Vinksin vonksin

Teimme viikonloppuna retken Chibaan, Urayasuun, Tokyon Disney Landin lähellä olevaan kaupunkiin. Alue on oikein mukavan oloista, uutta asuinaluetta, jolta löytyy myös kivan oloisia rivitaloja.  Mutta sekin on Tokiossa sijaitsevan Odaiban tapaan keinoteikoiselle pohjalle rakennettu.

Kuvat kertovat, mitä tapahtui siellä maanjäristyksen aikaan.

Oikein kuin tihrustaa näkee punaisen langan, joka näyttää miten talo olisi, jos se olisi suorassa.

Paikallisen izakayan ilmastointilaitteet pudonneet ja uponneet kuravelliin.

Pyörätie myös aivan vinossa.

Minnekäs se aita on menossa?

Youtubesta löytyi myös videoita, jotka selventävät miten tämä kaikki tapahtui ja mitä tapahtui kun keinoteikoinen pohja sekoittuu veden kanssa. Yhden esimerkin näkee täältä.

Jännä tunne tuli myös itselle. Sitä ei enää erottanut mikä oli vinossa ja mikä ei, koska kaikki oli vähän vinksin vonksin. Jälleen veti sanattomaksi. Ja lopulta tulikin vain tahto pois, oli nähnyt riittävästi yhdelle päivälle.

Japanese-Language Proficiency Test

Tällaisena vuodenaikana, kun ilma alkaa lämmetä, aurinko paistaa päivä päivältä yhä lämpimämmin, kukat kukkivat ja ruoho vihertää, ei mielestäni pitäisi joutua ajattelemaan sellaisia asioita kuin velvollisuus, pänttääminen, oppikirjat, jne. Sen sijaan pitäisi pohtia mm. niittyjä, terasseja, keveitä helmoja, leveitä hymyjä, rentoa oloa.

Mutta kaikesta huolimatta kävelin eilen kauppaan ja ostin ilmottautumislomakkeen japanin kielen tasokokeeseen. Ja se taas tarkoittaa sitä, että nyt pitäisi ottaa jälleen kirjat kauniiseen käteen ja opiskella....vielä ahkerammin kuin viimeksi. Jouluna yritin samaa tasoa eli N2:sta ja jäin kokonaispisteissä 5 pisteen päähän läpipääsystä. Kyllä harmitti, voin sanoa.

Japanin kielen tasokoe, usein puhutaan vain lyhenteestä JLPT, on ulkomaalaisille ei-japaninkielisille, japania opiskeleville suunnattu Japanin opetushallituksen järjestämä maksullinen kielikoe. Testissä on viisi tasoa, joista alin (N5) on helpoin ja korkein (N1) on vaativin. N1:ssä on jo kuulemma paljon sanontoja, joita kaikki japanilaisetkaan eivät tietäisi. Lisäksi nykyään varsinkin kanjien osalta kuulemma myös monella paikallisella menisi sormi suuhun. Kokeeseen kun kuuluu luetun ja kuullun ymmärtämisten lisäksi kanjit ja kielioppi.

Onneksi en vielä taistele tuon korkeimman tason kanssa, koska kanjeja tulisi osata 2000. Nyt pärjään kuitenkin reilulla 1000:lla :)

Tsemppiä kaikille kevään haasteisiin. Tai niin kuin japanissa sanotaan Ganbatte!

Ghibli museo

Tämän loman aloitin vierailulla Ghibli museoon. Tosin vierailu tuli vähän yllättäin, koska liput olivat ystävillemme, jotka tietyistä syistä siirsivät Japanin matkansa seuraavaan kertaan ja lähtivät nauttimaan Thaimaan lämmöstä. Ja vaikuttaa elämä siellä melkoisen leppoisalta :)

Töistä lähtiessäni siis suuntasin nenäni Kichijojiin ja sieltä Inokashira puistoon, jonka toisella laidalla museo sijaitsee.

Ghibli museoon ei siis normaalisti mennä ihan niin vain yllättäin, extempore, vaan sinne pitää varata liput n. kuukautta aiemmin. Siis niin suosittu se paikka on, eikä lippuja ovelta myydä lainkaan.

Ja mikäs se sellainen Ghibli museo sitten on? Se on museo, joka kertoo mm. animen teosta. Ja erityisesti manga-artistin Miyazakin töistä ja hahmoista. Lisäksi siellä on mahdollisuus päästä katsomaan lyhyt elokuva, jota ei voi nähdä muualla kuin siellä. 

Paikkaa vartioi, katolla olevassa puutarhassa The Robot Solider

Kuvittelin ensimmäisellä kerralla museosta kuullessani, että se on aivan lasten paikka. Pakko kuitenkin sanoa, että jopa tällaiselle tavalliselle maantallaajalle, jolle sanat manga ja anime ovat melko vieraita tai ainakin valtaosa hahmoista ja tarinoista ovat, löytyi paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Toki jäi kokematta Kissabussi, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla ;)

Niin ja jos ei missään muualla aika vanhemmalla väellä kulu, niin ainakin kahvila Olkihattu (麦わらぼうし) oli viihtyisä.

Museon omat kotisivut löytyvät täältä.

Nyt on se aika..

...jolloin ihmisiä kerääntyy paljon samoihin paikkoihin.

...jolloin ihmiset riehaantuvat lähes vapun kaltaiseen karkelointiin, kaikilla on aikaa ja mahdollisuus rentoon olemiseen piknikin merkeissä. Kuulemma firmatkin ovat vähän hövelimpiä.

...jolloin salamavalot välkkyvät ja kamerat ovat esillä koko ajan ja ympäriltä kuuluu kawaii.

...jolloin myöskään itsensä kuvaaminen lasin kera ei herätä kenessäkään hämmennystä.

...jolloin sitä itsekin samaistuu paikallisiin ja tunkee parhaisiin kuvausasemiin.

Se aika on Hanami!

Ihanaa kevättä kaikille!

Soulin huiput

Kyse ei tällä kertaa ole vuorista, vaan kaikesta muusta :)

Aasialaisten tapa vetää piuhaa on uskomaton.

Korkoja, herrasmiesmäistä käytöstä, auringon säteitä, tunnelmaa.

Namsan towerin yöllinen kaunis valoloisto.

Ja näin tapahtuu kauan pohtimani muutto parvekkeen kautta.

Viimeisen illan illallinen oli reissun kohokohta. Tapaaminen ystävien kanssa pitkän ajan jälkeen.
Tutustuminen uusiin ihaniin ystäviin. Hymyä, naurua, sydämiä ja hyvää ruokaa.

Soulin katuelämää

Hienoa tsemppausta japanilaisia kohtaan oli kaduilla enemmänkin.
Tämä tuli ikuistettua vahingossa.

Myeong-Dongin kaduilla oli paljon ruokakojuja sekä vaatekojuja.

Mitäs tämä leidi siellä kokkailee?

Jotain täytettä pipareiden väliin? Ken tietää, saa minuakin asiasta valaista.
Itse nautin tätä seuratessani valtavaa pehmis-sorbettia.

Joltain hiljaisemmalta sivukadulta.

Insadongin kojuja

Myeong-Dong. Kyllä täältäkin vilkkuvaloja löytyy.

Voimia ja jaksamista

Aikaa kuluu ja yhä vähemmän uutisissa mainitaan enää Japania, maanjäristyksiä ja tsunamia sekä niiden aiheuttamaa tuhoa. Kuitenkin ihmisiä on yhä suuren avun tarpeessa. Ystäväni Benigna keksi idean, että näytetään tämän maan kansalle, että heitä ei ole unohdettu ja että tämä on koskettanut ihmisiä ympäri maailmaa.

Ideana on tulostaa yllä oleva kuva ja ottaa kuva itsestä sen kanssa, lähettää kuva Benignalle, joka kokoaa kaikki kuvat. Lisää infoa Kokorowatomoni-sivustolta. Sivuston kautta onnistuu  myös kuvan lähettäminen.