Kauan odotettu

Eipä ole paljon mahtavampaa fiilistä kuin tänään. Suljin työpaikan oven ja aloitin loman. Ja se alkoikin vauhdikkaasti. Iltapäivä kului maisemareittejä junalle rakentaen ja autokisoihin Kaliforniassa käyden. Valitettavasti mun auto oli kovin väsy perille päästyään, ei se enää jaksanut kisata. Ehdin sentään nauttia kupin kahvia välissä.

Ilta kului lähes yhtä vauhdikkaasti. Piti kaivaa esiin rinkka, toppahousut, monot, pitkikset, fleecet... Huomenna pitää ehtiä koneeseen ennen nousua ja määränpäänä on...

Hokkaidon Niseko!

Vihdoinkin lunta! ...edes viikon verran. On sitä jo ehditty tämän talven aikana kaipaamaankin :)

Tämä paikka lyö Suomen rinteet ihan mennen tullen. Vuosi sitten joulunaikoihin vietettiin siellä 10 päivää, joka päivä satoi uutta lunta. Lumi oli todellaki aivan puuterimaista. Vaikka ihmisiä oli paljon, ei rinteistä koskaan tullut jäisiä. 

Saas nähdä miten taas pysyy pystyssä vuoden jälkeen :) 

Mukavaa ja nautinnollista viikonloppua kaikille! 

Kevät!

Kohta se on täällä! 

Ja aina odottaa koska matkan varrella olevat kirsikankukat ovat kukassa...nyt jo luumupuut kukkivatkin. Tänään oli jo 20 asteen tienoilla lämmintä. Ei tarvinnut hanskoja tai pipoja pyöräillessä, ihanaa!

Jotta kenellekään ei iskisi kateus kerrottakoon, että huomiseksi on luvattu taas alle 10 asteen lämpötiloja eli ihan vielä ei sentään sukkahousuttomat kelit alkaneet.

Bear Bond Espresso

"Tokion parasta espressoa!" mainosti joku jossain kahvilablogissa joskus. No tottahan toki siellä oli käytävä ja näin matka suuntasi Shimokitazawan asemalle ja sieltä sitten suunta pohjoiselta exitiltä kahvilaan.

Eikä se blogin kirjoittaja ihan väärässä ollut, herkkua oli! Japanilaiset juovat kahvia ja Starbuckseja täällä on joka kulmassa. Vaikka Stabasta saakin namia soijalattea, ei se silti vedä vertoja tälle vasta jauhetulle herkulle. Ja on siellä sen verran tullut käytyä, että kasvot ovat jääneet jo kahvilan pitäjien mieliin :)

Paikka on todella suosittu ottaen huomioon sen, että sisälle mahtuu max.10 ihmistä istumaan, eikä siellä ole myynnissä lainkaan kahvileipää. Aina viikonloppuisin sinne on jonoa, kesäisin vielä pidempi. Onneksi sieltä saa lattet myös mukaan ja kesäisin tietty jäillä :)

Lisää infoa paikasta löytyy http://www.bear-pond.com/. Nykyään paikassa ei saa ilman lupaa ottaa kuvia, mutta nämä kuvat on napsastu ennen kuin sellaista kieltoa tuli...lienenkö tehnyt nyt väärin kun olen ne julkaissut...

Kappan printing

Täällä ollessa olemme myös erään onnekkaan nettisurffauksen jälkeen päätyneet Kohopainanta-tapahtumaan. Ja siitä se sitten lähti, ensin painatettiin yhdet kutsut Miki-sanin pajalla. Ja pitää sanoa, että jälleen oli japanilaisten ystävällisyys ja auttamisenhalu kohdillaan. Kohopainanta-tapahtumassa juttelimme yhdelle henkilölle niistä kutsuista, hän taas haki paikalle henkilön, joka tietää vähän enemmän asiasta. Hetken päästä paikalle haettiin joku ranskalainen, koska hän osasi aavistuksen paremmin englantia kuin nämä paikalliset. Sen jälkeen soitettiin vielä yhdelle henkilölle, joka sitten suositteli tätä Miki-sania, joka ei ollut läsnä. Ja näin lopulta saatiin selville hyvät askartelu-/paperikaupat, sovittiin suunnittelupäivä ja sitten ne kutsut jo oli meillä postitettavaksi.

Televisiostakin tuttu Miki-san seuraamassa painamista.

Kelpaako tällainen jälki?

 ..ja vähän myöhemmin vielä käytiin kokeilemassa mitä se touhu itsetehtynä oikeasti on.

Ensin levitetään muste.

Paikoillanne, valmiit...

...paina!

Lopputuloksen tsuumailua.

Ja se oli aivan tosi kivaa! 

Kuviakin tuli paljon otettua, kiitos paikalla olleille, jotka ikuistivan mut työn touhussa :) Tämä oli yksi kokemus, jota en ollut koskaan uskonut saavani kokea. Eikä siis sen enempää ollut pieneen päähäni toteuttamistasolla pälkähtänyt. Nyt tuntuu, että pitäisi päästä enemmän oppimaan kyseistä taitoa...Sitten isona, kun on se iso talo, jossa on mm. tila ommella, nikkaroida, musisoida, joogata, kokata suuressa keittiössä, ym., ym. niin sinnehän voisi hankkia myös tuollaisen pienen painokoneen... Kaikki tietäisi millaiset kortit meikäläiset laittaisi sen jälkeen tulemaan...kaikkina mahdollisina muistamispäivinä :)

Sairausputkea

Kaikki sai alkunsa vajaa neljä viikko sitten alkaneesta äänen menetyksestä, joka ilmeni keuhkoputkentulehdukseksi, josta parannuttuani ja pari kuumeetonta päivää vietettyäni sairastuin korkean kuumeen kautta vatsatautiin. Siitäkin parannuttiin onneksi. Nyt kun neljäs viikko on puolessa välissä ja yhä vaan kuume tulee ja menee kurkkukivun ohella, painelin toistamiseen lääkäriin.

Täällä lääkäriin menossa parasta on se, että ei tarvitse varata aikaa. Voi vaan mennä ja odottamaan joutuu 10-15 minuuttia. Toinen hyvä juttu näissä lääkäriasemissa on se, että niitä on melko tiuhaan. Selkisi viikonlopun aikana, että tuossa meidän kanssa periaatteessa samassa rakennuksessa on myös tällainen lääkäriasema. Pääsääntöisesti näitä pieniä lääkäriasemia pyörittää siis se yksi lääkäri, perustaja. Ja sitten saattaa olla useampi hoitajia...tai sitten vain yksi. Tässäkin paikassa on kuitenkin röntgenmahdollisuus ja jos ihan oikein ymmärsin saisi siellä tehtyä mammografiankin...tai sitten se tarkoitti, että se lääkäri vaan on kykeneväinen siihen, mistä sitä aina tietää mitä niissä lapuissa lukee, etenkään kun siihen ei ollut tarve mennä.

Jännä oli huomata se, että lääkäri erikseen kurkkasi ulos huoneestaan kuullessaan siellä olevan jonkun nuoren ulkomaalaisen. Taisi olla ensimmäinen kerta lääkärille kun näki suomalaisen, sen verta paljon tuli asiaan kuulumattomia kysymyksiä. En tiedä miten lääkäri Suomessa toimisi, jos sinne tulisi joku joka kertoisi ensi muutaman viikon sairasputkestaan ja sen jälkeen vaan haluaisi tarkistaa korvat, ettei niissä ole tulehdusta. Ei ollut tulehdusta ja kaikki vaikutti kaikin puolin hyvältä, mutta tällainen kasa lähti lääkkeitä kotiin mukaan

Lisäksi kehotettiin syömään myös ne edellisestä satsista syömättä jättämäni allergialääkkeet plus ne toiset, joiden tarkoitusta en vieläkään ihan täysin ymmärrä. Tässä satsissa on antibioottia, vatsalääkettä x2, kuumelääkettä ja kurlauslääkettä.

Sairaslomasta ei tietenkään ollut puhettakaan vaan mahdollisimman nopeasti lääkkeillä kuntoon. No onhan tässä sairaslomaa jo vietettykin, mutta jos ei ole tulehduksen merkkiä muuta kuin lievä kuume niin miksi mä syön antibioottia. Mä tavallaan kannatan ennemmin jonkun taudin lääkitsemistä kuin pelkkien oireiden. Enkä ihan hirmuna hihku taas tuosta lääkemäärästä...huoh... Toisaalta pakko se kai on luottaa täälläkin lääkäreihin.

Sen lisäksi mitä tuolla aluksi kerroin, on hyvää näissä lääkäreissä/apteekeissa myös se, että jos on japanilainen vakuutus, on lääkärissä käynti ilmasta ku makkara. Tämän päivän lääkäri + lääkkeet yhteensä 18 euroa. Tosin siitä lähti vähintään toiset samanlaiset pois sen vakuutuksen kanssa.

Kaikista näistä hyvistä puolista huolimatta, olisin nyt valmis siirtymään takaisin normaaliin, energiseen arkeen ja lopettamaan tämän sosialisoimisen ja tutustumisen lähilääkäreihin.

Yoyogi puisto (代々木公園）

Yoyogi puisto on yksi Tokion suurimmista ja varsin usein lämpimimmillä ilmoilla sinne tulee itsekin pistäydyttyä. Varsinkin kun haluaa ulos, mutta ei varsinaisesti kaupunkiin ja kun aika ei riitä kauemmas lähtemiseen. Tietenkin tähän vaikuttavana tekijänä on puiston sijainti. Asemista lähimpänä se on Harajukua, mutta myös Shinjukun ja Shibuyan asemilta sinne on kävelymatka.

Puistoon kertyy varsin usein etenkin viikonloppuisin varsin paljon ihmisiä viettämään aikaa ystävineen tai perheineen. Toiset heittelee frisbeeta, toiset potkii palloa, toiset lennättää lennokkia, toiset viettää piknikkiä, toisinaan ryhmä nuoria kisailee erilaisten kisojen merkeissä, joku treenaa soittamista, toinen taas on jo vakuuttunut taidoistaan ja esittelee sitä jo muille. Mikä vain on mahdollista.

Jos kaiken sen vihreyden keskellä unohtaa olinpaikkansa, niin siitä muistuttaa puiden takaa kohoavat pilvenpiirtäjät.

Nuudeleita ja vihreää kolaa

Japanissa syödään paljon erilaisia soppia ja erityisesti nuudelisoppia. Niinpä sitä itsekin ajoittain eksyy ryystämään sitä nuudelia siihen paikallisten viereen...mä en kyllä vielä osaa.

Soppia on tyyppiin raamen, joka tulee käsittääkseni Kiinasta. Siihen kuuluu pääpiirteissään nuudeleita ja possun viipale. Ja se pitää syödä ryystäen kovalla äänellä. Se on merkki siitä, että se on hyvää. Yleensä paikalliset ovat syöneet oman annoksensa siinä kohtaa kun itse vasta puhaltelee ekaa annosta ja varovasti näykkäilee, kuumaahan se soppa on.

Sitten on tsukemenit. Joissa sisältö on jokseenkin sama, mutta ne tulee erikseen. Siis soppa, lihat ja nuudelit. Yleensä soppa on kuumaa ja nuudelit ja liha kylmää, pystyy syömään siis suht rivakkaa tahtia. Tämä vasta herkkua onkin. 

Nämä on ruokalajeja, joita harvemmin saa mistään kasvisversioina. Ainakaan ympäri vuoden. Mutta tänään jälleen kerran todettiin, että ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, koska tällainen tsukemen paikka, josta löytyi myös kasvis"täytteillä" löytyi aivan kulman takaa.

Vegeateriaksihan tätä ei voi kutsua, koska onhan tuo soppa kuitenkin tehty (tai ainakin maustettu) lihasta. Mutta oli se vaan huisin hyvää. 

Kotimatkaa vauhdittikin vihreä kokis. Kuulemma on tehty hedelmistä, väriaineeton, kofeiiniton sekä säilöntäaineeton. Ei kehoin Cola-tekstiä kantava juoma.

Japanilainen Common ja pari leffaa

Huomasin Musta tuntuu-blogista kaupan nimeltä Common. Varsin mielenkiintoisia tuotteita siellä mielestäni, mutta miinuksena mun näkökantiltani, että se on Suomen Helsingissä. Positiivinen juttu on se, että noita samoja tuotteita saa myös täältä :) 

Eli kyseessä on kauppa, jota pitävät Suomeen muuttanut japanilaispariskunta. He ovat aikoinaan huomanneet suomalaisen ja japanilaisen tyylin yhteneväisyyden ja näin päättäneet avata Suomeen japanilaista design- ja taideteollisuustuotteita myyvän kaupan. Ja kaikkea mielenkiintoista siellä todellakin näytti olevan. Eli ei kun kaikki kiinnostuneet sinne! :)

Kuva täältä

Kuva täältä

Ja samalla voisin mainita Hachiko-elokuvasta. Olen tähän viikkoon asti jostain syystä luullut, että kyseessä olisi japanilainen elokuva ja siksi se on tavallaan jäänyt katsomatta. Mutta tällä viikolla katsoin ja liikutuin. Ensin tosin siitä syystä, että se olikin ihan jenkkileffa Richard Geren tähdittämänä, vaan siksi, että se vaan oli niin koskettava. Se tarina siitä koirasta vaan on niin ihmeellinen.

Toinen hyvä leffa, jossa hauskasti kuvataan omia tuntemuksia täällä kun ei vaan ymmärrä, on Lost in Translation. Siihen pystyy vaan samaistumaan ja, plussana päälle, leffaa katsoessa näkee samalla vähän Tokiota. Tähän näyttelijäkaartiin kuuluvat mm. Bill Murray ja Scarlett Johansson.

Viisi senttiä

Eilisen päivän lunta satoi taivaan täydeltä ja niin tiheään, ettei kovin kauas näkynyt ikkunasta katsoessa. Tänään heräsin kolaus ääniin. Maassa oli se luvattu viisi senttiä lunta!

Pyrin saamaan itseni siihen kuntoon, että pääsisin sitä valkoista ihanuutta ihastelemaan muualtakin kuin parvekkeelta. Vielä ei uskalla kauemmas mennä.

Viime talvelta muistan näyn, jossa jalkakäytäviä putsasi vanha mies harjalla ja rikkalapiolla...siis putsasi sitä lumesta. Herttaista. Nyt kuulin, miten lapset innoissaan huutavat ulkona, että on satanut lunta! Sekin on herttaista. Miten mahtaa olla liikenne, viime vuonna oli kaikki ihan ymmällään eikä oikein mikään toiminut.

Onneksi kotoa löytyy kokista ja kaakaota, sekä puikot ja lankaa :) On siis energian vallatessa pientä tekemistä :) Kyllä se taas tästä.

PS. Hei tietääkö kukaan hyvää antiikkiliiketta Helsingissä? Eräs paikallinen tuttavuus on lähdössä käymään ja olisi kiinnostunut käymään.

Julkkispongaus

Eilen läheisellä asemalla näin hänet

Hän on Ichiro Suzuki. Japanin kuuluisimpia - ellei jopa kuuluisin - baseball pelaaja. Niittänyt mainetta ilmeisesti ihan Jenkkilässäkin.

Vajaa vuosi sitten minulle naurettiin, hymähdeltiin kun en tiennyt tätä tyyppiä ja nyt olen hänet jo nähnyt livenäkin. Valitettavasti kameraa ei ollut mukana, niin ei saanut nappastua kuvaa. Mutta siihen hän oli tullut aseman eteen treenaamaan vähän lyöntejä :)

Hämyisää

Ei tullut tarpeeksi kylmä, jäi uupumaan viidestä sentistä. 

Ihmiset sateenvarjoineen matkalla kukin minnekin.

Ensin syödään.

Sitten löydetään hämyisyyttä. 

Hyvä musiikki, hyvä juoma, popcornit, hyvä mieli.

"Trouble maker" on nimensä veroinen, 

tavalliset popcornit muuttuvatkin "popcornit jäillä".

Pienet hämyisät yksityiskohdat, jaksaisipa vain nauttia ja tutkia niitä kauemmin.

Toteamus: "Paljon ruokaa, hinta halpa. Vähän juomaa, kova hinta."

Kotona vielä kuppi kuumaa kaakaota.

Hyvää Japanin perustamisen päivää!!

Kuten otsikosta voi nähdä, on jälleen täällä aika juhlaan. Itselle ja usealle muullekin se tarkoittaa ylimääräistä vapaata töistä. Paikassa, jossa muuten painetaan pitkää päivää ja työnantaja on velvollinen antamaan joko yhden vapaan viikossa tai vaihtoehtoisesti neljä kuukaudessa, on mielestäni ihan oikeutettua, että "pakollisia" vapaapäiviäkin on enemmän kuin Suomessa. Tänä vuonna esimerkiksi näitä "pakollisia" vapaita on 17. Ja parasta näissä päivissä on se, että useasti jos ne osuu viikonlopulle, ne siirretään joko perjantaille tai maanantaille. Ehkä tämä on myös syy siihen, että 17 tuntuu vieläki useammalta mitä se oikeasti on.

Palkallisia lomapäiviä on japanilaisella 10. Ne tosin voi lisääntyä palvelusvuosien kertyessä, mutta siltikään kaikki eivät niitä pidä. Kuten eräs tuttavamme sanoi, että aina kun lähtee lomalle pitää laittaa kaikille viestiä, että on lähdössä lomalle ja kun kukaan muukaan ei sitä tee, ei hänkään pysty pitämään kaikkia lomapäiviään. Siinä kohtaa piti itse palata aikaan, jolloin olin töissä Suomessa, ja miettiä miten se olikaan siellä. Ja ei, kyllä kukin piti huolen, että sai kaikki mahdolliset lomapäivät käyttää ja tietenkin vielä itselleen parhaimpaan aikaan. Eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään omituisena. Toisaalta kun miettii, ei ehkä ole ihme, että Japanissa on virallisena käsitteenä "liikaan työntekoon kuoleminen". Lienee ainoa maa.

Tosin tämäkin kulttuuri on muuttumassa ja enemmän ja enemmän on tämäkin maa länsimaalaistumassa.

Silmät kiinni ja tuulta päin...Shibuya

Sunnuntaina päätin pitkästä aikaa lähteä vähän käymään Shibuyassa. Se on tunnettu Hachiko-koiran patsaasta, isosta vilkkaasta risteyksestä ja nuorisomuodista. Siellä tunteekin välillä itsensä vanhaksi ja aivan muodista ulkona olevaksi, kun kulkee siellä lukiolaisten keskellä.

Olipas tummaan pukeutunutta väkeä.

Shibuyassa yleensä riittää kun istuu kahvilassa, josta näkee ulos. Liikkuva kansa on niin värikästä, että välillä ihan hirvittää. Etenkin kesäisin, kun suurin osa paikallisista kulkee aurinkovarjon alla ja pelkää kaikin mahdollisin keinoin ruskettumista, Shibuyassa näkee nuoria, jotka ovat (ehkä jopa jo liioitellun) ruskeita. Lisäksi siellä on ehkä keskivertoa enemmän blondiksi värjättyjä hiuksia, valtavia tekoripsiä sekä kynsiä. Siellä mikään ei ole liikaa. Toisinaan tytöt ovat silti vielä ihan sieviä, toisinaan ne ovat jo niin yliampuvia, että huvittaa.

Yllä olevat kuvat ovat täältä.

Yleensä vältän viikonloppuina ja etenkin iltapäivisin visiittejä siellä, mutta nyt oli käynnillä myös määränpää. Pitkään oli jo tuntunut tarvetta täyttää "ite tehty"-tarvikeosastoa ja siihen hommaan melkoisen hyvä on Tokyo Hands niminen kauppa. Se on 7 kerroksinen kauppa. Ja joka kerroksessa on vielä a-, b- ja c-osiot, eli kuten ehkä kuvitella saattaa tavaraa löytää. Parasta siinä kaupassa on, että sieltä on mahdollisuus löytää vähän kaikkea. On niin naamiaisasua, valmiita paketteja vähän minkä tahansa tekemiseen, lankoja, puikkoja, kyniä, muistioita, puutavaraa, sisustusta, kuntoilutarvikkeita, kauneudenhoitotuotteita...Olen kyseisessä kaupassa joskus viettänyt yhden sateisen päivän ihan vaan tutustuen mitä missäkin kerroksessa on. Harvoin sieltä myös lähtee tyhjin käsin. Samainen kauppa löytyy muualtakin, mm. Shinjukun Takashiyama Time Square-kompleksista.

Tältä näyttää Shibuyan kuuluisa risteys lauantai-iltapäivänä. Välillä tuntuu, että täällä pääsee parhaiten tuollaisessakin tilanteessa kulkemaan kun ei edes yritä väistää ketään. Silmät kiinni ja tuulta päin...

Mielellä

Tässä on sairaslomalta palattu siis jo töihin ja siellä vaan sattuu ja tapahtuu. Lasten kehitystä ei voi kuin ihmetellä. Mutta tällä kertaa mielellä on kasvatuserot.

Eräänä sateisena päivänä erään pojan kotiin lähdön aikana tapahtui, jotain mitä itse en hyväsky, mutta...
Eli poika on fiksu 3-4 vuotias poika, jolla on oma tahto. Osittain elää myös omassa maailmassaan, mikä toisinaan pahasti hidastaa hänen toimintaansa. Kuulemma myöskään kotona ei kuuntele äitiä sen enempää kuin koulussa opettajia. Kuitenkin valtaisan herttanen ja hyvätahtoinen poika. No tuona sateisen päivän iltapäivänä hänen valmistautuminen kotiin vähän kesti, vaikka äitikin jo oli tullut paikalle. Ja siinä jutellessa, poika heilutti sateenvarjoa ja se kävi melko lähellä mun silmää, mutta ei kuitenkaan osunut. Äidin reaktio tähän oli läimäsy poskelle.

Tiesin, että kasvatuksellisia kulttuurieroja on myöskin, mutta pahalta se tuntui silti. Siispä nopeasti kerroin miten fiksu poika on ja miten hän osaa jo melkein lukea. Koska sateenvarjon ei tosiaan ollut tarkoitus osua kehenkään. Heidän lähdettyä kotiin, oli aiheesta pakko jutella paikallisten kollegojen kanssa. Ja ilmeisesti siis ruumiillinen kurittaminen on ainakin joissain japanilaisissa perheissä ihan hyväksyttyä. Samoin kuin (varsinkin poika-) lapsien äidin mätkiminen ja potkiminen. Näin kuulemma voidaan osoittaa myös rakkautta. Ja tarkoituksena on lapselle siten osoittaa, että missä raja menee. Miten mun silmissä siitä on rakkaus aika etäällä? Missä on ne halaukset, hymyt ja suukot näissä perheissä? Toivon niitäkin kuitenkin riittävän.

Kuulin, että myös Kiinassa on samalla lailla kurittaminen hyväksyttyä. Ja koulussani aiemmin työskennellyt henkilö oli mennyt Lähi-Itään, kansainväliseen kouluun töihin ja siellä oli joku opettaja lapsen käyttäytyessä huonosti, ottanut raipan kaapista. Tarina ei mennyt loppuun asti, että käytettiinkö sitä todella myös lasten kurittamiseen.

Mieleen tulee myös, että Suomessa ei hyväksytä lasten potkivan tai mätkivän vanhempia, mutta ei myöskään toisinpäin. Siitä huolimatta toisinaan on lapsilla käytöshäiriöitä. Millaisia käytöshäiriöitä mahtaa täällä olla? Kun pääosassa ihmiset ovat hirmu kohteliaita, myös lapset/nuoret.

Tällaista mielellä tällä kertaa. Ei ole edes kuvia laittaa.

Retki Kuppikujalle

Lauantaina tein toipumisretken Kappabashi Kitchen Town, joka suomalaisittain ääntyy Kuppikuja (tosin suoraksi käännökseksikään sitä ei voi sanoa). Ja kuten nimestä voisi päätellä, sijaitsee siellä paljon kuppeja. Ja jotta huusholleista ja ravintoloissa ei tarvitsisi aina syödä pelkistä kupista löytyy sieltä myös siis kaikki mahdollinen muu keittiöön ja ruoanlaittoon, niin ja aterioimiseen myöskin.

Se sijaitsee Uenon ja Asakusan välissä ja sieltä löytää niin kaiken mahdollisen mikä liittyy keittiöön. Jos koko kadun jaksaa kävellä päästä päähän, näkee paljon erilaisia vaihtoehtoja ja tekee löydöt soppeliin hintaan. Siellä on mm. ravintoloiden huonekaluja, uuneja, muovisia ruoka-annoksia sekä tietenkin niitä kuppeja ja kippoja.

Itse lähdimme sinne ihan mielenkiinnosta, kun ei koskaan oltu oltu. Vaikka todettiin, että ihan siitä kulmilta kylläkin on kävelty. Ja kuka sitä nyt tuollaiselta kadulta pääsisi tyhjin käsin kotiin. Niinpä meilleki päätyi kuppeja ja kippoja sekä myös tämä:

Ei, se ei ole löylykiulu, vaikka siltä vähän näyttääkin. Se on hangiri, sushiriisin tekoa varten. Noin 30 min ennen riisin laittoa kostutetaan kuumalla vedellä ja laitetaan ihan tippa etikkaa pohjalle. Ja näin se on käyttövalmis. Eli ei kun vääntämään susheja :)