Neljä vuotta Japanissa ja innostus kirsikankukista on taattu. Niiden silmut ja silmujen aukeaminen on viime vuosien ajan ollut yksi suuremmista ja tärkeimmistä kevään merkeistä. 

Ja näissä tunnelmissa koitti tammikuu 2013 Englannissa.

Olin hyvin hämilläni kun eräänä ei niin aurinkoisena päivänä kävelin kaupungille ja matkalla törmäsin kirsikkapuuhun. Kukkivaan kirsikkapuuhun. Melkoisen aikaista, pohdin matkaani jatkaen.

Mutta voi kukkaparkoja, kun maa on saanut kauniin valkoisen vaipan ylleen, niin ovat tehneet myös nämä kaunokaiset. Kauniilta ne näyttävät yhä edelleen mielestäni, vaikkakin näyttävätki olevan hieman viluissaan.

Toivottavasti nämä eivät hirmuisesti ota tästä nokkiinsa, koska kyllähän ne vaaleat kukat taas piristävät sitä harmaata päivää kun lumi on poissa ja aurinkokin vetelee sikeitään, huolimatta siitä, että ihmiset ja luonto kaipaavat sitä tuomaan energiaa ja lämpöä.

Mutta kunpa tuo valkoinen ihmemaa säilyisi vielä ainakin muutaman päivän.

Englantilainen talven ihmemaa

Mielessä oli tänään aamulla jotain aivan muuta kirjoitettavaksi, mutta kun vielä asutaan täällä väliaikaisasunnossa ja torstaisin tulee siivooja, jonka jaloista haluan aina lähteä pois pyörimästä niin tänään ajattelin ikuisen kaupungilla luuhaamisen sijaan lähteä seuraamaan erästä polkua, joka aina näyttää todella mutaiselta.

Viime päivinä olemme kuitenkin saaneet nauttia pikkupakkasesta ja niinpä oli polkukin saanut osansa siitä ja jäätynyt kuivaksi. Ja kyllä kannatti se pieni polun pätkä käydä kävelemässä. Miten kaunista luontoa voi olla näin lähellä kaupungin keskustaa. 

Ja miten kaunis onkaan talvinen luonto. Eihän nämä puut mitään tykkilumisia puita päihitä, mutta päihittää nämä ne normaalit lehdettömät, harmaat.

Ja kun taivas vielä on taustalla täydellisen sinisen, ilman pilven hattaraa niin eihän sitä voi kuin vain nauttia ja hymyillä yksikseen. Todeta, ettei elämä ole hullumpaa tälläkään saarella.

Tämän polun seuraaminen tuotti niin paljon hyvää mieltä, että lähden tulevaisuudessakin uusia polkuja seuraamaan. Tiedä mitä ne vielä tuovat vastaan. Hyvillä mielin olen myös siitä, että on vuodenaikoja. Niin paljon kuin näitä huurteisia puita jaksankin ihailla ja kuvata ja ihmetellä niin onhan se hienoa huomata myöskin se kun aurinko lämmittää koko ajan lämpimämmin ja lämpimämmin, silmut alkavat aueta ja vihreys lisääntyy.

Voi kun kaikilla olisi mahdollisuus ja olisipa kaikilla aikaa nähdä luonnon muuttuva, sen hetkinen kauneus. 

Tabio

Me lähdimme Japanista, mutta Japani ei lähtenytkään meistä. Ja se tullaan varmasti vielä huomaamaan. Tällä kertaa oli niinkin yksinkertaisesta asiasta kyse kuin sukista ja nähtyämme tutun nimen kaupan ikkunassa oli pakko käydä tarkistamassa tilanne.

Kyseessä on japanilaista tuotantoa olevat sukat merkkiä Tabio. Itse ostin heidän sukkiaan jo Japanissa oloaikana. Varsikin siis kun kyse oli nilkkasukista. Ja ainakin tähän mennessä olen ollut sukkiin tyytyväinen. Toki myönnän, että mekkojen ja hameiden suurkuluttajana on käytössä ollut myös enemmän sukkahousuja kuin nilkkasukkia, jonka vuoksi sukat eivät ole olleet yhtä kovassa kulutuksessa kuin silloin kun jalassa oli päivittäin farkut.

Plussaa mielestäni kuitenkin on erilaiset kuosit. Itselleni ainakin on jo pidemmän aikaa ollut tärkeää, että sukkien vilahtaessa ne toisivat hieman iloa arkeen. Siis kun työkään ei  ole vaatinut tummia tai huomaamattomia sukkia. 

Jos merkki kiinnostaa niin tätä saa ainakin täältä Englannista ja Japanista. Niillä on myös nettikauppa, toimittaako miten pitkälle, en tiedä. Aina voi kurkistaa http://www.tabio.com/.

Ihmeitä tapahtuu

Ja täälläkin päivä alkaa joskus näin.

Kyllä siinä oli ihmettä kerrakseen kun 1.1.2013 avasi verhot ja kun oli aivan varma, että vettähän sitä tulee taivaan täydeltä...kun sitä kuulemma tulee Suomessakin. Ja verhot pitikin sen jälkeen avata ihan apposen auki ja ihmetellä sinistä taivasta ja auringon nousua.

Pitäähän sitä tuollainen valoilmiö päästää leikkimään seinille ja lämmittämään niin huonetta kuin sydäntäkin. 

Aurinkoista vuoden alkua kaikille! Annetaan sen sisäisen auringon edes päästä valloille.

PS. Jotta kukaan ei unohtaisi totuutta niin kyllähän täällä sataa...eilenkin, koko päivän.

Muutoksen vuosi 2012

Vuonna 2012 tein töitä, söin herkkuja, tapasin mahtavia uusia ihmisia ja ystävystyinkin muutamien kanssa sydänystäviksi asti, opin paljon uusia asioita aivan hurjan erilaisilta aloilta ja uskomattoman erilaisista asioista, nousin lentokoneeseen viidesti, pelkäsin tulevaa, menetin uskon omiin kykyihin, luotin itseeni ja ylitin itseni, itkin vuolaasti kyyneleitä tietäen kuitenkin, että muutos on hyvästä. 

Vuonna 2012 tapahtui paljon muutakin, joihin varmasti tulen täälläkin vielä palaamaan, mutta vuoden 2013 aloitan uudessa kotimaassa saman tutun ihmisen rinnalla. 

Naritan lentokenttä Tokiossa

Kävimme joulukuun puolen välin paikkeilla katsomassa löytyisikö uutta kotia. Olin epätoivoinen kun aamulla herättyäni katsoin säätiedotusta, joka lupasi jäistä sumua ja sadetta, sadetta, sadetta... Voi miksi, pitää jättää kaunis nousevan auringon maa taakse ja siirtyä tänne ikuisen sateen maahan, miksi? Ja niin sitä kuitenkin sitten koti löytyi ja asia oli hyväksyttävä todeksi. 

Kävimme kuitenkin vielä piipahtamassa Tokiossa asunnonreissun jälkeen ja totesimme, että uusi matkalaukku olisi tarpeen. Ja senkin ne sieltä kaupasta toimitti ihan kotiin asti, kauniisti pakattuna. Nyt on jo kassi siis kertaalleen jo pakattu ja purettukin. Enää ei sydänkään niin kovin koko ajan purista ja kyllähän niitä kauniita asioita on maailma pullollaan. 

Englannin pimeät kujat tulevat tulevaisuudessa tutuksi, toivottavasti myös kauniit nummet ja rannat. Niin ja kai se täälläkin aurinko joskus paistaa? Ainakin täällä on iso keittiö, kunnon uuni ja tiskikone. 

Tulevaisuudessa siis juttuja täältä ja muualta ja kaiken keskellä muisteluita Japanista, jonne hukkasin paloja sydämestäni puuterilumeen hukuttamalla, onseniin sulattamalla, kirsikankukkien mukana puhalsin niitä tuuliin. 

Kiitos kaikille vuodesta 2012 ja hurjasti onnen täyteisiä hetkiä vuoteen 2013.

Syys

Kunhan kesä vaihtuu syksyn tieltä alkaa yksi ehdootomasti lempivuodenajoistani siis ainakin täällä. Japanissa on aivan uskomattoman hieno syksy keliensä sekä myös ruskansa puolesta. Ja se kun jatkuu joulukuulle asti. Voisin jäädä tuijottelemaan niitä värejä ikiajoiksi.

Sanat hukassa

Viime aikoina on ollut sanat hukassa... Lähinnä kai kesästä lähtien, kun on tehnyt mieli huutaa koko maailmalle miten se on epäreilu, samaan aikaan kun sisällä on pieni lämmin hyvän olon tai helpotuksen siemen kasvanut. Mutta tiedättehän kun elämä on varsin mallillaan ja kehityssuunta on ylöspäin. On suunnitelmissa unelmien töitä, joita tarjottimella oltiin kantamassa sinua kohti, ymmärrät mitä ympärillä tapahtuu ja mitä ihmiset yrittävät saada sinulle selvitettyä. Tiedät omat reittisi ja polkusi, missä on rauhallisinta mennä, missä kauneinta, minkä kadun varrella se mahti pikkukahvila on, jossa saa istua rauhassa hiljaisuudessa ja missä se kuppila, jonka omistajat muistavat sinut vuoden takaakin ja ensimmäiseksi tokaisevat "Olet leikannut hiukset! Sopii tosi hyvin!" Tiedät mistä saa tilattua parhaat pitsat kotiin, missä on symppiksin thaikokki ja missä paras terassi lounasaikaan... No ehkä tästä listasta jo sait kuvan. Tähän samaan hetkeen kuuluu myös ne ajatukset: "Täältä ne antoi silloin kerran kaatosateen yllättäessä sateenvarjon", "Voi, onpa hän kehittynyt englannin kielessä hurjasti ensi tapaamisestamme", "Täältä ne ajoi meidät mopolla kiinni kun unohdettiin meidän 'kertakäyttö' sateenvarjo"... Ja tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kun kotikatua kävellessään katselee ympärilleen ja huomaa huokaavansa syvään siitä onnesta, kun tuntee olevansa vaan niin kotona. No, mutta kun muutoksia aina tulee eteen ja niinhän se on, että vierivä kivi ei sammaloidu ja kuka sitä nyt sammaloitua täysin haluisikaan..itse tosin pidän siitä sammaleen tuomasta asenteesta... Ja kun ei muuta voi niin voi aivan hyvin nauttia sateisesta Halloweenista ja syödä suklaakakkua.

Aurinko nousee ja uusi aamu koittaa siellä maapallon toisellakin laidalla...niin ja nyt kun murheet on murehdittu niin vielä ehtii nauttimaan olostaan täälläkin :)