Parhaat palat

Vaikka kokonaisuudessaan viikko Nisekossa oli mitä parhain nousee sieltä kuitenkin tiettyjä asioita, jotka jäivät mieleen muita paremmin.

Tietenkin jo lentokentällä Suomesta tulleiden ystävien tapaaminen oli huippua. Viimeksi oltiinkin tavattu pikaisesti vuosi sitten toukokuussa eli juteltavaa riitti.

Viikon aikana vietin myös syntymäpäivääni ja lahjaksi sain Canonin PowerShot S95:n. Siinä sitten sujuikin sujuvasti laskupäivän päätteet treenaten kameran käyttöä.

Kuva täältä

Lisäksi syntymäpäivänäni pääsin laskemaan Nisekon Misuno no zawan. Nisekossa siis on rinteitä ja rinteen ulkopuolisia alueita. Toisille alueille pääsee turvallisiksi ajankohdiksi katsottuina aikoina porteista, toisille alueille ei pääse lainkaan, koska ne vaan on vaarallisia. Sitten on alueita, joille pääsee maksua vastaan oppaan kanssa ja Misuno no zawa on tällainen. Siellä siis lumi on koskematonta, lumen alla ei yllättäviä töppäreitä ole, koska laskioitakin on vähän. Maisemat ovat upeita ja pakko sanoa, että taisi olla se syntymäpäiväni kohokohta :) Lisäksi tuo "kierros" oli kauden viimeinen eli siinäki mielessä oli lykkyä mukana, vaikka aamupalalta tulikin kiire lähtö kun saimme sen tietää :)

Olihan se lasku jokaisena päivänä mitä parhainta, jos ei koko päivää niin ainakin lähes. Tuuli aiheutti sen, että puuston yläpuolelle jäävä paljas vuoren huippu ei ollut niin pehmeää ja mukavaa laskettavaa mitä olisi toivonut, mutta onneksi sieltä puiden väleistä silti riitti laksettavaa. Varsinkin näin loppukaudesta riitti laskettavaa ihan hyvin päiväksi. Mutta kuitenkin viimeisen päivän ensimmäinen lasku kruunasi viikon. Ylähisseiltä 15 minuutin haikkaus huipulle ja siellä pientä auringon esiintymisen odottelua...ja kun viimein aurinko pääsi pilkahtamaan, pilkahti myös silmien edessä mitä kaunein, koskematon puuterikenttä. Ei muuta kuin sukset alamäkeen ja sai vain leijailla. Tunne oli niin kevyt, että sitä oikein ihmetteli.

Näitä muistoja ei valitettavasti tullut ikuistettua kameralle, mutta niin hienoja kokemuksia ne ovat, että varmasti mielessä säilyvät. Ja olisihan se saattanut tunnelmaa pilata alkaa kaivamaan kameraa repusta. Joskus pitää vaan osata nauttia ja luottaa siihen, että muistisolut toimivat. 

Ja paluu arkeen koitti nopeasti, sunnuntai-iltana kotiin, maanantaiaamuna töihin. Jotenkin sitä paluuta oli pehmennettävä ja niinpä tiistain pyöräytin parit pullat, laskiaispullat.

Ja näin jatkui viikko taas paremmilla mielin :)