2013-03-05

Sunnuntaihaahuilu

Sunnuntaina otimme rauhallisen lähdön. Söimme vatsat täyteen aamiaisella, kellahdimme hetkeksi vielä lepäämään ja vasta kun ruoka oli laskenut ja energiatasot olivat kohdillaan lähdimme kaupungille. Meillä ei varsinaisesti ollut päämäärää, niinpä nopea tsekkaus internetin ihmeellisestä maailmasta hakusanana "sunday markets london". Ja listasta sitten valittiin suuntamme summamutikassa. 

Ja löysimmekin itsemme useammaltakin markettitapahtumasta. Lontoossa siis todellakin tapahtuu viikonloppuna, eikä se varmasti rajoitu vain noille seuduille, joille me suunnistimme. "Pääkohteemme oli kuitenkin Sunday (Up)Market, jolta löytyy vaatteita, koruja, vintagea ja taidetta. Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka...


Ja sinne oli löytänyt tiensä siis jokunen muukin. Ilmapiiri oli rento. Ihmiset istuivat alas ja söivät, paistattelivat auringossa, näkyi paljon hymyjä ja kuului paljon naurua. Eikä se ole mikään ihme.


Ja sitä ruokaa todellakin löytyi. Oli japanilaista, kiinalaista, espanjalaista.... Oli suolaista, oli makeaa, oli mullet vinea, oli kaakaota, varmasti löytyy jokaiselle jotakin :)





Ja katutaide. Jostain syystä huomasin, miehen katsoessa ruokakojuja, oma katseeni vaelteli mitä erikoisemmissa paikoissa, nähden mitä erikoisempaa taidetta...


Barbit saaneet uuden muodon ja päässeet vähän korkeammalle..




Ja niin myös Lontoossa, kuten Tokiossakin, usein huomaa katsovansa vanhaa ja uutta samalla silmäyksellä. 



Haahuilu päättyi Liverpool streetille. Ja metro vei eteenpäin :)


Itseäni tämä tällainen viikonloppu piristi kovasti. En olisi tahtonut sen koskaan loppuvan. Tuntui jälleen, että mahdollisuuksia olisi vaikka mihin ;) Samanlainen tunne oli Tokiossa, ehkä se on se suurkaupunkitunne. Vaikka kovasti Lontoosta kaupunkina tykkäänkin huomasin, että samanlaista turvallisuuden tunnetta kuin Tokiossa oli koko ajan, ei ollut. Toki Lontoo on vielä vieraampi, mutta vaikka se onkin tunnelmaltaa rento jokin siinä kuitenkin sai ajattelemaan, etten haluaisi yksin kävellä siellä iltapimeällä. Ja Tokion jälkeen ikuisesti taitaa tuntua siltä, että jokapuolella näyttää likaiselta. Eihän se nyt todella niin likaista ole, mutta kun Tokiossa oli vain niin siistiä ja puhdasta.

Onneksi seuraava reissu on jo tiedossa, en malta odottaa :)

5 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Ei olla varmaan "tunnettu" vielä niin kauan, että tietäisit, että Lontoo on "mun kaupunki".

Voisin palata sinne aina uudestaan.

Oikeastaan elät yhtä unelmaani nyt todeksi, kun asut siellä. Ehkä minäkin vielä joskus. Olethan onnellinen munkin puolesta?

Vuonna 2009 olen kirjoittanut noin:

http://eimikkaanrinsessa.blogspot.fi/2009/08/asuisin-lontoossa.html

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea! Olipahan hienot juhlat.

PirjoR

Uusi Aamu kirjoitti...

Sanna,
Voi, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu kun oikein toivoo. Itseasiassa ei mekään ihan Lontoossa asuta, mutta sen verran lähellä, että voi silloin tällöin mennä päiväksi...ja oikein hyvällä tuurilla näin kahdeksi. Sitä tosin tuskin tapahtuu kovin usein.
Kyllä mä kovasti nautin ja olen onnellinen...sunkin puolesta.

PirjoR,
Kiitos, eikös ollutkin! Ja ihan parasta on, että tuosta päästiin molemmat nauttimaan. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo vai miten se sanonta menee.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä en ole koskaan asunut suurkaupungissa, mutta jotenkin tunnistan tuon suurkaupunkitunteen. On ihana tietää, että on mahdollisuuksia tehdä, että voi mennä ja tehdä, jos haluaa.

Uusi Aamu kirjoitti...

Kirjailijatar,
Suurkaupunkitunne on hieno tunne, mutta pakkohan se on myöntää, että eihän sitä kukaan ihminen niin paljon ehdi ja jaksa arjessa olla ja mennä ja tehdä. Mutta vapauttavaa se on tietää, että on mahdollisuus ;) Ihmeellinen ihmismieli :)