Tämän hetken työmaa

Olen ollut tällä puolen aivan hipihiljaa viime päivinä. Syy siihen on, että kun vaihtaa turvapaikkaa niin siinä tulee vähän turvaton ja levoton olo, eikä tiedä, että mihin päin sitä itseään pistäisi kulkemaan. Ja kun vihdoin ja viimein on asettunut niin sitä pääseekin ihan touhun makuun. Ja mitä tekee ihminen, kun ensimmäistä kertaa sitten lapsuudenkodin muuttaa omakotitaloon? No laittaa puutarhaa tietenkin... Pari päivää olen siis roikkunut haravan varressa.

Aloitin omenapuun alta, koska siellä näytti olevan suurin työmaa. Ja opin, että omenat kannattaa heti niiden pudottua kerätä ja laittaa joko suupaloiksi tai heittää pois. Itse tietenkin suosittelen tuota ensimmäistä ja niinpä ihmettelenkin miten voi niin paljon omenoita puunalta löytyä. Ei niitä ainakaan kannata siellä maaduttaa koko talvea koska lumen sulatessa ne ovat jo melkoisen kehnossa kunnossa ja näin siis myös vaikeasti haravoitavissa.

Kyllä sitä taisi vähän jonkun puskan juurtakin tulla putsattua ja pohdittua, että mitä lie kaikki kasvavat kasvit tällä pihamaalla. Voisikohan, vaikka vuokralainen onkin, kerätä sellaiset rumat ja vähän kukkapenkin hoitoa hankaloittavat kasvit nyppiä vain kylmästi pois ja täyttää ne paikat jollain kauniilla vähän helpommalla. Vai voiko se todellakin tehdä tehtävänsä, että vain pitää niistä vuosittain huolta ja näin siis vähentää hikeä, joka niitä oksien solmujen avaamisesta muodostuu. 

Ja siinä kun pohdin, että kyllä tässä on lääniä haravoitavaksi, mutta onpahan tekemistä myös tuleville aurinkoisille päiville, niin pohdin myös, että pitäisikö sitä myös ihan oikeasti hommata kukkien hoidossa opastava kirja...