Lauantaiaamu alkoi kuten normaalistikin...aamupalan pohdinnalla. Meillähän ei ole tapana varata etukäteen hotellin aamiaista vaan käydään ennemmin kaupungilla syömässä. Ja Pariisissa se vain tuntui järkevämmältä lähteä ulos kun niitä kahviloita kuitenkin löytyy.
Lähdettiin kävelemään kohti Rue Montorgueilia, josta olin lukenut Avec Sofien suosituksia. Ja löydettiinkin sieltä hakematta orgaaninen kahvila, josta sai herkullisen hedelmäkulhon ja kroisantin. Toki paljon muutakin, mutta itse valitsin nämä. Ja paikka tuntui olevan suosittu koska samaan pöytään (no, tehtiin siihen pöytien väliin muutaman sentin rako) sijoitettiin elegantti rouvashenkilö, jonka aamiainen koostui kroisantista ilman hilloa ja espressosta sokerilla.
Aamiaisen jälkeen jatkettiin kävelemistä ja käveltiinkin Notre Damelle, sieltä lounaalle Maraisin alueelle, josta jatkoimme Louvreen. Ei itseasiassa oltu ajateltu sen enempää piipahtaa sinne sisään, mutta kun tuuli oli sen verran kova ja kerrankos tässä nyt katsotaan, että eipä ole turhan pitkä jono niin päätettiin mennä sisään lämmittelemään ja ihmettelemään sitä Mona Lisan hymyä. Ja pakko myöntää, että vaikka tykkään museoista ja taidenäyttelyistä niin joskus vaan sekin voi olla liikaa. Ähky iski jo pelkästään kuvittelemalla sitä taiteen määrää rappusia ylöspäin kävellessäni. Onneksi siellä oli myös penkkejä, joilla pystyi levähtämään ja tekemään loppupäivän suunnitelman.
Meidän suunnitelmaksi muodostuikin jatkaa matkaa Champs Elyseen joulumarkkinoille ja jouluvaloja ihmettelemään ja lähteä sieltä sitten pikkuhiljaa kohti hotellia ja löytää mukava, tunnelmallinen illallispaikka jostain sieltä päin.
Ja ruokapaikka löytyi. Juuri sellainen kuin mielessäni kuvittelinkin. Siihen aikaan kun me istuttiin sinne oli vielä hiljaista, kotiinlähdön koittaessa pitikin pujotella ihmisten läpi päästäksemme ovelle. Jossain kohtaa ihan epäiltiin, että meidät oli ohjannut pöytään joku asiakkaista, kun sama henkilö kävi istumassa viereisessä pöytäseurueessa vähän väliä.
Käveltiin ihan koko päivä ja jalat olivat aika puhki illalla. Onneksi olin valinnut tossut jalkaan. Mutta se on jännä kun kahviloita löytyy sopivan välimatkan välein ja kuumaa kaakaota saa lämmittämään tuulen viilentämää kehoa, Pariisin tunnelma pyörii ympärillä ja sitä hengittää joka henkäisyllä niin kummasti jaksaa eikä edes pieni vesisade saa mieltä matalaksi.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti