2011-02-09

Mielellä

Tässä on sairaslomalta palattu siis jo töihin ja siellä vaan sattuu ja tapahtuu. Lasten kehitystä ei voi kuin ihmetellä. Mutta tällä kertaa mielellä on kasvatuserot.

Eräänä sateisena päivänä erään pojan kotiin lähdön aikana tapahtui, jotain mitä itse en hyväsky, mutta...
Eli poika on fiksu 3-4 vuotias poika, jolla on oma tahto. Osittain elää myös omassa maailmassaan, mikä toisinaan pahasti hidastaa hänen toimintaansa. Kuulemma myöskään kotona ei kuuntele äitiä sen enempää kuin koulussa opettajia. Kuitenkin valtaisan herttanen ja hyvätahtoinen poika. No tuona sateisen päivän iltapäivänä hänen valmistautuminen kotiin vähän kesti, vaikka äitikin jo oli tullut paikalle. Ja siinä jutellessa, poika heilutti sateenvarjoa ja se kävi melko lähellä mun silmää, mutta ei kuitenkaan osunut. Äidin reaktio tähän oli läimäsy poskelle.

Tiesin, että kasvatuksellisia kulttuurieroja on myöskin, mutta pahalta se tuntui silti. Siispä nopeasti kerroin miten fiksu poika on ja miten hän osaa jo melkein lukea. Koska sateenvarjon ei tosiaan ollut tarkoitus osua kehenkään. Heidän lähdettyä kotiin, oli aiheesta pakko jutella paikallisten kollegojen kanssa. Ja ilmeisesti siis ruumiillinen kurittaminen on ainakin joissain japanilaisissa perheissä ihan hyväksyttyä. Samoin kuin (varsinkin poika-) lapsien äidin mätkiminen ja potkiminen. Näin kuulemma voidaan osoittaa myös rakkautta. Ja tarkoituksena on lapselle siten osoittaa, että missä raja menee. Miten mun silmissä siitä on rakkaus aika etäällä? Missä on ne halaukset, hymyt ja suukot näissä perheissä? Toivon niitäkin kuitenkin riittävän.

Kuulin, että myös Kiinassa on samalla lailla kurittaminen hyväksyttyä. Ja koulussani aiemmin työskennellyt henkilö oli mennyt Lähi-Itään, kansainväliseen kouluun töihin ja siellä oli joku opettaja lapsen käyttäytyessä huonosti, ottanut raipan kaapista. Tarina ei mennyt loppuun asti, että käytettiinkö sitä todella myös lasten kurittamiseen.

Mieleen tulee myös, että Suomessa ei hyväksytä lasten potkivan tai mätkivän vanhempia, mutta ei myöskään toisinpäin. Siitä huolimatta toisinaan on lapsilla käytöshäiriöitä. Millaisia käytöshäiriöitä mahtaa täällä olla? Kun pääosassa ihmiset ovat hirmu kohteliaita, myös lapset/nuoret.

Tällaista mielellä tällä kertaa. Ei ole edes kuvia laittaa.

6 kommenttia:

Vilijonkka kirjoitti...

Kolmen Kiina-vuoden aikana en ole nähnyt ainoatakaan läpsäisyä tai muuta kurittamista. Muutaman aikuisten välisen väkivallanteon kylläkin.

Mutta missää menee pahoinpitelyn ja hellyydenosoituksen raja. Näitä ainoita lapsia, etenkin poikia, hellivät 4 isovanhempaa omien venhempien lisäksi. Lasten liikalihavuus ja lastenkin hampaiden surkea kunto kertoo omaa karua tarinaansa.

Uusi Aamu kirjoitti...

Vilijonkka,
Mä en ole nähnyt täällä aiemmin yhtään väkivallantekoa. Ehkä siksikin tämä asia on jäänyt vaivaamaan. Ja myöskin tavallaan se miten paikalliset pitivät sitä ihan normaalina, vaikka eivät sitä hyväksyneetkään. Ja kuulemma on vanhempia, jotka sen itse myöntävät, että kun raja ylittyy niin sitten...

Liikalihavuus ja hampaiden huono kunto kai kertoo vaan surullisen tosiasian, että hyvä hoito maksaa ja siihen ei tavallisella kansalaisella ole varaa. Täällä ainakin huomaa hampaissa selkeän eron ja sitä sitä on selitetty sillä, että kaikilla ei ole varaa hoitaa niitä.

Kalamuija ja lappilifestyle kirjoitti...

Surullista:( Että lyöminen on sallittua. Minusta on hyvä, että suomessa on tuon asian kanssa nollatoleranssi. Pitää olla muita keinoja saada lapsi tottelemaan jne. kuin väkivalta.
Näitä kulttuurieroja ei voi kun ihmetellä. Mutta sääli :(

Uusi Aamu kirjoitti...

Kalamuija,
Onneksi siis kuitenkaan kaikki ei sitä hyväksy, mutta kun sitä ihmettelin, että mitä tapahtui niin kollegat sanoivat vaan "no se on poika"-tyyliin. Musta se ei silti antanut oikeutta. Itselle jäi niin ristiriitainen fiilis, kun ne kuitenkin sanoivat että he eivät sitä hyväksy, mutta joissain perheissä osoitetaan rakkautta niin.

Onneksi niitä muunlaisia huomionosoituksia näkee paljon enemmän :)

Vilijonkka kirjoitti...

Varmasti osalla hampaiden huono kunto johtuu juuri mainitsemastasi varallisuuskysymyksestä, mutta täällä Kiinassa ainakin myös ihan mielenkiinnon puutteesta. Esimerkkinä meidän kuski: puhtaat ja uudet vaatteet aina, hiukset viimosen päälle keikattuna, uusi kännykkä, kaikki tiptop. Paitsi ne hampaat! Mustat, ei pese vissiin kuin kerran viikossa, henki haisee, joten välttelen auton sisällä hänen kanssaan juttelua. Ja sama virsi lähes kaikkien expatperheiden kuskien/kotiapulaisten kanssa. Ja monien jopa kalliissa yksityiskouluissa opiskelevien lasten suhteen. On siis pakko olla kyse kulttuurisesta eroista ennemminkin kuin vain varallisuudesta.

(meni vähän sivuraitelle postauksen aiheesta...)

Uusi Aamu kirjoitti...

Vilijonkka,
No kulttuurisista eroista oli kyse kuitenkin.

Tuo kuulostaa jo aika pahalta! ...ja varmasti tuoksuukin. Täällä en ole onneksi törmännyt tuohon ongelmaan.