Kuten arvata saattaa olisi jälleen pitänyt paikkansa sanonta "vannomatta paras". Koska nyt on joulu vietetty Suomen kamaralla ja juoksen yhä. Tosin en enää (ainakaan tällä kertaa) muiden tahdissa vaan omassani. Tällä kertaa varsin hitaassa tahdissa, tarkoittaen sitä faktaa, että kaikkia en mitenkään ehdi näkemään.
Mutta erona tällä lomalla tulee olemaan se, että palaan Tokioon vannomatta, etten enää millonkaan astu jalallanikaan Suomen kamaralle tai jos astun, en ainakaan kerro siitä kenellekään. Sen sijaan vannon, että vaikka täällä päivä valkenee vasta puolen päivän aikaan, vaikka en pysy pystyssä Turun kaduilla, vaikka lähtiessäni valokuvaamaan kaunista kaupunkia päättääkin sääherra toisin ja alkaa vihmomaan märkää taivaan täydeltä, niin tulen kaikesta tästä huolimatta kaipaamaan tänne ja palaan varmasti uudelleen. Koska osataan täällä(-kin) palvella, ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia, luonto on kaunista, ruoka on herkullista, tunnelma on kohdillaan.
Kuvat ovat uuden vuoden aatolta. Ensimmäinen kuva puolenpäivän aikoihin ja viimeiset kuvat alkuillasta. Ihanan vaihtelevaista!
3 kommenttia:
No, täällä onkin ollut aika kamala sää melkein koko loppuvuoden! Sikäli huonoon aikaan satuit lomailemaan.
Hyvää uutta vuotta!
Hyvää uutta vuotta sinulle!
Saanko udella että miten pitkään Japani-komennus kestää? Tai siis ylipäänsä että oletko siellä ihan toistaiseksi vaiko määräaikaisesti?! Ootko ajatellut, että haluaisit kuitenkin sitten lopulta asua Suomessa? Mä oon asunut jonkin aikaa ulkomailla muutamaan otteeseen ja alan aina kaivata Suomea, suomalaisia ja ihan ehkä vaan kaikkea niin paljon, että musta on mitä ihaninta aina tulla kotiin! Voisin ja haluaisinkin kyllä lähteä joskus ulkomaan komennukselle, mutta sen pitäisi olla määräaikainen.:)
Vilma,
Kiitos ja hyvää vuoden jatkoa sinullekin. Eipä tuo vesikeli ole haitannut, Suomi on näyttänyt kurjat kelinsä, mutta kuitenkin olen ollut onnesta sykkyrällä koko ajan.
Alma,
Kiitos ja onnen täyteistä vuotta sinullekin.
Japaniin emme tavallaan lähteneet komennukselle vaan miehen soppari on ihan paikallinen ja jatkuu toistaiseksi. Kolmeksi vuodeksi aluksi päätimme lähtevämme, mutta erilaisten kiemuiroiden päätteeksi emme toistaiseksi ole muuttamassa Suomeen. Elämme päivän kerrallaan ja katsomme mihin elämä kuljettaa. Jos töitä vaan löytyisi niin Suomeenkin mielellämme palaisimme, mutta tällä hetkellä myös muu Euroopan maa kelpaisi :)
Juuri vietämme viimeistä päivää Suomessa ja Helsingissä ja kävimme hieman kävelemässä kaupungilla ja hoemme nyt vuorotellen, että on tämä(kin) vaan hieno kaupunki ;)
Lähetä kommentti