2011-01-14

Työmatkailu

Tokiossa ja Japanissa ylipäätään on erittäin tarkka ja hyvin toimiva julkinen liikenne. Bussit kulkevat lähes minuutilleen aikataulun mukaan, junat kulkevat just eikä melkein. Tosin kaaoksen saa aikaan bussiaikatauluissa vesisade, lumisateesta puhumattakaan. Sen huomaa myös ihmisten olemuksesta. Alkaa hermostuminen, kelloon vilkaisu, katsotaan "tule,tule, miksei se jo tule"-katseella bussin tulosuuntaan, joskus on joku hypännyt taksiin. Näinä päivinä myös bussissa on kostea ja hikinen tunnelma, jopa näin talviaikaan kun periaatteessa on kuivaa.

Junat taas ovat asia erikseen. Ne eivät myöskään ole kovin vahvoja sateelle, saatikka lumelle, eivätkä myöskään maanjäristyksille. Mutta niitä hidastavat ja pysäyttävät myös monet onnettomuudet. Mitä useimmiten syystä tai toisesta junan alle on jäänyt joku. Tai toisinaan ihan vaan se, että ihmisiä liikkuu samaan aikaan niin paljon, että on mahdotonta lähteä ajallaan asemalta, koska ihmiset yhä tunkevat sisään.

Ja tästä päästäänkin sujuvasti omaan työmatkailuuni. Olen tähän aamuun asti kulkenut ensin bussilla ja vaihtanut sitten metroon, jota on vielä pitänyt vaihtaa kertaalleen. Työmatkaan on kaikenkaikkiaan kulunut 45-50 min, joka on varsin normaali täällä päin. Joidenkin tarinoiden mukaan jopa 2-3 tunnin työmatka on ihan siedettävä. No itse en pysty sanomaan, että oma matkani olisi millään lailla, milloinkaan ollut oikeasti siedettävä. Sitä vaan luuli, että niin kuuluu tehdä kun muutkin. Ja ehkä se alkuun olikin ihan ok, sitten se alkoi ottaa päähän, jossain kohtaa jopa nauratti, kunnes sitten eilen päätin, että nyt loppui tämä joka päiväinen tuuppiminen ja tyrkkiminen. Kun aikuiset ihmiset kisaavat siitä kuka pääsee junasta ensimmäisenä rullaportaisiin ja etenevät kuten Suomessa ihmiset Stockmannin Hulluilla päivillä, kyynerpäitä käyttäen, ei rauhallisempi, leppoisampaan etenemiseen tottunut suomalainen voi kuin ihmetellä.

Seuraavassa hieman esimerkkiä, mitä se voi pahimmillaan olla. Itse en ole tuollaista kokenut, vaikka joskus onkin tullut oltua ässänä, vain varpaiden koskiessa lattiaa. Tosin siinä asennossa myös pysyy :)



Ja eilisen harmituksen jälkeen päätin, että pitää kokeilla kauanko sinne töihin pyöräilisi. Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja hah, kesti jopa vähemmän aikaa kuin junalla. Ja vielä kun laskee terveydellisen hyödyn niin ei voi kuin hymyillä :)

Siispä hymyillen viikonloppuun! Aurinkoisia päiviä kaikille teille!

7 kommenttia:

Kalamuija ja lappilifestyle kirjoitti...

Hyvä kun keksit kokeilla:) Ja nimenomaa terveydellinen hyöty kaupan päälle:) Itse kuulun kanssa siihen kastiin, ettei työmatkaan saisi kulua ollenkaan aikaa. Riittää että töissä menee 8h!

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuo tunkeminen on kyllä järkyttävää. Minä en varmaan kestäisi, en muutenkaan oikein siedä tungosta, vaikkei minulle mitään pakokauhua vielä ole tullutkaan. Ahtaus ja väentungos on vain epämiellyttävää.

Niin, että polkupyöräily olisi ehkä minunkin valintani.

Miss Villasukka kirjoitti...

Tällanen ahtaanpaikankammoinen joutus kyllä fillaroimaan jos toinen vaihtoehto olis tuo videolla oleva =D

Uusi Aamu kirjoitti...

Kalamuija,
Onneksi mulla sentään on työpäivä (ainakin toistaiseksi) vain neljä tuntia :) Ja tuo reippailu siihen edestakaisin vie vajaa 1,5 tuntia eli ihan soppeli aamupäiväjumppa :)

Kirjailijatar,
Näin on. Muakin välillä se hirvittää ja ärsyttää, riippuu vähän omasta vireystilastakin. Ja olen oppinut, että kannattaa pyrkiä menemään viimeisenä junaan..miellyttävämpää rusentua sitä ovea vasten kuin niitä muita ihmisiä.

Miss Villasukka,
Onneksi tuollaista ei ole omalle kohdalle sattunut, joskus vain aseman henkilökunta on pitänyt ovea siten auki, että kaikki saa laukkunsa ja takin liepeensä vedettyä sisäpuolelle. Multa jäis kyllä kanssa hyppäämättä tuon junan kyytiin.

Peque kirjoitti...

Loistavaa, kuka kärvistelee julkisissa tai liikenneruuhkassa, jos voi pyöräillä? Tervetuloa työmatkapyöräilijoiden seuraan!

Uusi Aamu kirjoitti...

Peque,
Kiitos. Hyvältä tuo tuntuu. Oon kyllä huomannut, että se laiskottaa mun iltojani, ei tule lenkille lähdettyä.

Maire kirjoitti...

Uskomatonta :D !
Aloin lukemaan sun blogia alusta saakka. Jatkan taas joku toinen kerta paremmalla ajalla. Mielenkiintoisia juttuja!