Saatan hämmentää ihmisiä sillä, miten perinteinen tietyissä asioissa olenkaan. Siis kun ajattelee miten paljon rakastinkaan elämää Tokiossa, jossa kaikki oli mahdollista, uutta tekniikkaa ympärillä enenmän kuin voi ymmärtää, kaupat olivat auki yötä päivää ja ravintoloita oli joka nurkalla. Nautin tästä kaikesta, mutta mieleni halasi maalle. Paikkaan, jossa on sopivan kokoinen kasvimaa puutarhoineen ruokkimaan kesäiltoja, mutta joista riittää kuitenkin talven varallekin.
Nyt olen tullut johonkin välimaastoon. No se kasvimaa on niin pikkiriikkinen, että hyvä jos siitä ruokkii kaksi henkeä edes välttävästi nämä Englannin helteiset päivät, mutta täällä on tori, jolta löytyy jonkun muun kasvattamia tuotteita. Eli vähän lähemmäs ollaan päästy haaveita. Ja tiedättekö, monia makuja on tullut vuosien saatossa maistettua, mutta ei ole koskaan aiemmin käynyt mielessäni ostaa aprikooseja. No tapahtui tämäkin ihme ja siinä ne nököttivät keittiön pöydällä, minä pohtien niiden käyttötarkoitusta.
Käyttötarkoitus löytyi. Ja niin pilkoin nämä kauniit hedelmät puoliksi, sekoitin sitruunamehua ja hillosokeria ja halkaisin vaniljatangon vielä joukkoon. Ja jätin yöksi pöydälle liinan alle. Seuraavana aamuna hiukan keittelin ja purkitin. Viikonloppuna vihdoin rohkaistuin ja laitoin skonssin päälle.
Aprikoosi-vaniljahillo, mikä ihana tekosyy pyöräyttää valkoista leipää pöytään useamminkin. Maku oli itseänikin hämmentävän hyvä. Taisi löytyä kilpailija appelsiini- tai mansikkahilloille aamupalapöytään. Ja taidan alkaa katsomaan aprikoosien tarjouksia vähän sillä silmällä.
1 kommentti:
Tuoreet aprikoosit ovat ihania, samoin niista tehty hillo. Kausi ainakin taalla Israelissa on TOSI lyhyt. Yhtena paivana niita on , ovat viela liian kalliita. Muutamaa paivaa sen jalkeen ostan niita kerran pari, ja hups ne ovatkin jo kadonneet kaupoista.
Lähetä kommentti