2013-12-29

Vuosi sitten

Tihrustettiin kyyneleitä harva se päivä sanoessa heippoja ystäville. Niin ihmisille, joista oli muotoutunut ystäviä, henkilöitä, jotka tiesivät ja tunsivat paremmin kuin kukaan muu. Hassua sanoa sellaisille ihmisille heippoja, joita on tottunut näkemään lähes päivittäin ja yhtäkkiä et tiedäkään milloin on seuraava kerta vai onko ollenkaan. Ja toiset ne tietävät mikä minua piristäisi...

Hassua on myös pakata kaikki tavarat, sulkea taakseen ne ovet, jotka ovat tuoneet turvaa ja lohdutusta kun ikävä on iskenyt. Ja toki pitiväthän nämä seinät minut turvassa 11/03/11. Kaipaan yhä toisinaan Tokion kotiin...niin koti siitä minulle tuli.


Ja juna, joka kuljetti minua kaivatessani muille maaperille, mutta joka aina kuljetti minut myös takaisin.


Niin se helpotti myös viimeistä matkaani. Huomasin kuinka aika kulkee. Tietyt asiat vain pysyvät. Toiset asiat muuttuvat, mutta ei sekään ole huono asia.

2 kommenttia:

piilomajassa kirjoitti...

en ole varma olenko ymmärtänyt oikekn...oletko siis taas japanissa, muutenkin kuin käymässä?

Uusi Aamu kirjoitti...

Piilomajassa,
Voi en sentään, se elää vain haaveissa. Kävin siellä kolmen viikon reissulla. Anteeksi harhaanjohtavuuteni. Ihanaa uutta vuotta!