2014-03-01

Palaisinko?

Onnenpäivä blogissa pohdittiin eräänä päivänä, että palaisiko sitä Suomeen, jos se olisi mahdollista. Siellä oli aiheesta hienoa pohdintaa, mutta ajattelin avata hitusen omia ajatuksiani täällä. Meillä ei näillä näkymin tule olemaan paluuta Suomeen, koska vastaavia töitä ei miehelleni sieltä löytyisi. Eikä minun palkallani todellakaan elättäisi kahta. En tosin kuitenkaan pitäisi mahdottomana muuttaa takaisin, jos mies jonain päivänä tulisi ja ilmottaisi, että sieltä on töitä tarjottu.


Itselleni suurin kysymysmerkki paluuseen on juurikin työnteko. Entisessä työpaikassani lomautettiin sen alan ihmisiä juuri vuoden lopulla ensimmäistä kertaa ikinä Suomessa. Enkä ole kuullut, että näin olisi missään muuallakaan koskaan toimittu. Ei siis kuulosta hyvältä, eikä sinne kuulemma oteta uusia sijaisia enää niin vaan. Tosin enhän tietäisi edes asuinpaikkaani eli sinänsä tuon syyn voi kumota. Toisaalta en ole koskaan ollut vastaan lisäopiskelua, joka taloudellisista syistä on täällä maailmalla ollut lähes mahdoton ajatus. Lisäksi nautin seikkailusta. No tällä hetkellä ei arki tunnu samanlaiselta seikkailulta mitä se tuntui Tokiossa, mutta uudet paikat kiehtovat aina. Ja onhan Lontoo tuossa ihan junamatkan päässä. Ja oikeastaan koko maailma. Toisaalta nautin vapaudesta, joka maailmalla on. Kun ei ole odotuksia, ei ole läheskään niin paljon tuttuja ympärillä, jotka seuraavat liikkeitäsi ja odottavat huomiotasi. Vaikka pelkään soittaa ja kommunikoida puhelimitse, nautin suunnattomasti kun opin käyttämään uusia sanoja ja uutta kieltä. Ja kun katson nyt elämää taaksepäin, olen oppinut paljon enemmän asioita näiden vuosien aikana kuin olisin koskaan Suomessa oppinut. Olen kasvanut ihmisenä, tullut vahvemmaksi ja varmemmaksi. Kai sitä voisi kutsua tavallaan itsensä löytämiseksi. 


Ja miksi muuttaisin Suomeen. Perhe ja ystävät. Tarvitseeko sanoa muuta. Kaipaan sitä helppoutta, joka siellä olevien ystävien ja perheen kesken vallitsee. Voin soittaa ollessani matkalla ystävälleni, että voinko tulla poikkeamaan ja siinä rennosti makoilla hänen kanssaan sohvalla tai lattialla. Sama pätee toiseen suuntaan. Se luonto ja neljä vuodenaikaa. Kaipaan luontoa niin, että kirpaisee. Japanissa tosin oli luonto aivan mahtavaa ja kaunista. Siellä sai kokea myös neljä vuodenaikaa, eli aina ei tarvita Suomea. Keski-Eurooppakin kävisi tämän puolesta asuinmaaksi. En myöskään osaisi elää paikassa, jossa on aina lämmin. Kaipaan välillä sitä, että saan laittaa kunnolla vaatteita päälle. Eniten täällä Englannissa harmittaakin tämä näennäinen talvi. Eli koko ajan viluttaa, mutta veden sijasta lunta ei vain sada. Ja kaipaan hiihtoa ja laskettelua, lumen narskuntaa kenkien alla. Samalla tavalla kaipaan saunaa merenrannalla ja pulahdusta aamu-uinnille, mustikkamättäitä ja sienimetsiä. 

Jätetään nämä muistelut tähän, ettei iske liian kova ikävä ja teksti veny liian pitkäksi. Huomaan olevani aika suomalainen (en oikeastaan edes tahdo muuttua), enkä voisi ikinä sanoa vahvasti ja ytimekkäästi, että enää ikinä en haluaisi Suomessa asua. Koska kyllä minä haluaisin. Ja pysyisihän tämä maailma täällä kuitenkin. Silloin vain muuttuisi lomamatkat toiseen suuntaat.

I'm just wondering if I could ever move back to Finland. That's the question I hear so often. And I have to say that if the situation is right, I could. I miss sometimes more, sometimes just a little my family and my friends and the nature, but I have to say I do really love my adventures that I have had during the past few years. But if I ever lived in Finland again, it only means that my trips would just go other way around...the world would still stay here and wait.

2014-02-27

Opas Japaniin

Jos matkaan Japaniin ja haluaisit saada esimerkiksi yhden päivän opaskierroksen jollain teemalla -teema voi olla mikä vain, toiset haluavat kiertää ja kuulla historiasta, toiset puutarhoista, teepaikoista...Tai jos kaipaat paikallista apua liikkumiseen tai varauksien tekemiseen, niin turistiopasystäväni on oiva tähän. Voin suositella, koska olen yhden päivän kiertänyt hänen seuranaan Tokiossa. Päivä alkoi kalamarketilla, jatkui kalaisella, herkullisella lounaalla, nähtiin japanilaista puutarhaa ja nautittiin teetä, käytiin temppelillä ja vielä illallisella. Ja vaikka tietoa on netti ja kirjat pullollaan niin on se vain kiva kun on joku, jolta kysyä, joka suunnittelee aikataulut ja liikkumiset, varaa ravintolat ja antaa vielä suositukset. Itse ei tarvitse kuin seurata ja ottaa valokuvia, niin ja nauttia. Ja kuulin vielä, että hän on auttanut jotakuta myös varaamalla yöpymispaikan paikasta x, kun joku oli yhtäkkiä keksinyt, että sinne olisi kiva päästä käymään lomansa aikana. Japanissa yhä edelleen on paikkoja, joihin ei voi tehdä nettivarausta ja sähköpostia jos lähettää niin pitäisi osata japania. Siihenkin siis hän on oiva apu. Hän osaa sujuvasti englantia ja myös suomeksi olen hänen kanssaan keskustellut. Itseasiassa häneltä saa niin paljon suosituksia uusiin kahviloihin ja ravintoloihin, etten malta odottaa seuraavaa matkaa sinne. Listaa on jo aloitettu...



 When you travel to Japan and you need anykind of help, contact my friend who is a tourist guide.
She can quide you for a day where ever you want to go and what ever you want to see. I spent one day with her seeing a fish market, Japanese garden, temples and eating tasty food and hearing lots of the information I didn't know even though I had lived in Tokyo for quite sometime. And it was relaxing because you didn't have to think where to go next, how to go and if you need a reservation. It was all done and decided. I could only enjoy and take plenty of photos. Actually I have got so many recommendations that I can't wait to get back there and start to explore those cafes and places. I have already started to list....

Instagram Travel Thursday on lähtenyt skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla.

Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknownKaukokaipuu ja Running with wild horses. Osaa voi ottaa kuka tahansa. Ohjeet löydät täältä.

2014-02-25

Villan lämpöä Havaijille

Tuli viesti Havaijilta, että tarvittaisiin pipo. En ole koskaan käynyt, enkä osaa ymmärtää, että siellä olisi koskaan tarvetta villaiselle, mahdollisimman lämpimälle hatulle. Sellainen toive minulle kuitenkin esitettiin ja sellaisen tein. Toiveeseen oli liitettynä myös mahdollisimman luonnollinen lanka ja väri, otin senkin toiveen huomioon ja käytin siis värjäämätöntä ja brittiläistä villalankaa. En kyennyt päättämään väriä eli tein lopulta kaksipuolisen hatun. 

Uskon yhä vakaasti, että pipoa tullaan tarvitsemaan reissun päällä enemmän kuin siellä rantahietikolla. Lisäsi nyt on ollut puikoilla sukkia ja lisää pipoja. Mielelläni siirtäisin katsetta vähän enemän kevääseen ja aurinkoon, toisaalta tällaisena sadepäivänä kun sisälläkin vähän sormet kohmettuvat tuntuu lämmin villalanka oikein mukavalta.



I got a message from Hawaii, that there is someone who needs a woolen hat made with very natural yarn. But it has to be warm. So I started to knit wondering if people really use this kind of hat on the beach there...? I couldn't decide the color so now the person can choose by himself. 
I still do believe this hat is for trips to cooler countries. I have been knitting socks and hats a lot lately. Would like to start to think more spring and the sun. Even though on a rainy day like this when even my fingers are cold the warm wool feels good.

2014-02-21

Kotitekoinen ruisleipä


Aloin yrittämään ruisleivän tekoa ensimmäisen kerran viime vuoden keväällä. Sain tehtyä juuren Suomesta tuomastani ruisleivästä. Itse käytin Jälkiuunileipää, joka on tehty vain ruisjauhoista, vedestä ja suolasta. Se on siis täysin suolaton. Murensin yhden siivun veteen ja annoin sen olla ja sekoittelin sitä muistaakseni vuorokauden verran. Leipä tietenkin pehmeni mukavasti sinne sekaan. Sitten aloin pikkuhiljaa lisäämään jauhoja ja vettä. Lisäsin sen verran kumpaakin, että koostumus pysyi puuromaisena. Tätä siis jatkui muistaakseni kolme päivää. Koko sen ajan annoin juuren seista pöydällä, huoneenlämmössä, pyyhkeellä peitettynä. Neljäntenä päivänä otin juuresta noin desin verran talteen ja laitoin sen pakkaseen. Loppuosaan lisäsin suolaa, vettä ja ruisjauhoja siten, että taikinasta tuli selkeästi paksumpi, mutta kuitenkin siten, että se pysyi aika pehmeänä. Leivästä tuli selkeästi ruisleivän makuista, mutta paistamisessa tapahtui jokin kömmähdys ja kuori oli aivan liian kovaa syötäväksi. Juuri oli kuitenkin pakkasessa joten "nou hätä" ajattelin. Paitsi seuraavalla kerralla en oikein ymmärtänyt, mitä tarkoittaa juuren herättely ja näin kuvittelin koko homman olleen pilalla. Ja eikun seuraavaa Suomen matkaa odottelemaan.


Matka koitti, leipä tuli ostettua ja juuri tuli tehtyä samoin kuin edelläkin. Tällä kertaa ajattelin, että teen niin vähän leipää kerralla, että se tulee parissa viikossa syötyä ja laitoin talteen ottamani juuren pienessä muovilaatikossa jääkaappin odottamaan. Tiesittekö muuten, että juuri elää kuitenkin vielä jääkaapissa ja kuplii ja paisuu? Minä en sitä tiennyt ja ihmettelenkin alkuun mistä sellaista möhnää alimmalle hyllylle oikein valuu.. Eli itselle muistiin: Laita juuri tarpeeksi isoon purkkiin jääkaappiin.

Jääkaapissa ollut juuri ei tarvitse ihan niin paljon herättelyä kuin pakkasessa ollut. Nykyään kun säilytän juurta lasipurkissa, otan purkin pöydälle, lisään ripauksen käden lämpöistä vettä ja jauhoja ja annan odottaa seuraavaan päivään, jolloin kaadan juuren isompaan kulhoon ja työstän juurta samalla tavalla kuin ylhäällä kerroin. Aina ennen suolan lisäämistä otan juurta talteen. Viimeisenä päivänä lisättyäni suolan ja saatuani taikinasta sopivan paksuista annan taikinan vielä nousta muutaman tunnin, ennen kuin muovaan sitä leivän malliin. 

Leivän muotoon muovatessa taikina on vielä aika tarttuvaista ja sitä on aika vaikeaa käsitellä eli suosittelen jauhottamaan kädet ja leivinalustankin hyvin. Vielä ennen uuniin laittoa annan nousta vähintään tunnin uunipellin päällä, silloin tosin laitan sen päälle jonkun kulhon, jotta leipä ei levisty koko uunipellille. Ennen uuniin laittoa vielä viillän pintaan sopivat vedot. 

Uuni 200-220 asteeseen, leipä noin tunniksi uuniin ja se on valmis. Tosin itse viimeksi tein pienempiä, sämpylän kokoisia, leipiä. Lasin lämpötilaa, jotta se vastaisi enemmänkin jälkiuunimaista ja annoin leipien olla kunnes ne näytti hyvältä (noin tunti). Osan aikaa paistoin alemmalla tasolla ja osan aikaa ylemmällä. Ja niistä tuli hyviä. 

Martoiltakin löytyy ohje ja internet on niitä pullollaan, itse suosin kuitenkin tässäkin leivässä aika pehmeää taikinaa. Tosin Suomesta saattaa löytyä parempia ruisjauhoja leivän leipomiseen kuin täältä.


In Finland we mostly ate rye bread. And it has been the one that I start to miss first. But I have found an answer...I make the bread by myself. I wasn't that successful when I first tried it, but lately the bread has turned out to be like the one in Finland and the taste is also quite the same.
There is one recipe here, but my recipe is a little bit different. You don't use anything else than rye flour, water and salt. And one piece of rye bread to make a dough heart. A dough heart can be hundreds of years old and it goes with the family. Unfortunately, that wasn't my case but perhaps I can start that tradition :) So I didn't use yeast as the dough heart is the one that makes it taste good and also make the bread to rise. It takes few days to make the bread so it also teaches you to slow down a bit.

So first make the dough heart by sinking one piece of bread into water. And let it stay there for a day or so. Next day add some rye flour and water so that it looks like a porridge. And then again next day do the same. I usually add like 50-100ml hand warm water and flour as much as I get the right texture. In the morning of the fourth day take 〜100ml of the bread heart, put in a jar and in the fridge. 
To the dough add salt, water and rye flour so that the dough is still soft but kind of firm. It's quite sticky and difficult to handle, but... And let it rise for few hours. Use flours to help to make it a bread shape, move it onto a baking tray and let it rise again. I usually put a bowl or something on it so that it keeps the shape and doesn't spread all over the tray. (My dough is really that soft..) Heat the oven to 220 celsius degrees and bake for an hour or so.

Last week I did smaller breads and I heated the oven only to 〜180 celsius degrees and baked a little bit over an hour, and they still turned out very tasty. I kind of would like to learn to make kind of an after-oven bread, but I think for that I also need a right kind of oven...



2014-02-20

Riksakyytiä Lontoossa

Pari viikkoa sitten lähdimme Lontooseen illalliselle. Oli vain yksi mutta, joka melkein lannisti meidän lähdön kokonaan. Se oli tieto metrojen, tai siis henkilökunnan, lakosta. Ajattelimme, että jos ei muu auta niin ainahan sitä kävelee, kun siihen hyvillä kengillä varautuu. Joskus kuitenkaan edes ne hyvät kengät ei auta kun taivas repeää. Ja tiedättekö millainen liikenne syntyy suurkaupunkiin metrojen ollessa toimettomina... Silloin on hyvä vaihtoehto riksakyyti. Ei puhuta turvallisuudesta, koska sitä emme mekään miettineet. Mietimme vain kuinka monta hitaasti etenevässä jonossa olevaa autoa ohitimme viilettäessämme pyörän kyydissä ja pysyen kuitenkin kuivana. Ja oli se ehkä vähän romanttistakin. Hinta oli jokseenkin sama kuin mitä olisi taksikyydistäkin tullut.


Few weeks ago we went to London to meet some friends and have a dinner. It was the day when tubes were not working and you can just image the traffic there. We were prepared to walk but then it was raining and we decided to get a taxi...and we hopped on one of these cycle rickshaw. It was so much fasten than a car, we didn't get wet and it was kind of romantic too. 

2014-02-18

Rytmi hakusessa

Pihalla omenapuun alla jo kukat alkavat kukkimaan vaikka itse vielä kaipailen valkoisia maisemia. Taitaa valkoiset maisemat olla tänä vuonna pannassa tällä saarella, mutta tiedättekös, että ennätyksiä tehdään muulla saralla. On nimittäin sateisin talvi 250 vuoteen. Ei siis ihme, jos aina tuntuu satavan. Ehkä Englantikin muuttuu tuhansien järvien maaksi...

Rytmiä kaivataan myös liikunnan saralle. Tiedän, viime viikolla juuri puhuttiin motivaatiosta. Mutta huomaankin, että kaipaan rytmiä. Olin viikon yksin ja kuljin kuin usvassa. Heräsin aamulla ja kaikenlaista touhuin ja yhtäkkiä olikin ilta. Ei asiaa tosin helpottanut myrskytuulet, sateet ja parin päivän lapsenvahtikeikka Lontooseen. Tänään aamulenkillä pohdinkin mikä aika päivästä itselleni olisi paras liikkumiselle. Tykkään aamulenkeistä, koska sen jälkeen se on tehty ja voi keskittyä muuhun. Toisaalta tykkään myös liikkua illan hämärtyessä. Huomaan itselleni kaikkein vaikeimmaksi ajaksi lähteä liikkeelle keskellä päivää...lieneekö syynä maalaisuuteeni ja tottuneisuuteni yksinäisiin lenkkipolkuihin. Sitten pohdin miksi en käy aamulla lenkillä...lenkkipolkuni varrella on hyvin vilkas koululaisliikenne. Tämä aiheuttaa tökkivää kulkua, jonka vuoksi pitäisi käydä lenkillä joko sitä ennen tai sen jälkeen. Ongelmia saa keksittyä kumpaankin vaihtoehtoon, mutta pakko on todeta, että syynä on oma mieli. Onhan se sänky mukava ja kuka haluaisi nousta sateiseen aamulenkkiin lämpimän peiton alta... Iltalenkit ovatkin vähän heikommin olleet edustettuina viime vuosina, syynä miehen töistä paluu ja päivällisen valmistaminen ja syöminen ja vatsan täysinäisyys sekä tärkeimpänä syynä ehkä heikentävä vaikutus yöuniin...

Voiko itselläni syynä siis olla osittain vielä nuoruudesta jäänyttä tottuneisuutta aamun löysäilyyn, mutta toisaalta vuosien tuoma arvostus kunnon yöuniin?



I'm looking for some rhythm in my life. 
I'm still dreaming of snow but flowers are already getting ready for spring. Can't blame them as don't think we're going to see any snow around here. But we have had rain! Actually, it's the rainiest winter in 250 years. 
I also need to get some rhythm for exercise as well. I know how to motivate myself, but the problem is how to keep doing it. Last week I was alone at home and woke up in the morning, did many things but didn't get myself out and running. Ok, all the rain and wind and trip to London didn't help at all...
I started to think would I prefer mornings or evenings as I know that those are easiest for me. Found out many reasons why mornings and evenings are not good and ended up with the result that I have teenager in me who loves slow mornings and staying in bed as late as possible, but I also am old enough to understand the importance of a good night sleep and to enjoy it.

2014-02-11

Nuohousta

Kyllä se kiiltää, siis takka nuohouksen jäljiltä. Mutta missä on ne Maija Poppasen laulavat ja tanssivat kaverit? Vai onko niitä vaan Lontoossa... Kaikenlaisia juttuja sitä pitää alkaa huolehtimaan kun elää elämää. Muistan lapsuudesta, että meillä kävi sellainen tumman siniseen haalariin pukeutunut lupsakka mies, jolla oli aina välillä nokea kasvoissa. Pääsääntoisesti, pikkutyttöä harmittavasti, oli mies siisti ja puhtain käsin teki työnsä. Siististi ne hoitaa homman täälläkin, ei tarvitse suojata kaikkia huonekalujakaan kun mies tulee ja imuroi ja suojaa noen pääsyltä sisätiloihin. Parasta kuitenkin on se, että kun harjaa on tuupattu koko varren mitalta niin sitten pitää käydä ulkona tarkistamassa miltä se harja siellä piipulla näyttääkään. Ja se pitää tehdä satoi tai paistoi, nimim. kaatosaateessa kattolle kuikuilija. Mutta kuka välittää sateesta kun voi turvallisin mielin pitää tupaa lämpimänä takan avulla.


We had chimney sweeper visiting and now it's as clean as it can be and it will be safe again to have a nice fire.