2012-10-29

Sanat hukassa

Viime aikoina on ollut sanat hukassa... Lähinnä kai kesästä lähtien, kun on tehnyt mieli huutaa koko maailmalle miten se on epäreilu, samaan aikaan kun sisällä on pieni lämmin hyvän olon tai helpotuksen siemen kasvanut. Mutta tiedättehän kun elämä on varsin mallillaan ja kehityssuunta on ylöspäin. On suunnitelmissa unelmien töitä, joita tarjottimella oltiin kantamassa sinua kohti, ymmärrät mitä ympärillä tapahtuu ja mitä ihmiset yrittävät saada sinulle selvitettyä. Tiedät omat reittisi ja polkusi, missä on rauhallisinta mennä, missä kauneinta, minkä kadun varrella se mahti pikkukahvila on, jossa saa istua rauhassa hiljaisuudessa ja missä se kuppila, jonka omistajat muistavat sinut vuoden takaakin ja ensimmäiseksi tokaisevat "Olet leikannut hiukset! Sopii tosi hyvin!" Tiedät mistä saa tilattua parhaat pitsat kotiin, missä on symppiksin thaikokki ja missä paras terassi lounasaikaan... No ehkä tästä listasta jo sait kuvan. Tähän samaan hetkeen kuuluu myös ne ajatukset: "Täältä ne antoi silloin kerran kaatosateen yllättäessä sateenvarjon", "Voi, onpa hän kehittynyt englannin kielessä hurjasti ensi tapaamisestamme", "Täältä ne ajoi meidät mopolla kiinni kun unohdettiin meidän 'kertakäyttö' sateenvarjo"... Ja tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kun kotikatua kävellessään katselee ympärilleen ja huomaa huokaavansa syvään siitä onnesta, kun tuntee olevansa vaan niin kotona. No, mutta kun muutoksia aina tulee eteen ja niinhän se on, että vierivä kivi ei sammaloidu ja kuka sitä nyt sammaloitua täysin haluisikaan..itse tosin pidän siitä sammaleen tuomasta asenteesta... Ja kun ei muuta voi niin voi aivan hyvin nauttia sateisesta Halloweenista ja syödä suklaakakkua.

Aurinko nousee ja uusi aamu koittaa siellä maapallon toisellakin laidalla...niin ja nyt kun murheet on murehdittu niin vielä ehtii nauttimaan olostaan täälläkin :)