Kun kehenkään ei voi luottaa.
Täällä pikkuruisessa kaupungissa tarvitsen polkupyörääni kaksi lukkoa käydessäni asioilla, jotta se pysyy varmemmin kaupan pihalla tai pyöräparkissa sinä aikana kun itse en seiso sen vieressä. Siltikään takuuta ei ole, että pyörä on paikallaan yhtenä kappaleena. Tokiossa laitoin pyöräni kiinni vain, koska siellä ei hirmuisen montaa virallista pyöräparkkia ole ja pelkäsin kaupungin miesten tulevan ja keräävän pyöräni muka parempaan talteen...kuka sitä nyt pyöräänsä jättäisi kuleksimaan siihen kadun reunaan. Täällä varmistan, ettei valot vaan jää pyörään kiinni. Tokiossa saatoin jättää pyöräni lukitsematta, kypäräni killumaan sarvesta ja paitani tarakalle...ja ne olivat aina kiltisti odottamassa kun tulin takaisin.
Edellä mainitusta syystä en myöskään lähde matkalle rauhallisin mielin. Ikinä ennen myöskään kotiin paluu ei ole tuntunut näin ahdistavalta.
Täällä aina lihaa ostaessani, mietin vakavasti kasvisruokavalioon siirtymistä. Ehkä en edes ymmärtänyt mitä kaikkea Japanissa voidaan tehdä, mutta täällä tiedän mitä eläimet joutuvat kärsiessään kärsimään ja miten ne muutaman viikon ikäiset kananpojat ovatkin kooltaan täysikokoista vastaavia. Ja kun varovaisuus yltää myös kaloihin.
Myös vihanneksia ostaessa saa olla varsin tarkka, että tietää mitä ostaa. Mieluiten keräisin kaiken omasta maasta.
Kun ostan lipun mahdollisimman nopeaan bussiin, jotta olen ajoissa lentokentällä, odotan olevani ajoissa lentokentällä. En siis mitenkään pysty kuvittelemaan, että kesken matkaa herään kuulutukseen, että kuskille kuuluu nyt 45 minuutin tauko, eikä siis bussi tule liikkumaan mihinkään...tarkoittaen siis, että olemme 45 minuuttia myöhässä aikataulusta. En tiedä olenko niuho, mutta koko aikana Japanissa en kokenut mitään vastaavaa.
En myöskään kovasti nauti herätyksestä, jossa bussikuski kyselee, että tietäiskö joku reittiä...hän kun on eksyksissä.
No onneksi nyt kuitenkin olen omassa sängyssä jo, oman peiton alla. Joskus sitä vain tuntuu, että minä ja Englanti ei vain mätsätä kovin hyvin.
Kotiuduin kuitenkin tänään vajaan kahden viikon lomalta. Loma oli onnen täyteinen.
Kerron siitä seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti