Mutta siis tällä kertaa pysytään tällä sumujen ja sateiden saarella ja suuntaamme Oxfordiin. Päädyin sinne n. 48 liikenneympyrän kautta ja totesin heti siellä olevan tilaa hengittää. Ja olla ja katsella. Ja opiskella netistä niitä tarinoita, mitä kaikkea ne fiksut miehet, mm. CS Lewis ja JRR Tolkie, ovat aikoinaan siellä tehneet. Oxford on hyvinkin yliopistokaupunki, kuten Cambridgekin, mutta isompi ja väljempi.
Jos päivämme ei olisi ollut täynnä tavoitteellista ohjelmaa olisin voinut osallistua pari tuntia kestävälle käppäilykierrokselle, vaihtoehtoisesti kummituskierros houkutti myös. Niin ja tietenkin, jos olisimme osuneet lyhyemmän jonon hetkellä Christ Church collegen sisäänkäynnille niin olisin mielelläni kurkistanut sisään Harry Potteri maailmaan. No, ensi kerralla sitten vähemmän niitä muunlaisia tavotteita ja enemmän turismia :)
The Radcliffe Camera
Bridge of Sighs, saanut nimensä vastaavanlaisesta sillasta Venetsiassa. Kopiointi ei kuitenkaan ole ollut arkkitehdilla Sir Thomas Jacksonilla mielessä.
Ja viimeisenä se Instagram-kuva.
Kaupunki ei ehkä sovi samalle reissulle Cambridgen kanssa, mutta ei hullumpi kohde tämäkään. Niin ja Lontoosta pääsee auton lisäksi myös bussilla ja junalla. Matkaa kertyy n.80 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti