2011-03-24

Back in Tokyo

Tuntuu hyvältä olla jälleen kotona ja takaisin normaalissa arjessa. Tai mikä sitten ikinä onkaan normaalia, mutta kuitenkin...home sweet home.

Tosin nyt kun on päässyt kotiin, on alkanut mielessä pyörimään erilaiset vaihtoehdot auttaa pohjoisessa kotinsa ja omaisuutensa menettäneitä. Yhtenä vaihtoehtona punnitsen vapaaehtoiseksi lähtemistä. Töissä on kevätlomaa seuraavat pari viikkoa eli niiden aikana ehtisi jotain tehdä. Enää pitäisi vain löytää hyvä väylä.

Suomessa asuville vaihtoehtoja ovat mm. seuraavat:
Suomalais-japanilainen seura järjestää Helsingissä Tee hetki Japanille-tukikonsertin ensi maanantaina 28.3. Linkistä löytyy lisätietoa.

World Vision on myös avannut katastrofirahaston, jonka varat käytetään tarvittaessa Japanin tuhoalueiden auttamiseen. Jos apua ei tarvita, käytetään rahat muihin humanitäärisiin operaatioihin.

Itse olin ensimmäistä kertaa Japanissa kymmenisen vuotta sitten Lions Clubin nuorisovaihdon kautta. Nyt huomasin, että heidän kauttaan on myös mahdollista auttaa (toivottavasti ei koske ainoastaan Lions Clubin jäseniä). Lisätietoa täältä.

Kriisit_ja_katastrofit.jpg
Kuva täältä, jota kautta voit myös auttaa.




Ja tietenkin myös Suomen Punaisen Ristin kautta onnistuu auttaminen. He ovat mm. järjestämässä konserttia Tavastialla sunnuntaina 27.3. Lisää tietoa heidän auttamisesta löytyy myös täältä.

Ulkomaalaisia linkkejä ovat mm:
TOO MUCH
globalgiving
Japan Platform
Give hope, saksalaiset nuoret suunnittelijat haluavat auttaa myymällä t-paitoja
Second Harvest

Toivottavasti näistä joku olisi juuri Sinulle sopiva tapa auttaa. Pienikin apu on tarpeen.

Huomenna on kaksi viikkoa siitä Isosta Järistyksestä, mutta järistykset eivät suinkaan loppuneet siihen. Sen jälkeen on ollut suurempia tai pienempiä järistyksiä ympäri maata. Vaikka elämä Tokiossa ja Japanin eteläisemmissä osissa onkin suht normaalia, huomaa tapahtuman päivittäisessä elämässä mm. siten, että supermarketit ovat yhä varsinkin juomien ja purkkinuudelien kohdalta tyhjiä. Lisäksi huomio kiinnittyy liikkeiden aikaistettuihin sulkemisaikoihin sekä iltaisen kaupungin pimeyteen, säästetään sähköä.

Eilen ilmoitettiin vesijohtovedestä löytyneen radioaktiivista jodia myös Tokiosta, joka saattoi olla syynä markettien tyhyyteen. Onneksi kuitenkin pitoisuus ilmeisesti on laskenut ja vesi on jälleen juomakelpoista, lapsillekin.

Tuntuu oudolta ajatella, että oma elämä jatkuu näin normaalina, näin lähellä katastrofialuetta.

6 kommenttia:

Vilijonkka kirjoitti...

Oudota varmasti tuntuu, ja onnekkaalta. Blogisi seuraajana huokaisen myös jo helpotuksesta. Varmasti se oman arjen jatkaminen on parasta terapiaa. Ja tuo auttamisen väylien löytäminen! Toivottavasti löydät pian itsellesi sopivan tavan "olla mukana".

Itse olen viime viikkoina tuskaillut samankaltaisten haaveiden kanssa. Että miten minusta ja taidoistani olisi hyötyä tässä maassa. Niin etten nyt mene vain hetkelliseksi avuksi vaan enemmän toimimaan kestävän kehityksen periaatteella. Etten vain auta juuri nyt, vaan kenties opettaisin, jotta osaavat itse jatkossa. MUTTA, tilanne on toki eri kuin teillä nyt, jossa varmasti mitkä tahansa auttavat kädet ovat tarpeen, kun tietotaitoa löytyy normaalioloissa teillä kotimaastakin ja joka kylässä, toisin kuin täällä...(joudunkohan nyt tämä kommentin vuoksi mustalle listalle?).

Turvallista ja hyvää arkea toivottaen!

Arkitehti kirjoitti...

Sain täkäläisen ravintoloitsijan, ja ravintoloitsija täkäläiset rotaryt, innostumaan hyväntekeväisyysillallisesta Japanin auttamiseksi. Lupasin osallistua taittelemalla origameja pöytäkoristeiksi, jokainen tekee sen minkä osaa ja mihin pystyy :)

Uusi Aamu kirjoitti...

Vilijonkka,
Kyllä, onnekkaaltakin tuntuu. Jos en muuta löydä, niin ainakin käyn seuraavat kaksi sunnuntaita joogassa, jonka osallistumismaksu menee lyhentämättömänä jollain tavalla auttamiseen pohjoisen väkeä.

Tiedän tuollaisen haaveen. Samanlaisesta haaveilen aina tietyin väliajoin. Olen sen jotenkin ajatellut liittyvän ajatukseen tarpeellisena ja hyödyllisenä olemisesta. Siis laajemmalla mittakaavalla kuin vain kotona. Itselläni ei koulutus suoraan anna siihen mahdollisuutta, tarvittaisiin jotain lisää.

Uskon kuitenkin siihen, että ennemmin tai myöhemmin löytyy se paikka ja aika, jolloin palaset loksahtavat paikoilleen ja silloin kaikesta mitä siihen mennessä on tehnyt, ne lyhyetki pätkät, osoittavat arvonsa.

Arkitehti,
Mahtavaa! Taisin antaa kuvan, että nuo ehdottamani ovat ainoat vaihtoehdot. Niin ei suinkaan ole! Vaan kuten juuri totesit, kukin tekee sen minkä osaa ja mihin pystyy! :)

Arkitehti kirjoitti...

Et mielestäni tosiaankaan antanut sitä kuvaa että olisivat ainoat vaihtoehdot, usein auttamisen halu on suuri mutta ei oikein tiedä mitä kautta apu menisi parhaiten perille. Kaikenlaiset linkkilistat ovat tervetulleita :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Varmasti ristiriitainen olo, kuten kirjoititkin. Olla onnellinen siitä, että kaikki on hyvin ja murehtia niiden puolesta, jotka ovat menettäneet kaiken. Toivottavasti löydät väylän auttaa ihmisiä siellä. Olen itse joskus kovasti suunnittellut vapaaehtoistyötä yms., mutta se on jäänyt. Joskus oma työ tuntuu kyllä niin merkityksettömältä...kiitos linkeistä. En tuosta Suomi-Japani-seuran konsertista tiennytkään.

Uusi Aamu kirjoitti...

Arkitehti,
Se on niin totta. Enkä itsekään tiedä minkä kautta apu parhaiten menisi perille. Mieluiten menisin itse lähemmäs auttamaan, mutta kuulemma sitäkään ei suositella näin maallikolle.

Kirjailijatar,
Hyvä kuulla, että linkkien jaosta on hyötyä :)
Itselläni on myös toisinaan vapaaehtoistyö mielessä ja nyt olisi hetki auttaa lähellä olevia ja ystävien ja tuttujen perheitäkin. Uskon auttamis väylän, edes pienen, löytyvän :)