikeasti on likainen, ei se puhdistu. Aluksi mietin, että onpa ekologista kun ei kuluteta sähköä siihen veden lämmittämiseen. Mutta kyllä se vaan harmittaa kun pesee paidan ja, kun on pistämässä sitä ylleen, huomaa ettei se ole puhdas laisinkaan. Toinen ongelma syntyy, jos erehtyy ostamaan pulverimaista pyykinpesuainetta. Eihän se liukene kylmässä vedessä lainkaan ja näin saat pesuaineet uusiokäyttöön rapsuttaen ne märistä tai jo kuivuneista vaatteista.

Tähän jonkinlaiseksi vastaukseksi on sitten kehitetty jos jonkinlaista pyykinpuhdistusainetta, ekologisuudesta en sitten enää osaa sanoa mitään. Löytyy myös pesuaine kylmällä vedellä pestäville vaatteille eli 30 asteen vaatteille, lisäksi niitä tahranpuhdistusaineita on omansa kauluspaitojen hihansuille ja kaulusosalle sekä myös ruokatahroille. Olen niitä joitain koittanut enkä varsinaista eroa tuotteiden välillä ole huomannut.

Yrityksen ja erehdyksen jälkeen olen oppinut pesemään pyykit puhtaiksi. Ainakin useimmiten. Oikeastaan sitä lämmintä vettä kaipaa enää vain pestessä petivaatteita ja pyyhkeitä.


PS. Nyt jos tapaisin saman alussa maintsemani tuntemattoman Herran uudelleen kertoisin hänelle, että alunperin hänen kysymyksenasettelunsa vuoksi jouduin vastaamaan jotain tekemistä. Mutta oikeastihan, jos tietää haluavasi elää tietyn ihmisen kanssa, pitää sen vuoksi tehdä päätöksiä ja ehkä joidenkin mielestä silloin uhraa jotain. Itse tiesin, että en lähde tänne rakentamaan vain ja ainoastaan omaa elämää vaan elämää yhdessä mieheni kanssa. Eikä päätös jättää Suomi ja ystävät taakse tunnu uhraukselta. Rikkautta on huomata, että perhe ja ystävät siellä säilyvät ja omasta itsestä on kiinni miten yhteys säilyy. Ja niinhän se on arjessa aina.

Eli hyvä tuntematon Herra vastaukseni kuuluu: "Lähdin tänne elämään mieheni rinnalla. Nauttimaan siitä, että saan elää arkea hänen kanssaan. Tutustumaan uuteen maahan ja kulttuuriin, kieleen yhdessä hänen kanssaan. Lähdin hänen kanssaan, mutta tämän myötä on minusta tullut vahvempi, rohkeampi ja itsenäisempi, mitä minusta olisi koskaan tullut jos olisin jäänyt Suomeen."

Flunssalääke

Nyt kolmen päivän jälkeen olen valmis kokeilemaan "järeämpiä" konsteja.

Ja siihen tarvitaan inkivääriä, sitruunaa, kuumaa vettä ja hunajaa. Inkivääristä leikataan paloja. Ja haudutetaan kuumassa vedessä n.10 min. Itse tosin annoin olla lähemmäs puoli tuntia eikä siltikään maku ollut liian vahva...taitaa olla makuaisti kateissa.

Maustetaan sitruunalla ja hunajalla. Tosin tässäkin kohdassa poikkesin ohjeesta enkä lisännyt sitä lainkaan. Eikä se sitä mielestäni kaivannut, vaikka oikeana syynä olikin tiukka hunajapurkki, mitä en saanut auki. Nautitaan mieltä kohottavasta kupista.

Tällaista rohtoa join tällä kertaa, katsotaan auttaako. Ainakin se lämmitti, jos ei muuta. Ja kun lounaan kuittasin riisillä ja suklaalla, piti illaksi saada jotain terveellisempää. Ja niinpä mieltä ja kehoa lämmittämään kehkeytyi herkkuiltapala.

Itsetehdyt karjalanpiirakat munavoilla ja perusvihersalaatti. Namskis! Ja ainakin tämän päivän kuppi on mieltä kohottavan värinen; oranssi hattivattimuki :)

Hiljainen viikonloppu

Miten sitä pitääkään itsestään selvyytenä puhumista ja omien ajatusten julki tuomista. Tämän viikonlopun aikana senkin arvo kuitenkin muistui mieleen. Pienetkin joot ja eit kun olivat tuskan takana. Samoin myös syömiset ja juomiset. Ääni lähti lomalle perjantai-iltana ja palasi sunnuntai-iltana kovin voipuneena takaisin, ei tainnut olla kovin rentouttava loma. Valitettavasti tuliaisiksi se ei suinkaan tuonut valtavaa määrää energiaa ja luovuutta niinkuin toivoin vaan yskän ja nuhan. Kuume olisi vissiin painanut liikaa.

Kuva täältä

Eilen vielä kuvittelin tänään jo matkaavani töihin, mutta viime yön vietin niiden tuliaisten seurassa ja siten tämän aamun olo oli entistäkin voipuneempi. Eikä se äänikään vielä työkuntoinen ollut. Siispä ilahdutin pomoa äänen (pihinän) tunnistus leikillä ja ilmoitin viettäväni ainakin tämän päivän kotona. 

Kuva täältä

Erikoista tässä on se, että elämäni ensimmäisen ääni lähti flunssan vuoksi loppuvuodesta. Ja nyt jo uudestaan. Aloin miettimään, että missä on vika. Viime aikoina kun olen pyrkinyt lisäämään sekä kasvisten syöntiä että liikuntaa, juurikin sen vuoksi, etten kipeäksi enää tulisi. Ja olo olikin joululoman jälkeen perjantaihin saakka mitä mainioin! Mutta ehkä se vaan on tosiasia, että kun ympärillä pyörii päivittäin pieniä nuhaneniä, ei niiden pärskeeltä voi välttyä. Vaikka yksi paikallinen kaveri kehoittikin mua menemään töihin, mutta käyttämään maskia. Heh, sitten vasta pelottava olisinkin ollut...vielä tällä äänellä ;)

Eilen muuten satoi talven ensilumikin Tokioon, mutta koko sade oli vain hetki, eikä siitä lunta ainakaan maahan jäänyt. En siis myöskään ehtinyt saada vuoden ensi kosketusta lumeen... Tänään taas paistaakin aurinko siniseltä taivaalta ja yritän saada siitä kaiken mahdollisen energian irti tuon ikkunan läpi :)

Aurinkoista viikkoa kaikille!

"Have a break...have a Kit Kat!"

Näinä aikoina on Kit Katien myynti huipussaan Japanissa. Tosin ei juurikaan taukojen vuoksi vaan siksi, että opiskelijoilla on edessään pääsykokeet. KitKat:n antamalla toivotat hyvää onnea kokelaalle tai, jos olet itse menossa koetta tekemään, voit ostaa sen myös itsellesi muistutukseksi, että olet tekemässä parhaasi siinä kokeessa.

Täältä

Ja tämä syystä, että "Kitto katsu" kuulostaa samalta kuin KitKat, tai on lyhennys siitä. Ja suora suomennos siitä on "Varmasti voitto".


Täällä onkin myös makuja jonkin verran useampi kuin mitä Suomessa on tullut törmättyä. En tosin näihin kaikkiin ole täälläkään törmännyt, huhupuheita vain siis. Mutta makuja kuulemma löytyy mm. mansikka juustokakku, kirsikka, mustikka, soijapapu, vihreä- ja punainen papu, wasabi, vihreä tee, chili, miso, omena, kurkku ja paljon muita. Eipä kai kenellekään muulle tule mieleenkään maustaa suklaata kurkulla tai pavuilla. Tosin voihan se olla hyvääkin. Ainakin tuo vihreä tee versio oli.


Toivottavasti nämä opiskelijat saavat kokeen jälkeen pidettyä kunnon tauon ja nautittua sen KitKatin hyvällä omalla tunnolla.