2013-03-20

Viherrys

Olen maalta, siis niin maalta, että täällä ihmiset ihastelevat, kun muistelen millaista oli olla lapsi. Ja kerron myös pienen kiltin teinitytön tuntemukset, kun "kaikki" kaverit asuivat lähempänä pienen kylän keskustaa.. No onneksi ne ajat ovat taakse jäänyttä elämää ja pakko myöntää, että välillä sitä todella kaipaa etuovelta aukenevaa peltoaukeaa kuin myös takaovelta lähtevää ihmemetsää. Ja ihmemetsä se olikin. Siellä oli parhaat paikat majoille, kauneimmat pikkupurot ja niiden varret. Oli romanttisia keijuja ja peikkoja...ihan varmasti oli...ainakin silloin...leikeissäni.

Mutta siis niin minulle on tuttua myös kierrätys, oman maan antimet kuin myöskin kompostointi. Japanissahan en sitä mitenkään sinne yksiön pikkuparvelle saanut kuviteltua ja yhä edelleen on pihamme liian pieni ja liian vähän oma, että sellaista tuonne pykäisin. Mutta askel lähemmäs ollaan tultu. Täällä on biojätteille oma roskapönttö. Ja niin minä nautin pihaa kuopsuttaessani kuin myös keittiössä häärätessäni. Kun sen ruoanjätteen voi laittaa ihan omaan paikkaan.

Sisällä keräämme siis ruoantähteet ja kuoret ja kahvinpurut, teepussit ym. ihan omaan astiaansa ja se onkin itse tehty viikottain ilmestyvästä sanomalehdestä. Kertaakaan en ole sitä lukenut, mutta hyödyksi se on kuitenkin. Otan siis muutaman tuollaisen aukeaman kokoisen lehdykän.


Taitan sen yläreunaan muutaman sentin taitoksen.


Käännän koko hökötyksen ja taittelen sen kolmeen osaan.


Pujottaen sen päälimmäisen sinne ensin tehdyn taitoksen alle.


Käännän jälleen koko tekeleen ympäri.


Ja taitan alareunan siellä yläreunassa olevan taitoksen alle.


Ja tättädää, valmis!


Sitten sen voi täyttää kuorilla, teepusseilla ym. vastaavalla ja heittää sinne biojäteastiaan.


Ja siis sinne saa heittää nämä jätteet käärittynä sanomalehteen.

Tämä saattoi olla monelle ihan tuttu juttu, mutta mielestäni kuitenkin äärimmäisen näppärä systeemi ja pysyy keittiö siistinä (kun sellaista hienoa roskissysteemiä ei löydy). 

Ei kommentteja: