2014-06-23

Kesä!

Aina näin kesän alkumetreillä, itseasiassa tämä alkaa jo heti kun aurinko alkaa lämmittämään ja toisinaan edes pärjää ulkona lyhythihaisessa, alan kaipaamaan Suomeen. Ja pakko sanoa, että kyseessä ei tällä kertaa ole ihmisten kaipuu...se tapahtuu ympäri vuoden päivästä ja säästä riippumatta. Näin kesän kynnyksellä kaipaan Suomen luontoa. Ja vielä tarkemmin sanottuna Turun saaristoa. Missään ei niin mieli lepää kuin veden liplatusta kuunnellessa, saunasta mereen pulahtaessa ja sitä tiettyä vapautta, joka itselläni meren äärellä tuntuu syntyvän, tuntiessa... Kun on hiljaista ja rauhallista, kaikilla hyvä ja rento mieli ja voit vain olla... En oikeastaan osaa tarkemmin edes sanoa siitä hetkestä, koska yleensä en edes tiedosta suurta ajatuksen juoksua...ellen sitten tahallaan jotain tosissaan yritä.





Kuvat ovat viime kesältä. Kaipaan näihin maisemiin ja niihin moniin muihin maisemiin, jotka eivät tähän mahtuneet, niin kovasti, että se välillä sattuu. Onneksi loma on vasta edessä päin ja vielä on aikaa suunnitella ja haaveilla. 

Muuten, muutin omat arkiset mietteeni, jotka eivät millään tavoin (tai ainakaan niin kovin syvällisesti) liity repun pakkaamiseen tänne. Uudesta ajatusten kodista olen kertonut myös kavereille, tämähän on pysynyt ihan salaisuutena ainakin valtaosalle läheisistäni. Tämä kuitenkin säilyy retkien ja reissujen muistilokerona. Sellaiseksihan tämä alunperin oli tarkoitettukin, mutta se vaan vähän on ryöstäytynyt käsistä. Tarkempi siivous tapahtunee jossain vaiheessa...

Hyvää keskikesää kaikille ja hauskoja retkiä!

2014-06-05

Englannin polut

Jos jotain Suomesta kaipaan ihmisten lisäksi niin luontoa. Samaa kaipaan myös Japanista. Suomen metsien läheisyys on jotain, jota on oppinut arvostamaan vasta kun matkaa metsään ja hiljaisuuteen on joutunut tekemään parin tunnin verran. Englannissa taas asuinseutumme on niin tasaista, että kummasti vuoret ja mäet ovat alkaneet tuntumaan arvokkailta maiseman rikastuttajilta. Mutta täytyy sanoa, että kiitollinen pitää olla englantilaisille maanviljelijöille ja maanomistajille, jotka sallivat ihmisten tulla ja kävellä pellonpientareita pitkin. 


Siellä täällä Englannin teiden varsilla näkyy vihreitä kylttejä tekstillä "Public Footpath" tai muuta vastaavaa. Ja siitä alkaa polku, jota pitkin voi huoletta kulkea. Pitää vaan muistaa sulkea mahdolliset portit takanaan, koska aika usein nämä reitit kulkevat laidunmaiden läpi. Sen lisäksi, että näitä polkuja pitkin kulkemalla pystyy välttämään liikenteenmelun saa hymyn huulille seuratessaan lampaiden ja lehmien rauhallista eloa.



Toki aina on hyvä pitää mielessä, että ne eivät läheskään aina ole oikoreittejä ja itselläni ainakaan on hyvin harvoin aavistusta mihin se polku lopulta päättyy eli kuten aina reissuissa on mukana hyvä olla rento ja avoin mieli ja vähän ekstra aikaa. Saa ainakin hetkeksi tunteen, että kaupungin pöly on karistettu taakse ja luonto on käsinkosketeltavan lähellä.

Instagram Travel Thursday on joka torstai vietettävä sosiaalisen median tempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Alkunsa tempaus on saanut skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla. Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknownKaukokaipuu ja Running with wild horses. Ohjeet löydät täältä.

2014-05-29

Turun kahviloita

Tästä kesäkaupungista tulen varmasti kirjoittamaan toistekin. Miten voikaan olla, että siellä niin sielu lepää? Tai siis hieman palautetta voisi antaa kahviloille...aika hintsusti niitä ihan aamupalakahviloita tuntuu olevan. Yritin löytää kahvilaa, joka aukeaisi viimeistään kello yhdeksän, mutta ei olisi ketju. No eipä tullut vastaan muuta kuin vanha, kunnon Torikahvila, josta saa santsikupin kahvia samaan hintaan. Jos en olisi ollut niin häikäistynyt lämmittävistä auringonsäteistä ja niin innoissani torilta ostamistani mansikoista, olisi tästäkin kahvilasta kuva. Nyt en voi kuin sanoin hehkuttaa. Tai no, en edes sen enempää hehkuta, menkää käymään ja tuntekaa tunnelma. Nauttikaa auringonpaisteesta ja rennosta tunnelmasta. Siellä kaikilla oli hymy herkässä ja pöydät jaettiin tuntemattomien kanssa.

Toinen aina vaan suosiossa oleva kahvila on Cafe Art, joka ei juuri esittelyä kaipaa. Se on siinä jokirannassa ja tuurilla voit päästä aurinkoisena päivänä ulos istumaan. Sen verran oli suosittu. Eikä suotta, saahan sieltä huippukahvit. Tämä tosin vetää puoleensa myös kurjemmalla säällä.

Kolmantena päivänä löysin uuden lempikahvilan, Cafe Qwenselin. Siellä oli tunnelma kohdillaan, vanhassa 1700-luvun puutalossa, aivan vilkkaimman keskustan ja jokivarren tuntumassa. Sisäpihalle ei juurikaan kaupungin häly kuulunut. Kahvi tarjoiltiin kannusta ja pikkuruisista kahvikupeista, kakku oli suussasulavaa. Jos asuisin Turussa, näkisin itseni siellä joko kirjaa lukien, opiskellen tai, kuten tällä kertaa, ystäviä tavaten. Siellä on kaikki herkut leivottu itse pääsääntöisesti lähituotettuja raaka-aineita käyttäen. Enpä malta odottaa seuraavaa vierailua, ehkä kutsunkin sinne seuraavalla kerralla kaikki kaverit!
Instagram Travel Thursday on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.

Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknownKaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

2014-05-21

Matkalukemista

Itselleni matkoilla on, jos ei ihan ykkösenä niin todella lähellä paalupaikkaa kuitenkin, lukeminen. Tai lähinnä se, että osaa rauhoittua, löhötä ja uppoutua hyvän kirjaan. Lapsena olinkin kova lukemaan ja muistan kuinka lukupäiväkirja täyttyi ja luokan lukumittarimato sai pituutta useilla lukemillani kirjoilla viikossa. Sitten tapahtui jotain. Tuli työt, opiskelut, kaverit ja toisenlaiset vapaa-ajan viettotavat ja lukeminen jäi.



Yritän kovasti pitää lukuharrastuksesta kiinni, jos ei muuten niin uusia kirjoja hamstraamalla. Mutta, kun tulee joku pidempi matka vastaan, aina epäilyttää yhden kirjan riittävyys ja niin matkalaukku äkkiä täyttyykin kirjoista. Kunnes vastaan tuli Kindle. Välillä mietin voiko tämä pieni kapistus ollut vastaus siihen miksi nykyään pystyn lähtemään vain käsimatkatavaroilla matkaan vai olenkohan vain kehittynyt pakkaamisessa...


2014-03-01

Palaisinko?

Onnenpäivä blogissa pohdittiin eräänä päivänä, että palaisiko sitä Suomeen, jos se olisi mahdollista. Siellä oli aiheesta hienoa pohdintaa, mutta ajattelin avata hitusen omia ajatuksiani täällä. Meillä ei näillä näkymin tule olemaan paluuta Suomeen, koska vastaavia töitä ei miehelleni sieltä löytyisi. Eikä minun palkallani todellakaan elättäisi kahta. En tosin kuitenkaan pitäisi mahdottomana muuttaa takaisin, jos mies jonain päivänä tulisi ja ilmottaisi, että sieltä on töitä tarjottu.


Itselleni suurin kysymysmerkki paluuseen on juurikin työnteko. Entisessä työpaikassani lomautettiin sen alan ihmisiä juuri vuoden lopulla ensimmäistä kertaa ikinä Suomessa. Enkä ole kuullut, että näin olisi missään muuallakaan koskaan toimittu. Ei siis kuulosta hyvältä, eikä sinne kuulemma oteta uusia sijaisia enää niin vaan. Tosin enhän tietäisi edes asuinpaikkaani eli sinänsä tuon syyn voi kumota. Toisaalta en ole koskaan ollut vastaan lisäopiskelua, joka taloudellisista syistä on täällä maailmalla ollut lähes mahdoton ajatus. Lisäksi nautin seikkailusta. No tällä hetkellä ei arki tunnu samanlaiselta seikkailulta mitä se tuntui Tokiossa, mutta uudet paikat kiehtovat aina. Ja onhan Lontoo tuossa ihan junamatkan päässä. Ja oikeastaan koko maailma. Toisaalta nautin vapaudesta, joka maailmalla on. Kun ei ole odotuksia, ei ole läheskään niin paljon tuttuja ympärillä, jotka seuraavat liikkeitäsi ja odottavat huomiotasi. Vaikka pelkään soittaa ja kommunikoida puhelimitse, nautin suunnattomasti kun opin käyttämään uusia sanoja ja uutta kieltä. Ja kun katson nyt elämää taaksepäin, olen oppinut paljon enemmän asioita näiden vuosien aikana kuin olisin koskaan Suomessa oppinut. Olen kasvanut ihmisenä, tullut vahvemmaksi ja varmemmaksi. Kai sitä voisi kutsua tavallaan itsensä löytämiseksi. 


Ja miksi muuttaisin Suomeen. Perhe ja ystävät. Tarvitseeko sanoa muuta. Kaipaan sitä helppoutta, joka siellä olevien ystävien ja perheen kesken vallitsee. Voin soittaa ollessani matkalla ystävälleni, että voinko tulla poikkeamaan ja siinä rennosti makoilla hänen kanssaan sohvalla tai lattialla. Sama pätee toiseen suuntaan. Se luonto ja neljä vuodenaikaa. Kaipaan luontoa niin, että kirpaisee. Japanissa tosin oli luonto aivan mahtavaa ja kaunista. Siellä sai kokea myös neljä vuodenaikaa, eli aina ei tarvita Suomea. Keski-Eurooppakin kävisi tämän puolesta asuinmaaksi. En myöskään osaisi elää paikassa, jossa on aina lämmin. Kaipaan välillä sitä, että saan laittaa kunnolla vaatteita päälle. Eniten täällä Englannissa harmittaakin tämä näennäinen talvi. Eli koko ajan viluttaa, mutta veden sijasta lunta ei vain sada. Ja kaipaan hiihtoa ja laskettelua, lumen narskuntaa kenkien alla. Samalla tavalla kaipaan saunaa merenrannalla ja pulahdusta aamu-uinnille, mustikkamättäitä ja sienimetsiä. 

Jätetään nämä muistelut tähän, ettei iske liian kova ikävä ja teksti veny liian pitkäksi. Huomaan olevani aika suomalainen (en oikeastaan edes tahdo muuttua), enkä voisi ikinä sanoa vahvasti ja ytimekkäästi, että enää ikinä en haluaisi Suomessa asua. Koska kyllä minä haluaisin. Ja pysyisihän tämä maailma täällä kuitenkin. Silloin vain muuttuisi lomamatkat toiseen suuntaat.

I'm just wondering if I could ever move back to Finland. That's the question I hear so often. And I have to say that if the situation is right, I could. I miss sometimes more, sometimes just a little my family and my friends and the nature, but I have to say I do really love my adventures that I have had during the past few years. But if I ever lived in Finland again, it only means that my trips would just go other way around...the world would still stay here and wait.

2014-02-27

Opas Japaniin

Jos matkaan Japaniin ja haluaisit saada esimerkiksi yhden päivän opaskierroksen jollain teemalla -teema voi olla mikä vain, toiset haluavat kiertää ja kuulla historiasta, toiset puutarhoista, teepaikoista...Tai jos kaipaat paikallista apua liikkumiseen tai varauksien tekemiseen, niin turistiopasystäväni on oiva tähän. Voin suositella, koska olen yhden päivän kiertänyt hänen seuranaan Tokiossa. Päivä alkoi kalamarketilla, jatkui kalaisella, herkullisella lounaalla, nähtiin japanilaista puutarhaa ja nautittiin teetä, käytiin temppelillä ja vielä illallisella. Ja vaikka tietoa on netti ja kirjat pullollaan niin on se vain kiva kun on joku, jolta kysyä, joka suunnittelee aikataulut ja liikkumiset, varaa ravintolat ja antaa vielä suositukset. Itse ei tarvitse kuin seurata ja ottaa valokuvia, niin ja nauttia. Ja kuulin vielä, että hän on auttanut jotakuta myös varaamalla yöpymispaikan paikasta x, kun joku oli yhtäkkiä keksinyt, että sinne olisi kiva päästä käymään lomansa aikana. Japanissa yhä edelleen on paikkoja, joihin ei voi tehdä nettivarausta ja sähköpostia jos lähettää niin pitäisi osata japania. Siihenkin siis hän on oiva apu. Hän osaa sujuvasti englantia ja myös suomeksi olen hänen kanssaan keskustellut. Itseasiassa häneltä saa niin paljon suosituksia uusiin kahviloihin ja ravintoloihin, etten malta odottaa seuraavaa matkaa sinne. Listaa on jo aloitettu...



 When you travel to Japan and you need anykind of help, contact my friend who is a tourist guide.
She can quide you for a day where ever you want to go and what ever you want to see. I spent one day with her seeing a fish market, Japanese garden, temples and eating tasty food and hearing lots of the information I didn't know even though I had lived in Tokyo for quite sometime. And it was relaxing because you didn't have to think where to go next, how to go and if you need a reservation. It was all done and decided. I could only enjoy and take plenty of photos. Actually I have got so many recommendations that I can't wait to get back there and start to explore those cafes and places. I have already started to list....

Instagram Travel Thursday on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.

Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknownKaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

2014-02-21

Kotitekoinen ruisleipä


Aloin yrittämään ruisleivän tekoa ensimmäisen kerran viime vuoden keväällä. Sain tehtyä juuren Suomesta tuomastani ruisleivästä. Itse käytin Jälkiuunileipää, joka on tehty vain ruisjauhoista, vedestä ja suolasta. Se on siis täysin suolaton. Murensin yhden siivun veteen ja annoin sen olla ja sekoittelin sitä muistaakseni vuorokauden verran. Leipä tietenkin pehmeni mukavasti sinne sekaan. Sitten aloin pikkuhiljaa lisäämään jauhoja ja vettä. Lisäsin sen verran kumpaakin, että koostumus pysyi puuromaisena. Tätä siis jatkui muistaakseni kolme päivää. Koko sen ajan annoin juuren seista pöydällä, huoneenlämmössä, pyyhkeellä peitettynä. Neljäntenä päivänä otin juuresta noin desin verran talteen ja laitoin sen pakkaseen. Loppuosaan lisäsin suolaa, vettä ja ruisjauhoja siten, että taikinasta tuli selkeästi paksumpi, mutta kuitenkin siten, että se pysyi aika pehmeänä. Leivästä tuli selkeästi ruisleivän makuista, mutta paistamisessa tapahtui jokin kömmähdys ja kuori oli aivan liian kovaa syötäväksi. Juuri oli kuitenkin pakkasessa joten "nou hätä" ajattelin. Paitsi seuraavalla kerralla en oikein ymmärtänyt, mitä tarkoittaa juuren herättely ja näin kuvittelin koko homman olleen pilalla. Ja eikun seuraavaa Suomen matkaa odottelemaan.


Matka koitti, leipä tuli ostettua ja juuri tuli tehtyä samoin kuin edelläkin. Tällä kertaa ajattelin, että teen niin vähän leipää kerralla, että se tulee parissa viikossa syötyä ja laitoin talteen ottamani juuren pienessä muovilaatikossa jääkaappin odottamaan. Tiesittekö muuten, että juuri elää kuitenkin vielä jääkaapissa ja kuplii ja paisuu? Minä en sitä tiennyt ja ihmettelenkin alkuun mistä sellaista möhnää alimmalle hyllylle oikein valuu.. Eli itselle muistiin: Laita juuri tarpeeksi isoon purkkiin jääkaappiin.

Jääkaapissa ollut juuri ei tarvitse ihan niin paljon herättelyä kuin pakkasessa ollut. Nykyään kun säilytän juurta lasipurkissa, otan purkin pöydälle, lisään ripauksen käden lämpöistä vettä ja jauhoja ja annan odottaa seuraavaan päivään, jolloin kaadan juuren isompaan kulhoon ja työstän juurta samalla tavalla kuin ylhäällä kerroin. Aina ennen suolan lisäämistä otan juurta talteen. Viimeisenä päivänä lisättyäni suolan ja saatuani taikinasta sopivan paksuista annan taikinan vielä nousta muutaman tunnin, ennen kuin muovaan sitä leivän malliin. 

Leivän muotoon muovatessa taikina on vielä aika tarttuvaista ja sitä on aika vaikeaa käsitellä eli suosittelen jauhottamaan kädet ja leivinalustankin hyvin. Vielä ennen uuniin laittoa annan nousta vähintään tunnin uunipellin päällä, silloin tosin laitan sen päälle jonkun kulhon, jotta leipä ei levisty koko uunipellille. Ennen uuniin laittoa vielä viillän pintaan sopivat vedot. 

Uuni 200-220 asteeseen, leipä noin tunniksi uuniin ja se on valmis. Tosin itse viimeksi tein pienempiä, sämpylän kokoisia, leipiä. Lasin lämpötilaa, jotta se vastaisi enemmänkin jälkiuunimaista ja annoin leipien olla kunnes ne näytti hyvältä (noin tunti). Osan aikaa paistoin alemmalla tasolla ja osan aikaa ylemmällä. Ja niistä tuli hyviä. 

Martoiltakin löytyy ohje ja internet on niitä pullollaan, itse suosin kuitenkin tässäkin leivässä aika pehmeää taikinaa. Tosin Suomesta saattaa löytyä parempia ruisjauhoja leivän leipomiseen kuin täältä.


In Finland we mostly ate rye bread. And it has been the one that I start to miss first. But I have found an answer...I make the bread by myself. I wasn't that successful when I first tried it, but lately the bread has turned out to be like the one in Finland and the taste is also quite the same.
There is one recipe here, but my recipe is a little bit different. You don't use anything else than rye flour, water and salt. And one piece of rye bread to make a dough heart. A dough heart can be hundreds of years old and it goes with the family. Unfortunately, that wasn't my case but perhaps I can start that tradition :) So I didn't use yeast as the dough heart is the one that makes it taste good and also make the bread to rise. It takes few days to make the bread so it also teaches you to slow down a bit.

So first make the dough heart by sinking one piece of bread into water. And let it stay there for a day or so. Next day add some rye flour and water so that it looks like a porridge. And then again next day do the same. I usually add like 50-100ml hand warm water and flour as much as I get the right texture. In the morning of the fourth day take 〜100ml of the bread heart, put in a jar and in the fridge. 
To the dough add salt, water and rye flour so that the dough is still soft but kind of firm. It's quite sticky and difficult to handle, but... And let it rise for few hours. Use flours to help to make it a bread shape, move it onto a baking tray and let it rise again. I usually put a bowl or something on it so that it keeps the shape and doesn't spread all over the tray. (My dough is really that soft..) Heat the oven to 220 celsius degrees and bake for an hour or so.

Last week I did smaller breads and I heated the oven only to 〜180 celsius degrees and baked a little bit over an hour, and they still turned out very tasty. I kind of would like to learn to make kind of an after-oven bread, but I think for that I also need a right kind of oven...