2012-02-29

Monen vuoden jälkeen

Monen vuoden jälkeen vietetään täällä Japanissakin kylmintä vuotta. Onhan täällä tänä vuonna melkoisen vilpsakkaa ollut ja monena yönä on ollut pakkasella ja useampana päivänä, ainakin ennusteen mukaan, ollaan oltu siinä +5 asteen tietämillä. Mutta sehän on tietänyt sitä, että luntaki on riittänyt. Aamulla, kun astui ovesta ulos, ei kovin pitkälle nähnyt. Ja se mitä näki oli peittynyt kauniiseen lumipeitteeseen.



Ja mikä onni olikaan, kun koko päivän lunta tuprusi lisää. Se siis tarkoitti, että lunta riitti iltaan asti ja niinpä paikoitellen oli jopa viisi senttiä lunta. Melkein olisi tehnyt mieli huutaa hiphiphurraa tälle lumelle. Tänä vuonnahan en pystynyt itse menemään sinne missä lunta olisi riittänyt ja riittää, onneksi lumi siis tuli luokseni.



 Ja tämän ilon ja onnen kunniaksi väsäsin ensin tähän meidän kerrokseen pienen lumilyhdyn ja siitä se ajatus sitten lähti....


Ja kohta sellainen oli katutasossakin luomassa oikeaa talvitunnelmaa kaikille talomme asukkaille sekä ohikulkijoille. Tämän kuvan myötä toivottelen sitä onnen tunnetta ja jokaiselle siihen omaan hetkeen juuri oikeaa tunnelmaa :) Nauttikaahan elämästä ja olemisesta!



2012-02-27

Muistikirja

Uudeksi lempiajanviettopaikakseni on jollain erikoisella tavalla muodostunut Daikanyamassa sijaitseva T-site eli aikuisten Tsutaya. Ihan täysin en tosin ole vielä ymmärtänyt miten kirjakauppa voi olla vain aikuisille, kun sieltä kuitenkin saa lastenkirjoja. Myönnän kuitenkin nöyrästi, että siinä kaupan tunnelmassa on jotain taikaa. Se saa minut aina ostamaan jotain tai ainakin kokemaan, että tarvitsen juuri sitä opusta. Ja siis koska en voi aina ostaa jotain tiettyä opusta vain siksi, että musta tuntuu juuri sillä hetkellä siltä, se jää painamaan mieltäni. Katsotaan vaan minne vievät askeleeni seuraavan palkkapäivän tienoilla - viimeistään.

Sieltä kirjakaupan puolelta löytyy siis kirjoja ja lehtiä ihan kaikkeen mahdolliseen tarpeelliseen. Sain sieltä myös loistavan idean muistiviholleni. Idea syntyi tästä:


En tiedä näetteko mitä tuossa kannessa lukee...jostain syystä en ymmärtänyt ottaa lähikuvaa. Siinä kuitenkin lukee Liesjärvi National Park. Ja se taas tarkoittaa, että... No pohditaanpa antaako joku muistikirjalle nimen? Voi antaa ja, varsinkin täällä, en ollenkaan ihmettelisi jos tällaisen nimen olisi joku viholleen antanut. Mutta tämä ei ollutkaan vielä tässä. Missä mielessä ostatte yleensä muistikirjan? Omille muistiinpanoille, eikö? Ja niitähän varten tarvitaan tyhjiä sivuja, tilaa. Tämän muistikirjan kun aukaisee, näkee rauhoittavia valokuvia, kaunista Suomen luontoa, suoraan Liesjärven kansallispuistosta. 

Tämänkin lähes ostin ihan vain itselleni hyvänmielen vihoksi, mutta muistin ne kaikki tyhjät vihot, jotka jo täyttävät hyllyäni, tosin ne on ostettu muuta tarkoitusta varten, mutta tokihan niistä nyt yhden voisi nimetä "Hyvän mielen kuvilla varustettu hyvän mielen muistikirja"-tyylisellä nimellä ja liittää sivuille omia mieltä piristäviä kuvia. Voisi sitten hymyillä kahviloissa muistikirja seuranaan :)

Lisää tämän idean luojasta Miho Kakutasta löytyy täältä. Sieltä löytyy myös ne rauhoittavat kuvat. Jos vilkaisette niitä, niin pystytte ehkä kuvittelemaan täyden, ihmisiä vilisevän kirjakaupan ja sen miten mieli rauhoittuu tämän avatessa. Nostaa hymyn huulille.

Hymyn täyteistä maanantaita ja koko viikkoa kaikille!

2012-02-26

Kielletty


Polkupyörien pysäköinti kielletty! 

Huomaatteko? 

Paljonkaan suuremmalla ei tekstiä enää voisi saada kirjoitettua, mutta jotenkin sitä ei vaan silmä näe. Ei edes silloin, vaikka teksti olisi siinä pyörän alla, selkeästi asfalttiin kirjoitettuna. Eli kun aina mutisen autoilijoista, niin osaa ne (me) polkupyöräilijätkin.

2012-02-25

Still Hot!

Käytiin vuokraamassa leffa....käveltiin niiden hyllyjen välissä ja pohdittiin, että mitä sitä haluisi katsoa. Useimmiten nykyään leffan valinta tapahtuu kannen kuvien ja/tai nimen perusteella. Takakannen tekstiähän lukisi aivan liian kauan. Mutta siis vaellettiin ja ihmeteltiin, kunnes...

"Tää hei näyttää vähän tutulta...ollaanko me nähty tää joskus?"


Ei ihme, jos näyttää vähän tutulta. Sehän löytyy omasta hyllystä, ihan alkuperäisversiona, postitse saatu joskus joksikin lahjaksi. Ja kyllä se on jo katsotukin. Niin sehän on se - ei ehkä suomalaisen elokuvahistorian hupaisin leffa, mutta mielestäni kylläkin katsomisen arvoinen - Postia Pappi Jaakobille. Miten se lämmittääkään mieltä nähdessään jotain näitä tuttuja juttuja täällä, monen dvd:llisen verran. Siinä ne ovat kauniissa rivissä hyllyllä. Ja hei, on se sentään "Still Hot!"

2012-02-22

Sohvalla löhöten

Viime aikojen olotilan mukaan parasta olisi ollut kun vaan olisi jäänyt aamuisin makaamaan sohvalle...eikun siis vielä parempi olisi, kun olisi jäänyt makaamaan lämpimän peiton alle ja kerännyt voimia. Levännyt ja antanut aikaa itselle ja omalle keholleen toipua siitä, mistä se nyt on ottanut nokkiinsa. Mutta, koska näin ei ole kuitenkaan tapahtunut on pitänyt lohduttaa itseään muilla keinoin. Esimerkiksi käymällä työpäivän jälkeen niissä lempikahviloissa ja vielä raahaamalla sinne kavereitakin seuraksi.


Eräs lempikahvilani on Sangenjayassa sijaitseva Rain on the roof. Siellä on sohvat, joilla voi rennosti löhöillä ja jutustella kaverin kanssa samalla kun siemailee kahvia. Lisäksi siellä on ryhdikkäämpään menoon, esimerkiksi opiskeluun, kunnon ruokapöydät. Eli jokaisen makuun jotakin löytyy, ruoka on herkullista ja tunnelmakin on omaan makuuni sopivaa. Eli suosittelen kaikille.


Tässä kahvilassa ei ole mitään muuta vikaa kuin, että aina tuntuu, ettei aikaa ole riittävästi. 

Kun siis suuntaat nenäsi Tokioon ja jos löydät itsesi asemalta nimeltä Sangenjaya niin koitapa löytää tämä kahvila eräältä pikkukadulta. Lisää tietoa täältä.


2012-02-16

Mysli vs. mysli

Mysleissä on eroja. Varsinkin jos vertaa omatekemään kaupan mysliin. En sitä ennen niin paljon edes ajatellut, että eroa tosiaan löytyy niin paljon, mutta...


Onhan niissä nyt selvä ero.


Yleensä meillä se, joka haluaa kokeilla itse tehtyä kaupasta ostetun sijasta, olen minä...no, en tosin tietenkään aina...varsinkaan jos kyse on tekniikasta, mutta se onkin jo toinen tarina. Mutta palataan asiaan eli mysliin. Kun päätin, että haluan kokeilla mitä siitä tulee, koska pakkohan siitä on jotain tulla kun katsoo mitä kaupan mysliin kuuluu, tunsin läsnäolevassa ihmisessä pientä ihmetystä "Jaa että itse kun sen saa tuosta kaupasta"... Mielestäni sen tekemisen kuitenkin pitäisi olla helppoa kuin heinän teko. Ja kerrankin sanonta piti paikkansa. Sitähän se tosiaan oli. 


Ja kyllä, se läsnäoleva ihminenkin totesi eilen illalla, kun olin kaupasta ostanut päänsärkyisenä myslittömänä ihmisenä mysliä, että kyllä se itsetehty vaan näytti niin paljon paremmalta. Voi miten hyvältä tuntuikaan ja samalta pahalta, koska olin jättänyt myslin ainekset kauppaan ja ostanut sen valmiin..No heti taas kun tämä pakkaus on tyhjä. Laitoin sen kuitenkin tuollaiseen purkkiin, josko se siitä edes maistuisi paremmalta...


Ainut ongelma tässä tekemisessä on se, että ne pähkinät, ne maksavat maltaita. Tai siltä musta ainakin tuntuu. Eli nyt joku jos tietää edukkaan nettikaupan, josta niitä saa tilattua myös tänne saarivaltiolle, vaihtoehtoisesti jos joku tietää mistä niitä saa täältä ostettua edukkaasti niin kertokaa ja auttaakaa tietämätöntä myslin syöjää :)


Ja jos jo pelkästään myslissä on näin valtava ero itsetehdyn ja kaupasta ostetun välillä niin mitä onkaan niissä tuotteissa, joiden kaikkia ainesosia ei paljaalla silmällä näe... Ja taas mietitään, miten elämästä tulisi parempaa puhtaamman ruoan avulla :)

Nautinnollista torstai päivää!!



2012-02-15

Ajatus on tärkein


Olin eilen aivan ihmeissäni kun sain työkaverilta pikkuruiset itseväkerretyt keksit (niistä ei tietenkään ole kuvia kun ne tuli nautittua "lounaaksi"). Miten voi ihminen unohtaa niin totaalisesti joka puolella hehkutetun ystävänpäivän? No näin kuitenkin tapahtui ja oli eilinenkin sen verran hektinen päivä, etten ehtinyt mitenkään unohdustani paikkaamaan. No ajattelin toisaalta, että eikö ole parempi muistaa ihmisiä joka päivä, aina kun siltä tuntuu, eikä vain tiettynä päivänä. Näin ainakin selitin itselleni paremman oman tunnon...

Tänään kuitenkin yritän hieman ottaa vahinkoa takaisin. Löysin jääkaapista vanhan suklaalevyn ja koska suklaatahan sen olla pitää tein suklaakeksejä. Musta parhaita suklaakeksejä on ne, joissa ne suklaat on paloina, ei suinkaan ne kokonaan kaakaojauholla "suklaiseksi" tehdyt keksit. Ja viimeksi nämä ainakin olivat suuri menestys eli tuskin menevät vikaan tälläkään kertaa.


Niin ja muuten eilen oli naiset teidän päivänne lahjoa miehet. Miehet sitten tulevat sankoin joukoin kyllä muistamaan teitä 14. päivänä maaliskuuta. Silloin vietetään ainakin täällä japanissa White Daytä. Tai perinteisemmältä nimeltään se taitaa olla National Marshmallow Day. 

Syntyperältäänhän kaikille ystävänpäivän tarina on tuttu, mutta White Day sai alkunsa kun japanilainen vaahtokarkkifirma päätti, että he tarvitsevat juhlapäivän. Oli vuosi 1978 ja ystävänpäivä oli jo täysillä mainoksissa. Ja kuten arvata saattaa naisilla oli ystävänpäivää kohtaan arvostus kohdillaan...toisin kuin miehillä. Ja näin firman johtaja keksi Valkoisen päivän. Kun naiset kuitenkin ostavat miehille ystävänpäiväksi lahjoja ja suklaata niin tottahan toki miesten pitää monin verroin lahjoa takaisin päin ja päivän nimen mukaisesti tietenkin mieluiten vaahtokarkeilla.

Ystävänpäivän tavoin tämä White Dayn viettäminen ei kuitenkaan saanut ihan maailmanlaajuista huomiota, vaikka ihan Koreaan asti levisikin. Nyt sitten vaan katsotaan josko muistamista tapahtuu silloin kuukauden kuluttua ;)




Ystävää ei saa rahalla, ei hyvällä eikä pahalla.
Ystävyys syntyy noista, elämän monista kiemuroista.
Olet olemassa, rakas ihminen.
Elämä kaunis on, kun tiedän sen.

Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet
vaan mitä olet,
hymy,
kyyneleet.

2012-02-12

This is fresh!

video

Ehkä jopa liiankin! 5 minuuttia aiemmin se vielä polski tyytyväisenä ja päätyi pöytäämme kuuntelemaan tylsistyneenä miten herkullinen hän onkaan.

2012-02-09

Haaste vastaan otettu

Ja toteutettu. Sain Norjassa asuvalta Heliltä haasteen, jossa piti esitellä 5 seuraamaani blogia, joilla on vähemmän kuin 200 rekistöröitynyttä lukijaa. Tosiasiassa näiden kaikkien blogien todellista lukijalukumäärää en tiedä, mutta... Lisäksi, lisähaasteena itselleni, jostain syystä ajattelin blogilleni sopivan muiden ulkomailla asuvien suomalaisten blogit. Eli tällä kertaa listani koostuu näistä.

http://squirrelsareok.blogspot.com/ 
Kanadassa asustava Maria kertoo puheittensa pyörtämisen seurauksista.

http://vihreatniityt.blogspot.com/ 
Juttuja elämästä Irlannissa.

http://espanjanauringonalla.blogspot.com/
Kuvia ja pieniä tarinoita Espanjan auringon alta.

http://ilahdus.blogspot.com/
"Tyttöä väsyttää ja hermostuttaa Japanissa, mutta välillä on kivaakin." Näin hän kuvaa itseään.

http://yoe.iki.fi/
Korallisaarella tuulee. Elämää (melkoisen ihanan kuuloista sellaista) Okinawalla. Näitä postauksia aina odottaa. Voit vain kuvitella kuulevasi sen aaltojen liplatuksen....


2012-02-06

Soveltaen

Kutsuimme ystäviä brunssille lauantaiksi, joka muuttuikin sitten lounaaksi, mutta hällä väliä. Vatsat olivat täynnä iltaan asti joka tapauksessa. Tarjolla oli hampurilaisia, itsetehtyinä sämpylöistä ja pihveistä lähtien. Nämä olivatkin sen verran tuttu juttu, että toteutuskin oli helppo nakki.


Päänvaivaa sen sijaan tuotti muffinssit, joita olin päättänyt tehdä. Tiedättehän, Voisilmäpeliä-blogissa on jos jonkinmoista muffinsin ohjetta, enkä ole lähimainkaan kokeillut niitä vielä kaikkia, vaikka yritys on ollut kova. Piti olla niin selvät sävelet. Tällä kertaa olin ajatellut tehdä viikon "kirpeiden pakkasaamujen" mukaisesti sitruuna-unikonsiemen-muffinseja. Niinpä siis astelin perjantai-iltana kauppaan aineksia ostamaan. Olin mielestäni ajoissa, koska kokkaukset suorittaisin lauantaiaamuna. Ja arvatkaa, olin vain kuukauden myöhässä. Unikonsiemeniä ei siis saa kuin vain uuden vuoden aikoihin!? Eikö ne olekaan aina ostettavissa? Tällä kertaa siis sovellettin ja tehtiin sitruuna-unikonsiemen-muffinseja  ilman unikonsiemeniä.



 

Ja kun viime viikolla aamulla näytti ikkuna tältä verhot avatessa niin ensi yöksi on luvattu yhtä paljon plus asteita kuin viime viikolla oli koko päivän korkein lämpötila. Eli kevät sieltä keikkuen tulevi :)


Hyvää viikon aloittavaa päivää kaikille!

Japanilainen Rougenheur

Tajusin juuri ennen Suomen lomalle lähtöä, että en omista mustia saapikkaita. Ja tiesin myös, että Suomessa sellaiset tarvittaisiin. Hetkellisen pohdinnan jälkeen en uskaltanut jättää asiaa ihan täysin roikkumaan ja luottaa siihen, että Suomesta löytyisi mieluisat oikealla koolla. Siispä kenkäkaupoille.


Enpä taas muistanutkaan miten vaikeaa kenkien ostaminen voikaan olla. Halusin siis mustat, ei "rokki"-tyyliset, nahkaiset saapikkaat. Ja olihan niitä saapikkaita ja mustiakin vielä, mutta ei nahkaisia, melko "rokki"-tyylisiä. Niin tai siis olihan niitä minunkin kriteerini täyttäviä, mutta kun a) ei mahtuneet jalkaan, b) jalkamahtui sisään, mutta vetoketjua ei saanut vedettyä kiinni. Hetken aikaa myin jo maani, kunnes silmääni osuivat nämä yksilöt.


Made in Japan. Ei ole siis huono merkki ollenkaan. Noin sekunnin mietin jaksanko yrittää kiskoa niitä jalkaani ja onneksi jaksoin. Ne olivat kuin tehty minulle. Saapikkaiden varsi on varsin jämäkkä pohkea vasten, ja tämä ihan vain sen ansioista, että se ei ole ihan kokonaan nahkaa. Varren etuosa on siis nahkaa ja takaosa sitten jotain joustavaa ihmisen tekemää materiaalia.


Koskaan aiemmin ei jalkani ole voineet näin hyvin saapikkaissa. Olen ihastunut ja uskoni hyviin kenkiin on palannut. Kiitos Japanin Rougenheur.

Mukavia, vähäliukkaita kävelyjä kaikille! :)


Yhä tänäkin päivänä kun katson tuota "rougenheur"merkkiä kenkälaatikossani en voi kuin ihmetellä, mistä ihmeestä joku paikallinen on voinut saada päähänsä noin saksalaiselta kuulostavan nimen..?