2011-01-12

Alussa oli alku

Hih! Ihana huomata, että tätä on joku käynyt lukemassa, vaikka itsestä tuntuu juttujen tason olevan vähän mitä on... Mutta kyllä se tästä lähtee. Hiljaa hyvä tulee, eikö?

Samalla kun hälvennän ilostumisen punaa poskiltani ja toivun hämmennyksestä voinkin lyhykäisesti kertoa, miten kaikki tapahtui.

Vuoden 2008 kesällä sain kuulla, että miehelleni olisi tarjottu töitä joko Saksassa tai Japanissa. No yllättäin, tai ehkä ei niinkään, mielenkiinto kallistui Japanin puolelle. Ja itse olin aivan innoissani, olinhan ollut täällä Lions Clubin kautta nuorisovaihdossa n.10 vuotta aiemmin ja sen jälkeen aina haaveillut paluusta ja kielen opiskelusta. Ja siitä se sitten lähti. Kaikenlaisten paperien selvittely, että saatiin todistettua, että olimme ihan kunnon ihmisiä. Ja itseasiassa mies pääsi lähtemään töihin jo vuoden 2009 alussa kun taas minä jäin odottelemaan viisumia pariksi kuukaudeksi Suomeen. Ja se odottaminen oli jostain syystä jännittävää. Tavallaan, koska olimme jo naimisissa, viisumin saanti oli itsestään selvyys, mutta koska se tuntui kestävän ja kestävän niin meistä kärsimättömämmällä alkoi jo hermot kiristymään :) Ja voi sitä onnea kun maaliskuisena päivänä pääsin lennolle Helsinki-Frankfurt-Tokio! Ja sitä iloa kun se laskeutui Naritan lentokentälle!

Eli sen kummemmin mikään varsinainen Japani-fani en ole, vaikka tämä kaikinpuolin mielenkiintoinen maa onkin. Enkä siis ole teinistä asti lukenut mangaa ja seurannut animeja. Itseasiassa niistä en tiedä mitään....vieläkään... Eikä minulla ole ollut, eikä ole vieläkään pakonomaista tarvetta saada jäädä asumaan tänne ikuisiksi ajoiksi. Olen onnellinen siitä ajasta mitä täällä olemme, mutta en kuitenkaan näe itseäni vanhana kumaraselkäisenä köpöttelemään näitä katuja. Ja kuten varmasti tulee huomattua täällä on hirmuisen paljon hyviä juttuja, joita en voi kuin ihmetellä päivästä toiseen. Mutta kaikella on kääntöpuolensa, enkä aijo piilotella niitä teiltäkään.

Esimerkiksi japanilaista ruokaa en ole opetellut vielä tekemään, ehkä syynä on saannin helppous :) Siispä useimmiten ravitsen itseäni jo Suomessa tutuiksi tulleilla ruoilla, kuten tänään porkkanasosekeitolla, nam!



2008年の夏に日本に行かないと聞かれました。やっぱり、アタシは行こう、行こうと答えました。一階、10年前に、日本に行ったことがあったから、興味を持っていました。日本語も勉強したいといつも思いました。主人は2009年の始めに来て、アタシが2カ月後来ました。その時とても嬉しかったですよ。

そんなに日本のファンではないんですが、国とか文化とか面白いですよ。が、マンガやアニメなら何も分かりません。日本の料理もまだ作って勉強しませんでした。ですから、いつもフィンランドでもよく作った料理を作ります。例えば、今日はニンジンスープでした。美味しい!

1 kommentti:

Kalamuija ja lappilifestyle kirjoitti...

Hiljaa hyvää tulee:) Itsekin aloitin bloggailun vasta syksyllä. Ja jaksan ihmetellä niitä lukijamääriä. Jollekin vanhalle bloggaajakonkarille ne eivät varmasti ole mitään, mutta itse ihmettelen kun n. 300 kertaa päivässä joku käy lukemassa hyvin arkisia höpinöitäni täällä:)
Tsemppiä! Odottelen lisää tekstiä. Teidän alkuajasta siellä, miten asutte, oletteko saaneet ystäviä jne. Onko kotinne perin suomalainen vai minkälainen jne:)