2011-09-04



Kirjoitin joskus keväällä siitä, miten kulutan aikaa lukien paikallista sanomalehteä ja pänttäämällä kielioppia sekä näitä paikallisia koukeroita.

Tänään kävimme lounaalla ja kotiin päin kävellessä sanoin, että pitääkin netistä tarkastaa, että milloin ne tulokset siitä heinäkuun kokeesta tuleekaan. Samalla mieleen tulvahti muisto siltä testipäivältä. Tai oikeammin jo sitä edeltävältä lauantailta. "Ajattelin tehdä vielä viime hetken tarkastukset ja "tärppien" tankkauksen. Kauhukseni huomasin, että ne aiemmin päivänselvät asiatkin olivat haihtuneet yhden yön aikana taivaan tuuliin. Paniikkihan siinä iski. Eikä sitä helpottanut se, että aikaa oli alle 24 tuntia varsinaiseen koitokseen ja pää tuntui tyhmemmältä ja tyhjemmältä kuin koskaan ennen. Huonosti nukutun yön jälkeen huomasin paniikin yhä olevan vallalla kehossani ja niinpä lähdin hermostuneena matkaamaan testipaikalle.

Kokeessa koko teksti näytti aivan vieraalta kieleltä, kävi jo mielessä,että miten saisi vähän anottua lisäaikaa, sydän sykki kurkussa asti, kädet hikosivat, ajatukset harhailivat, rivit hyppivät...No, aikahan loppui aivan täysin kesken. Kyyneleitä nieleskellen totesin kaverille, että nähdään tämän kokeen parissa jälleen joulukuussa. Tehty suuri työ tuntui aivan turhalta."

Mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Kotiin päästyä tarkastettiin posti ja minulle oli postia. 


JLPT koostuu siis kolmesta osiosta: kielioppi/sanasto, lukeminen ja kuuntelu. Kaikista osioista pitää päästä läpi, mutta sekään ei vielä riitä vaan pisteitä pitää saada  90/180 tai yli. Itselläni oli siis kaikki osiot läpi, ja onneksi lähes täydet pisteet kuuntelusta korvasi ne pisteet, jotka jäivät sanasto-osiosta vaille. Nyt on tuota tulosta tuijoteltu sen verran, että sen ehkä jo uskoo. Uskomattomalta se tuntuu. Sai minut jopa hyppimään tuolla ala-aulassa ja huokailemaan onnesta ja helpotuksesta.

Tämän tason kokeen läpäisy auttaa myös työnhaussa. Useimmat firmat vaativat ulkomaalaisilta vähintään tämän tason läpäisyä (tosin kiinalaiset/muut aasialaiset ovat omalukunsa, joilta vaaditaan sitä korkeinta tasoa). 

Ei kun siis uusia haasteita ja unelmia kohti :)


Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

2 kommenttia:

Elisabeth kirjoitti...

Wau, tosi hienosti! Kauan olet nyt siellä asunut ja millä tasolla kielesi on! Voin vain kuvitella miten vaikeaa se on oppia, mutta varmasti erittäin hyödyllistä!

Uusi Aamu kirjoitti...

Kiitos.
Olen nyt asunut täällä n.3 vuotta ja nyt pystyn keskustelemaan ihmisten kanssa ja lueskelemaan jonkin verran. En kuitenkaan sano, että aina tietäisin kaikkien kanjien oikeat lukutavat, mutta usein merkityksen ymmärtää. Toki varmasti jos kieltä käyttäisi myös työssä kehittyisi kieli ihan uudelle tasolle. Keskustelusta tulisi (toivottavasti) värikkäämpää ja lukeminenkin alkaisi sujumaan vähän paremmin... Sitä odotellessa :)