Olen istunut sohvalla. Antanut 7 veljeksen vain kulke sormieni lävitse ja puikkojen kilkata. Vajaa viikko ja paketti Suomeen oli valmis. Siellä on eräs maailman ihanin pikku prinsessa, melkein jo koululainen, joka tämän mekon saa lämmittämään ja oloa sulostuttamaan jo ensi viikolla. En tiedä miten voisi sanoin kuvata sitä, miten tärkeä tämä pieni neiti minulle on. Hän on yksi syy, jonka vuoksi välillä toivon asuvani Suomessa. Hän kasvaa ja kehittyy, tulee taitavammaksi ja itsepäisemmäksi, itsenäisemmäksi. Joka kerta tavatessamme sydämeni sulaa ja mietin vain, että pitäisi alkaa ehkä tapaamaan äitiä ja tytärtä erikseen. Koska molempien kanssa on mahtavaa jutella ja vaihtaa kuulumisia sekä mietteitä, mutta kun kaikki on yhdessä on liian paljon tapahtuvaa, eikä tunnu aika riittävän kaikkien sanottavalle.
Nettihiljaisuus onkin jotain, jota olen pitkään toivonut pystyväni toteuttamaan. Nyt se tuntuu tapahtuvan automaattisesti. Paljon uusia ideoita ja kun puutarhassakin tapahtuu niin kiirettä pitää niin siellä kuin sen vaikutuksena myös keittiössäkin.
Elämän tarjoamaa makeutta viikonloppuun kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti