Mieli lepää

Itselläni mieli lepää parhaiten veden äärellä. Toki rakastan metsän vihreyttä, puiden havinaa ja lintujen laulua myöskin, mutta vedessä ja varsinkin meressä on sitä jotain. Se on jostain syystä todella lohdullinen ja voimaa antava. Tässä meidän nurkilla ei vettä ole ihan heti saavutettavissa, siksipä kaivoin ikävissäni kuvia Italiasta. Siellä pääsin piipahtamaan Garda-järven rannalla, eihän se ihan meri ole, mutta auttoin siinä hetkessä.

Sinä päivänä oli aivan mahtavan lämmin auringon paiste ja järven pinta oli aivan tyyni. Lounastauko tuntui aivan liian lyhyeltä. Olisin voinut jäädä istumaan rannalle ja katselemaan järven rauhoittavaa pintaa vaikka miten pitkäksi aikaa. Se siinä vedessä taitaa ollakin se huippujuttu. Se, että sitä voi vain tuijottaa ja olla aivan hiljaa, lopulta jopa ajatukset hiljenevät.

Mielessä ehti käydä jälleen, että mitä jos jonain päivänä pääsisi asumaankin ihan veden äärelle. Siten, että voisi nukahtaa meren kohinaan ja herätä aamulla aaltojen liplatukseen. Voisi käydä kalassa ja saisi sittä vähän lounastarpeita. Hiukset olisivat aina sopivasti laineilla ja iho kauniisti päivettynyt. Arki olisi niin luonnollista ja niin kaunista. 

Ei olisi vieressä kiireistä maantietä, ei kuuluisi tööttäyksiä, mopojen kiihdytyksiä. Ei olisi nopeaa internettiä, joka mahdollistaa monta kertaa päivässä milloin minkäkin asian tarkistamisen...netistä tietenkin. Ei olisi suuria marketteja, joista löytyy mitä vain, mistä vain ja milloin vain. Olisi vain pieni ranta, pieni puutarha, sauna ja grilli. Kyläkauppa, jossa myytäisiin kaikkea korjaustarvikkeista jäätelötuutteihin, päivän lehdestä paikallisiin tuotteisiin.

Sepäs se vasta olisi elämää. Onneksi suunnitelmissa on vielä tälle kesälle reissu Suomeen, jolloin aikaa ei suinkaan vietetä juhlissa juosten vaan rantakalliolla grillaten ja veden liplatusta kuunnellen. Saunakin on lämpimänä aamusta iltaan.