2011-01-31

Hiljainen viikonloppu

Miten sitä pitääkään itsestään selvyytenä puhumista ja omien ajatusten julki tuomista. Tämän viikonlopun aikana senkin arvo kuitenkin muistui mieleen. Pienetkin joot ja eit kun olivat tuskan takana. Samoin myös syömiset ja juomiset. Ääni lähti lomalle perjantai-iltana ja palasi sunnuntai-iltana kovin voipuneena takaisin, ei tainnut olla kovin rentouttava loma. Valitettavasti tuliaisiksi se ei suinkaan tuonut valtavaa määrää energiaa ja luovuutta niinkuin toivoin vaan yskän ja nuhan. Kuume olisi vissiin painanut liikaa.

Kuva täältä

Eilen vielä kuvittelin tänään jo matkaavani töihin, mutta viime yön vietin niiden tuliaisten seurassa ja siten tämän aamun olo oli entistäkin voipuneempi. Eikä se äänikään vielä työkuntoinen ollut. Siispä ilahdutin pomoa äänen (pihinän) tunnistus leikillä ja ilmoitin viettäväni ainakin tämän päivän kotona. 

Kuva täältä

Erikoista tässä on se, että elämäni ensimmäisen ääni lähti flunssan vuoksi loppuvuodesta. Ja nyt jo uudestaan. Aloin miettimään, että missä on vika. Viime aikoina kun olen pyrkinyt lisäämään sekä kasvisten syöntiä että liikuntaa, juurikin sen vuoksi, etten kipeäksi enää tulisi. Ja olo olikin joululoman jälkeen perjantaihin saakka mitä mainioin! Mutta ehkä se vaan on tosiasia, että kun ympärillä pyörii päivittäin pieniä nuhaneniä, ei niiden pärskeeltä voi välttyä. Vaikka yksi paikallinen kaveri kehoittikin mua menemään töihin, mutta käyttämään maskia. Heh, sitten vasta pelottava olisinkin ollut...vielä tällä äänellä ;)

Eilen muuten satoi talven ensilumikin Tokioon, mutta koko sade oli vain hetki, eikä siitä lunta ainakaan maahan jäänyt. En siis myöskään ehtinyt saada vuoden ensi kosketusta lumeen... Tänään taas paistaakin aurinko siniseltä taivaalta ja yritän saada siitä kaiken mahdollisen energian irti tuon ikkunan läpi :)

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Ei kommentteja: