Miten pienestä ihmisen elämä tulee paremmaksi!
Ymmärsin kyllä kolmisen viikkoa sitten kun keittiön kattoon reikä ilmestyi, että siitä tilanteesta ei ole kuin suunta ylöspäin. Sen verran asumismukavuuteen vaikutti katosta roikkuvat "rämmäleet" ja rakenteista levinnyt "tuoksu". Kaksi viikkoa sitten luvattiin, että homma on hoidettu reilussa viikossa. Olikin siis yllätys kun saavuin viikon mittaiselta reissulta viime lauantaiaamuna ja vastassa oli pimeä keittiö. "Rämmäleet" olivat poissa, samoin reikä, mutta niin oli myös valo. Ja tiedättekö, kyllä se pimeä vaan koittaa aika ajoissa täälläkin.
Mikä onni olikaan eilen, kun vihdoin saapui mies maalipurkkeineen kolkuttamaan oven taakse ja hetken päästä seurasi mies, jolla oli lamput kainalossa. Neljä tuntia myöhemmin oli valoa keittiössä silmiä häikäsevästi ja valkoiset seinät loistivat hohtavina. Ja minä kaikesta uhomisesta huolimatta leveä hymy huulilla kiittelin ja napsauttelin kytkintä...päällä...pois...päällä...pois....päällä...
Nyt on keittiöstä pölyjä pyhitty, imuroitu ja laittiat pesty. Mutta koska remonttipöly tuntuu löytävänsä tiensä löytämättömästä piilosta ja tuplaantuvan yön aikana uskon, että samaa siivousruljanssia jatketaan varmaan vielä jokunen päivä, mutta onni on saada tehdä kaikki tämä kirkkaassa valossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti