2015-01-01

Ilta Pariisissa



Junamatka Lontoosta Pariisiin kestää n. 2,5 tuntia ja hinnat vaihtelee £60 ja yli £200 per suunta. Riippuu päivästä ja kuinka ajoissa on liikkellä ja kellonajasta. Toki nykyään lentämällä pääsee toisinaan halvemmalla, mutta tässä junassa näppärää on se, ettei tarvitse matkata lentokentälle paria tuntia ennen, maksaa auton parkkimaksua ja pohtia, että miten määränpäässä pääsee eteenpäin. Itse siis maksoin mielelläni junalipusta ehkä enemmän kuin lentäen olisi maksanut. Hotellimme oli oikeasti 5min. päässä asemasta eli kävimme vain tiputtamassa laukut perjantain sinne ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. 

Olin sen verran katsellut karttaa ja suunnittelut, että jotain tiesin kaupungista ja mihin suuntaan kannattaa lähteä. Olen pitkään halunnut nähdä Moulin Rougen pimeällä, en usko sen valoisalla näyttävän yhtä hyvältä, ja niinpä perjantai-illan suunnaksi otimme Moulin Rougen ja sen ympäristön sekä Montmartren pikku kadut. Ja se tunnelma niillä pienillä kaduilla oli uskomaton. Jo siinä matkalla tuntui kuin olisimme kävelleet torilla katsellessamme kaikkia niitä juusto-, liha-, vihannes- ja hedelmätiskejä. Ja niitä pieniä puoteja...löytyi suklaata, hunajaa, teetä... Mielelläni asuisin sellaisen kadun lähistöllä ja sellaisessa ilmapiirissä, jossa tuo kaikki olisi normaalia arkipäivää suurien markettien ja nettimahdollisuuksien sijaan.

Niiltä samoilta pikkukujilta löytyi ravintoloita ja istuskelupaikkoja vaikka kuinka. Tuli ihan valinnan vaikeus. Ruokaa kuitenkin saimme tyypillisestä ranskalaisesta ravintolasta ja itse en voinut kuin kuunnella kuinka ranska taipui notkeasti ihmisten huulilla ja vain nautin. Enpä muista koska olisin viimeksi ollut lumoissani kielestä, jota en edes osaa. 

Ruoan jälkeen suuntasimme mäkeä alas ja katsomaan sitä määränpäätä Moulin Rougea. Lippuja olimme myös katselleet, mutta ne hinnat huimasivat meidän päitämme ja niinpä siirsimme sen haaveeksi hamaan tulevaisuuteen. Olihan se näyttävä myös ulkoa, mutta sanotaanko nyt niin, että olihan se samalla pieni pettymys siinä aika kiireisen kadun varrella. Tai siis lähinnä omassa mielessänihän siitä olin kehitellyt jotain hienompaa kuin mitä se lopulta olikaan...jälleen kerran tuli mieleen, että ensi kerralla otan selvää paremmin.  

Sen jälkeen suuntasimmekin takaisin hotellille. Takana painoi miehen työpäivä ja matkustus eli ajattelimme kerrankin olla fiksuja ja ajatella myös seuraavan päivän jaksamista. Kävelyä perjantai-illalle tuli n. 8km eli mielestäni ei ihan mahdoton kun tarkoituskin oli haistella ja mutustella kaupunkielämää ja katujen tunnelmaa.

Tuolta Montmartren kaduilta olisi löytynyt myös Amelie-elokuvan kuvauspaikkoja, kuten hedelmäkoju ja hänen asuntonsa. Itse en sitä edes tullut ajatelleeksi kuin vasta seuraavana päivänä, jolloin suunta oli jo toisaalla. Siitä lisää infoa täällä.


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses. 

6 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Mullekin tuo Moulin Rouge oli vähän pettymys, se mylly on oikeasti aika pieni ja päiväsaikaan ei tosiaan ollut minkään näköinen. Mä oon käynyt Montmartessa vaan kerran, eikä alue oikein sytyttänyt, niinpä oon muilla Pariisin visiiteillä keskittynyt kierteleen muita alueita. Täytyisi ehkä antaa Montmartelle uusi mahdollisuus, jos vaikka oma mieli olisi tässä vuosien varrella muuttunut :)

Uusi Aamu kirjoitti...

Hanna,
Hauska kuulla, etten ole yksin Moulin Rouge-mielipiteeni kanssa. Saattaa toki olla, että iltavalaistuksella ja jouluvaloilla oli osansa tunnelmaan tuolla alueella. En tosiaan osaa sanoa onko se päiväsaikaan sen kummallisempi kuin muutkaan Pariisin pikkukadut.

ananas2go / Popot pogoillen kirjoitti...

Lumoutunut ranskan kielestä... Olen kuullut väitettävän, ettei niin kauniilla kielellä voi edes puhua rumia. Mutta kyllä sillä voi. Ja kieltä opetteleva puhuu äidinkielellään ajoittain kaikenlaista painokelvotonta setviessään kieliopin kiemuroita poikkeuksen poikkeuksineen ja vielä niine erikoistapauksineen, jotka yllättäen ovatkin samannäköisiä kuin säännönmukainen muoto, mutta eri syystä.

Mutta kyllä sitä oppii. Viime viikolla joku väitti, että puhun suomea korostuksella! Kuusi vuotta vapaaehtoistyöranskaako sen teki?

Jenni kirjoitti...

Juu, sama fiilis Moulin Rougesta jäi mullekin, kun sen ensimmäisen kerran näin. Sen sijaan noista junista olen niin samaa mieltä! Luxemburg-Pariisi-väliä olen matkustanut aika monta kertaa (ja aion matkustaa vastaisuudessakin), ja on kyllä todella jees, ettei tarvitse yrittää seikkailla kaupungille CDG:ltä.

Satu VW I Destination Unknown kirjoitti...

Asuin aikoinaan kohtalaisen lähellä Moulin Rougea ja olen ihan samaa mieltä, ei se päivällä näytä oikein miltään! Nyt tuntuisi kyllä aikas luksukselta kun voisi hypätä junaan ja olla reilun parin tunnin päässä Pariisissa, viime visiitistä on ihan liikaa aikaa. Hyvää uutta vuotta!! :)

Uusi Aamu kirjoitti...

ananas2go, Siis enhän mä ymmärrä tosiaan sanaakaan ranskaa vaikka viime vuosien aikana jostain syystä on mielenkiinto herännytkin. Olen kyllä kuullut noista poikkeuksen poikkeuksista...enkä ole yhtään varma, että ne saisin päähäni mahtumaan saatikka niitä kurkkuääniä tehtyä. Suomea korostuksella, miten se tapahtuu?

Jenni, Itseasiassa mua alkoi ihan kiinnostamaan minne kaikkialle olisi mahdollista esim. Lontoosta lähteä. Ja kunhan sinne mantereen puolelle pääsee niin taitaa olla vain oma mielikuvitus rajana :) Niin monta paikkaa vielä käymättä...

Satu, siis oot päässyt asumaan sinne! Koko viikonlopun hoin, että kyllä olis hienoa päästä kokeilemaan pariksi vuodeksi. Toisaalta taitaa se viehätys säilyä pidempään kun käy vaan kääntymässä :) Hyvää uutta vuotta teillekin!